Päivän evankeliumitekstissäJeesus herättää uskon. Teksti on Matteuksen silminnäkijätodistus Kristuksen jumaluudesta ja siitä, miten suuri Jumala kohtaa pienen ihmisen.

Jeesus kohtaa miehittäjävallan upseerin.

Tänäkin päivänä Jeesuksen ihmeteot ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana. Mainitsin kansallisuuden, koska kansallisuus on tapahtumien keskiössä myös Matteuksen tekstissä. Siinä tarkastelemmesadanpäämiehen – eli paikallisen miehittäjävallan upseerin uskoa. Sitä hän olisiis Jeesuksen maamiesten silmin katsottuna.

Samainen kohtaaminen Jeesuksen ja sadanpäämiehen kesken on taltioitu myös Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin (Luuk. 7:1-10; Joh. 4:43-54), mutta tänään seuraamme Matteuksen todistusta tapahtumista.

Mitä tapahtui?

Jeesuksen julkinen toiminta oli alkanut jokin aikaa sitten. Hän opetti ihmisiä ja paransi sairaita kotiseudullaan Galileassa ja oli tullut nyt Genesaretinjärven rantamille Kapernaumiin. Siellä hän kohtasi ”muuan sadanpäällikön”, jonka elämän tielle oli tullut haasteita hänen palvelijansa vakavan sairastumisen tähden. Kertomus kuuluu näin:

”Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”

Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.” (Matt. 8:5–13)

Mitä kertomuksessa tapahtui? Lyhyesti kerrottuna ylempiarvoisen ammattisotilaan läheinen ehkä perhepiiriin kuuluva henkilö oli vakavasti sairas. Mies oli itse voimaton auttamaan sairasta, joten hän pyysi Jeesusta parantamaan hänet. Ja Jeesus paransi sairaan palvelijan. Siinä kertomus on lyhyesti menemättä yksityiskohtiin.

Näin referoituna tuo tilanne voisi olla osa meidän kenen tahansa elämää. Se on varsin tavallinen tarina – elämän makuinen sellainen. Tavattoman tuosta kertomuksesta tekee ainoastaan se, että Jeesus paransi sairaan – ja ehkä se, että päinvastoin kuin me monet muut, kertomuksen upseeri uskalsi uskoa Jeesuksen valtaan jopa yli sairauden.

Muutama sana kertomuksen tarkoituksesta

Mielenkiintoinen tarina, eikö vain? Se on rohkaiseva ja haastaa pohtimaan. Tekstin selittämisestä kiinnostuneille siinä riittää paljon mielenkiintoista aineistoa. Halutessaan voit selittää vaikkapa sadanpäämiehen toimenkuvaa, juutalaista tapakulttuuria tai etsiä syvempää sanomaa vaikkapa sanan ’uskoa’ etymologiasta.

Teksti tarjoaa myös aina niin mielenkiintoisen näkökulman niihin rajoihin, joita me ihmiset mieluusti pystytämme. Miksi tekstin upseerismies ei edes voinut kuvitella Jeesuksen astuvan kotiinsa? – Eikä syynä ollut se, että kodin siivous olisi unohtunut tai koti olisi ollut jotenkin vaatimaton. Juutalaisilla ei nyt vain ollut tapana vierailla muukalaisten – siis vierasmaalaisten – kodeissa, koska he pelkäsivät tulevansa saastaisiksi. No, eipä tämä ole kaukana meidänkään aikamme asenteista, ainakin jos lukee keskusteluja sosiaalisessa mediassa…

Mutta tiedätkö, että Matteuksen ensisijainen tarkoitus ei ollut taltioida tätä tekstiä kulttuurista tai kielellistä tutkimusta varten. Eikä Jeesus tarkoittanut käyttää upseerismiehen hädänalaista tilaa teologisena vertauskuvana uskosta. Kertomus puhuu yksinkertaisesti siitä, mitä silloin tapahtuu, kun Jeesus Jumalan Poika astuu sinun elämääsi ja sinä uskaltaudut luottamaan häneen.

Tekstin sanomaa ei voi selittää tyhjäksi tai tehdä ylevämmäksi siten, että etsimme komeat syyt ja merkitykset muinaisille tapahtumille. Kaikki olisi ihan hyvin voinut tapahtua tässä ja nyt. Toki ulkona on vähän kylmempi ja onhan niitä kulttuurieroja – en sitä todellakaan kiistä.

Matteuksen teksti puhuu vahvasti sillä kielellä, mitä Jeesuksen ajan ihmiset ymmärsivät. Se puhuu uskosta – luottamuksena häneen, keneen mekin toivomme ja luottamuksemme laitamme.

