Kuningas Hiskia on yksi harvoista Juudan kuninkaista, jotka Vanhan testamentin historia esittää Jumalan tahdon mukaisina ’mallikelpoisina’ kuninkaina. Kuningastenkirjan kirjoittaja antaa hänen hallinta-ajastaan varsin hyvän todistuksen:

”Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 18:3)

Kuningas Hiskia.

Kukapa meistä ei haluaisi tällaista todistusta! Hiskiaa ei historia muista sen tähden, että hän olisi ehdoin tahdoin pyrkinyt tekemään nimeä itselleen. Hänet muistettiin siitä, että hän ei etsinyt omaa parastaan, vaan Jumalan parasta.

Kuningastenkirjojen myöhemmin kirjoitettu rinnakkaisteos Aikakirjat syntyivät pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen Esran ja Nehemian kirjojen aikaan tai kohta niiden kirjoittamisen jälkeen. Ne katsovat kuningastenkirjojen tavoin samaa ajanjaksoa, mutta kauempaa – ajasta, jolloin nähtiin varsin selvästi, mihin näiden kuninkaiden hallinta kansan johti. Todistus, mikä Hiskian elämästä jäi elämään myöhempien sukupolvien aikaan, on siis kirjoitettu tähän teokseen.

Entä miten sitten aikakirjat Hiskiaa kuninkaana arvioivat? Toisen aikakirjan luvussa 31 on tiivistetty lausunto hänen elämäntyöstään. Se on edelleen varsin vakuuttava todistus:

”Näin Hiskia menetteli kaikkialla Juudassa. Hän teki uskollisesti sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Kaikessa, mihin hän ryhtyi, koskipa se sitten temppelin jumalanpalvelusta, lakia tai käskyjä, hän noudatti Jumalan tahtoa. Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi.” (2. Aik. 31:20-21)

Historian kaunistelematon kertomus paljastaa, ettei Hiskia ollut virheetön hallitsija hänkään, mutta hän oli sydämeltään oikeamielinen. Hän ei etsinyt omaa parastaan tai itselleen helpointa ratkaisua, vaan noudatti parhaan taitonsa mukaan Jumala tahtoa. Se teki hänestä Jumalan mielenmukaisen hallitsijan, vaikka hänkin teki omat virheensä. Ei hän tehnyt pelkästään oikeita ja viisaita päätöksiä. Hiskia oli ihminen niin kuin kuka tahansa meistä.

Kaikella on hintansa

Kuningas Hiskia oli sitoutunut hallitsija. Hän oli sitoutunut sydämestään etsimään Jumalan tahtoa. Tässä vaiheessa meitä on varmasti suuri joukko, jotka olemme valmiit lyömään rintaamme ja sanomaan, että minäkin tahdon olla Hiskian kaltainen. Ja epäilemättä olemme vielä varsin vilpittömät aikeissamme.

Vaan miksi sitten kaikki kuninkaat eivät menetelleet niin kuin Hiskia? Etenkin, kun hänen tiensä näytti tuottavan paitsi hyvät ’kouluarvosanat’ myös sitä kaikkien janoamaa menestystä? Loppuihan sitaattimme sanoihin

”Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi.”

Syy on varsin yksinkertainen. Moni hänen kollegansa teki sydämestään vain sen, mikä palveli hänen omaa etuaan tai edisti hänen hallintaansa. Kuuliaisuus Jumalalle nimittäin vaati oman hintansa. Niinhän meidän aikamme sanontakin sanoo: ”Ei ole ilmaisia lounaita”. Sanonta pitää paikkansa myös valinnassa pysyä kuuliaisena Jumalalle.

Päätös on varsin helppo tehdä, mutta siinä pysyminen punnitaan moni tavoin arjessa. Kuinka moni meistä on enää valmis Hiskian tavoin ”tekemään kaikessa mihin ryhtyy uskollisesti sitä, mikä on hyvää ja oikeaa Herran silmissä”, kun joudumme käytännössä maksamaan siitä hintaa elämän mukavuudessa?

Hiskia maksoi tämän hinnan elämässään melko lyhentämättömänä. Voi olla, että elämänkriisien keskellä Hiskiasta ei tuntunut siltä, että hänen elämänsä oli menestystä tai erityisen siunattua. Sitä se kuitenkin oli, jos mitataan niitä asioita, jotka Hiskian elämäntyöstä jäi elämään. Hän maksoi siitä koko hinnan.

Mutta mikä sitten on sitoutuneisuuden hinta? Muutamia näkökohtia mainitakseni hinta voi olla esimerkiksi jotain seuraavaa.

• Elämäntyylin muutos: Hiskia ei voinut elää niin kuin hänen isänsä oli elänyt.

• Yksinäisyys: Hiskia otti askeleet kuuliaisuuteen ensin yksin ilman toisten tukea.

• Luottamus ja usko Jumalaan: Hiskia uskoi, että Jumala siunaa hänen ponnistuksensa. Hänellä ei ollut mitään näkyvää, johon nojautua.

• Kritiikki: Hiskia joutui kohtaamaan varsin suoria hyökkäyksiä ja kyseenalaistuksia vanhemman sukupolven edustajilta.

• Kovaa työtä ja rahaa: Kuninkaana Hiskia antoi aikansa, voimavaransa ja teki rahallisia uhrauksia saavuttaakseen tavoitteensa.

• Päivittäinen itsekuri: Hiskian täytyi päivittäin muistuttaa itseään sen uudistuksen eteenpäin viemisestä, johon hän oli sitoutunut.

• Jatkuva paine: Hän kesti mahdollisten epäonnistumisten ja väärinkäsitysten synnyttämän jatkuvan paineen.

Jumalan tahdossa eläminen ei tapahdu itsestään, koska maailma – sen ilot ja surut – vievät pois ’kurssista’, jos sitä ei aktiivisesti vaali. Luonnostaan ihminen ajelehtii poispäin Jumalasta, joten hänessä pysyminen kysyy sitoutumista.

Päivittäisen elämän hinta voi vaikuttaa varsin kovalta, mutta vastapainona sille kysynkin, että mitä merkitystä maksetulla hinnalla on siinä vaiheessa, kun saa nähdä kaiken valmiina. Miettiikö talonrakentaja raaka-aineiden hintaa ja huonossa säässä tehtyjä pitkiä iltoja työmaalla, kun hän istuu takan ääreen valmiissa talossaan? Mikä on niiden ’hinta’ siinä vaiheessa?

Samaa kysyn Hiskian esimerkin kautta. Mikä lopulta on hinta, jos on elänyt elämänsä Jumalalle? Arjessa se voi tuntua kovalta, mutta onko se sitä?

Pohdittavaa

Millä tavalla minä olen maksanut hintaa kuuliaisuudestani Jumalalle?