Me ymmärrämme varsin hyvin, mistä tekstin tapahtumissa on kysymys. Ehkä ainoa hankala kohta on Jeesuksen kommentti upseerin uskosta, kun hän sanoo:

”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 8:10–12)

Jos tekstin tulkitsee liian suoraviivaisesti, voimme yllättäen löytää itsemme siinä mainittujen huono-osaisten israelilaisten paikalta, vaikka se näyttää päinvastoin avaavan Jumalan valtakunnan portit myös meille pohjoisessa asuville.

On varsin mukava lukea tuo teksti ja tietää, että siinä Taivasten valtakunnan lupaus ulotetaan myös meille asti. Mikä oli annettu ensin Israelille, on nyt tarjolla myös muille kansoille. Mutta ymmärrämmekö me Jeesuksen ’pointin’?

Kuva kanta-asiakkuudesta

Mitä Jeesus kommentilla tahtoo sanoa? Se avautuu meille ehkä paremmin, jos käytämme jotain meille tutumpaa esimerkkiä. Kokeillaan avautuisiko se paremmin vaikkapa esimerkillä ’kanta-asiakastarjouksista’ tai kanta-asiakkuudesta.

Kaupat tahtovat saada asiakkaat sitoutumaan omaan ketjuunsa tarjoamalla ’kanta-asiakkuutta’. Minullakin on tukku erilaisia kanta-asiakaskortteja, joista muutamaa käytän lähes päivittäin, kun taas on niitäkin, joita olen käyttänyt ehkä kerran tai en ollenkaan. Olen kuitenkin muka kanta-asiakas, kun minulla on tuo kortti.

Edelleen kauppiaat lupaavat erityisiä etuja ja tarjouksia kanta-asiakkaille. Nuo tarjoukset on luvattu vain kanta-asiakkaille. Nämä edut eivät ole tarjolla niille muille – vain meille kanta-asiakkaille. Mutta aina silloin tällöin käy niin, että kun tuotetta on ensin tarjottu ’uskollisille’ eikä se ole mennyt kaupaksi, niin kohta tarjous laajennetaan avoimeksi kaikille. Tällöin kuka vain halukas saa edun itselleen – oli hän sitten kanta-asiakas tai ei. Rajattu lupaus laajennettiin heikon kysynnän tähden useammalle.

Tätä Jeesuksen sanat tarkoittavat. Ja tästä hän puhuu myös monessa muussa vertauksessa, mikä sittemmin suututti näitä Taivasten valtakunnan ’kanta-asiakkaita’. He eivät tahtoneet ottaa Jeesuksen tarjousta vastaan, mutta eivät he silti tahtoneet menettää erityisasemaansa niin, että muut olisivat päässeet osallisiksi ’tarjouksesta’. Se oli varattu heille – vain heille.

Puhuessaan tällä tavalla pelastuksesta ja uskosta, Jeesus haastaa meidät näkemään Taivasten valtakunnan ’kanta-asiakkuuden’ uudesta näkökulmasta.

Entäpä jos kanta-asiakkuutta ei määritellä sen pohjalta, että kuulutko sinä kanta-asiakkuusohjelmaan, vaan sen, että oletko uskollinen asiakas kauppiaallesi. Eikö uskollisuutesi ja aktiivisuutesi asiakkaana kerro enemmän luottamuksestasi kauppiaaseen kuin muodollinen kortti lompakossa.

Jospa asiakkuus määritelläänkin sen mukaan, kuka ottaa tuotteen vastaan? Mitäpä jos asiakkaita eivät enää olekaan he, ketkä kantavat kanta-asiakaskorttia koskaan sitä käyttämättä, vaan he, jotka tarttuvat tilaisuuteen ja ottavat vastaan tarjouksen?

Tästä Jeesus puhuu. Taivasten valtakunnan kansalaisia ovat he, ketkä uskovat ja laittavat luottamuksensa Jeesuksen varaan. Kertomuksen upseerilla oli tätä uskoa, jota monella yleisön joukossa seisseellä kanta-asiakkaalla ei ollut. Niinpä Jeesus totesi, että tarjous uudesta elämästä ei ole enää vain ’kanta-asiakkaille’, vaan se on tarjolla jokaiselle, joka tahtoo ottaa sen vastaan.

Upseerin usko

Jos katsot tuota tekstin ’sadanpäämiestä’ – eli vieraan miehittäjävallan korkea-arvoista ammattisotilasta, mitä sinä hänessä näet? Hän ei ollut kanta-asiakas. Päinvastoin hän oli ihminen, kenelle väkijoukon ’kanta-asiakkaista’ kukaan ei olisi tahtonut suoda mitään etuisuuksia. Hän oli yksi niistä, keistä vapauttamaan juutalaiset tätä messiasta odottivat.

Upseeri tuskin tiesi juuri mitään juutalaisen messiasuskon ja -odotuksen hienouksista. Jeesuksen kuulijakunnassa oli varmasti useita – ellei jopa kaikki, jotka tunsivat juutalaiset kirjoitukset paremmin kuin tämä upseerismies. Miehen käsitys Jeesuksesta perustui enemmän siihen, mitä hän oli kuullut Jeesuksen tekevän kuin siihen, mitä Jeesus oli kirjoitusten perusteella.

Silti tämä mies oli kykenevä tarttumaan ’tarjoukseen’ uskossa yksinkertaisesti tulemalla Jeesuksen luo ja luottamalla häneen. Hänen yksinkertainen uskonsa otti vastaan sen tarjouksen, mihin paikalla olleet ’kantikset’ epäröivät tarttua.

Lisäksi tämä teologisesti yksinkertainen upseerismies määrittelee uskon perusolemuksen sanoillaan jopa niin, että Jeesus hämmästyy sitä, miten Taivasten valtakunnan paradigma ja käytännön usko miehen elämässä yhdistyivät. Mieshän sanoi Jeesukselle:

Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.(Matt. 8:8-9)

Usko ei ole tietoa. Se ei ole opinkappaleiden ymmärtämistä tai kauniin kirkkosanaston taidokasta hallitsemista. Toki kaikki tuokin on hyödyllistä, mutta uskoa se ei ole. Se ei ole sitä, mikä tekee ihmisestä Jumalan valtakunnan ’asiakkaan’.

Asiakkuus on suhde; puhutaan asiakkuussuhteesta. Luottaminen nousee sekin suhteesta – luottamussuhde. Usko on yksinkertaisesti luottamista toiseen persoonaan niin kuin teologisesti oppimaton ammattisotilas sen meille tapaili.

Usko on sitä, että me luotamme sen varaan, kun joku toinen tekee. Upseeri vain sanoo käskyn ja sotilas tekee parhaansa täyttääkseen sen. Upseeri puolestaan uskoo tai luottaa asian sotilaalleen. Samoin sotilas luottaa upseeriinsa ja luottaa henkensä upseerin käsiin taistelutilanteessa. Ja edelleen tekstin sadanpäämies – upseeri, on hänkin toisen käskyläinen ja luottaa edelleen henkensä ja sadan miehen joukkonsa hengen häntä korkeamman upseerin käsiin.

Kun nyt tämä ammattisotilas lähestyi Jeesusta, hän lähestyi Jeesusta sellaisena persoonana, jonka käsiin hän oli valmis uskomaan oman palvelijansa hengen. Kyse on luottamuksesta ja suhteesta. Sitä on usko.

Minun uskoni

Mitä on minun uskoni tänään? Uskon olemus ei ole muuttunut noista ajoista. Taivasten valtakunnan tarjous on sama tänään kuin se oli silloinkin.

Et tarvitse kanta-asiakaskorttia voidaksesi tarttua tarjoukseen. Ja toisaalta kanta-asiakkuutesi Taivasten valtakunnassa määrittyykin sen mukaan, olet sinä käyttänyt ’asiakasetusi’ vai et.

Tänäänkin usko on yksinkertaista luottamusta. Siinä ei ole mitään vaikeaa; se on elävä usko Jeesukseen Kristukseen. Se on elämäsi luottamista hänen varaansa. Enkä tarkoita sillä vain tarttumista ikuisen elämän tarjoukseen.

Tarkoitan uskoa, joka uskaltaa luottaa elämänvalinnoissa Jeesuksen huolenpitoon. Taivasten valtakunnan kanta-asiakkuus on jatkuvaa elävää uskoa – eli luottamusta Jumalan armoon kaikessa mitä päivä tuo tulessaan.

Usko on uskallusta olla rajallinen ihminen ja samaan aikaan luottaa koko elämänsä Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin.

Oikeastaan kaikki oleellinen uskosta on sanottu tutussa lasten virressä 499 ’Jumalan kämmenellä’.

Jumalan kämmenellä
ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.
(Virsi 499, 1. säkeistö, Pirkko Halonen)

Mikähän tässä on meille aikuisille niin vaikeaa?

Pohdittavaa

Olenko Taivasten valtakunnan ’kanta-asiakas’?
Mikä Jumalan voimaan uskomisessa on niin vaikeaa?