Puhumme sujuvasti Jumalan armovalinnasta ja ansaitsemattomasta armosta, kun on puhe pelastuksesta. Jos taas on puhe jumalanpalvelijoista, tuntuu valintaperuste muuttuvan enemmän tai vähemmän kelvollisuuden ja ansaitsemisen puolelle. Ihmisten puheista välittyy vahvasti vaikutelma, että kriteerit pelastua ja palvella Herra ovat kovin erilaiset…

Mietin vain miksi Jumalan kriteerit muuttuisivat? Hän tietää varsin hyvin, ettei yksikään ihminen ole itsessään kelvollinen sen enempää lähestymään kuin palvelemaan häntä. Emmekö ole Kristuksen sovitustyössä astuneet armosta uuteen elämään? Miksi emme voisi samalla tavalla palvella häntä samasta armosta käsin?

Yhdestäkään meistä ei löydy vanhurskautta hitusen vertaa; Jumalan vanhurskauden varassa pelastumme ja yksin Jumalan armosta saamme palvella häntä. On Jumalan armoa, että hän on valinnut työnsä välikappaleiksi meidät ihmiset.

Yksi Herran palvelijoista oli aikanaan Nooa. Hänen valinnastaan suureen tehtävään Raamatussa kirjoitetaan näin.

”Herra sanoi: ”Minä pyyhin pois maan päältä ihmisen, jonka loin. Minä hävitän ihmiset ja eläimet, myös pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.” Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä.” (1. Moos. 6:7-8)

Viimeinen virke voidaan kääntää vaihtoehtoisesti myös seuraavasti.

”Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.” (1. Moos. 6:8)

On aiheellista kysyä, mikä teki Nooasta ”Herralle mieluisen”? Mieluisuus saa meidät olettamaan, ettei Jumalan valinta ollut täysin sattumanvarainen. Ajatus tietoisesta valinnasta ei poistu ensimmäisenkään käännösvaihtoehdon kohdalla, koska voimme aina kysyä, miksi ”Nooa sai armon” ja muut eivät?

Nooa – armosta Herralle mieluinen

Inhimillinen ajatus kääntyy niin, että Nooa ehkä oli tavalla tai toisella parempi kuin muut, koska hän sai osakseen armon. Mutta jos ajattelet tarkemmin armon olemusta, ymmärrät ettei Jumala valinnut Nooaa sen tähden, että hän olisi ollut kelvollisempi kuin toiset.

Jumala valitsi Nooan, koska hän tahtoi armahtaa hänet; oikeudenmukaisempaa olisi ollut jättää Nooakin armahtamatta. Näin siis, jos Jumalan valinta olisi perustunut vaatimukseen tai jonkin mitan täyttämiseen.

Jumala ei valinnut Nooa sen tähden, että Nooa olisi ollut täydellinen. Nooa oli vajavainen ihminen niin kuin mekin olemme. Tätä Raamattu korostaa kertomalle Jumalan miehen elämästä merkillisen tapauksen, kun Nooa kohta vedenpaisumuksen ja liiton tekemisen jälkeen vetäisi kunnon kännit (1. Moos. 9:20-29) ja epäsuorasti tuotti kirouksen pojanpoikansa Kanaanin suvun ylle. Nooa teki virheitä – ja jopa syntiä – niin kuin kuka tahansa meistä.

Tuskin Herra valitsi Nooaa senkään tähden, että hän oli taitavin arkinrakentaja maanpäällä. Jumala valitsi Nooan tehtäväänsä yksinkertaisiksi siksi, että Herra oli mielistynyt Nooaan tämän rajallisuudesta huolimatta. Nooa oli rajallisuudessaan sydämestään kuuliainen ja uskollinen Jumalalle – ja se riitti. Jumala ei valinnut Nooaa hänen ansioiden tai taitojen perusteella, vaan siksi, että Nooa sydämestään tahtoi seurata Jumalaa ja olla uskollinen Herralle. Jumala ei odottanut Nooalta täydellisyyttä; Nooa ”sai armon Herran silmissä”.

Olet Herralle mieluinen

Jumala ei ole muuttunut. Tänäänkin hän etsii uskollisia palvelijoita, jotka sydämestään tahtovat palvella häntä. Jumalan palvelijoina olemme kaikki varsin rajoittuneita, virheellisiä ja jopa hauraita. Herra tietää sen ja juuri siinä on hänen suuruutensa. Hän muuttaa ja pelastaa maailman rajallisia ihmisiä käyttäen puutteistamme huolimatta. Jumala kykenee tekemään suuria ’puutteellisilla työkaluilla’ – ja juuri se tekee Jumalasta Jumalan!

On vapauttava ajatella, ettei Herra ole valinnut sinua ja minua palvelemaan häntä, että hän odottaisi meidän olevan täydelliset ’työkalut’. Hänelle riittää sydän, joka sykkii hänelle. On silkkaa Jumalan armoa, että saamme olla mieluisat hänen silmissään. Jumalan ei etsi meistä syytä olla armollinen meille; hän etsii ihmistä, joka halulla tarttuu hänen armoonsa.

Ajattele esimerkiksi lemmikkiä tai jotain metsän eläintä. Ei isäntä valitse lemmikkiä sillä perusteella, että lemmikki olisi täydellisesti hänelle alamainen tai vastaisi täydellisesti odotuksiin, mitkä isäntä on sille asettanut. Kukaan ei odota lemmikiltä täydellistä kuuliaisuutta tai huimia temppuja. Riittää varsin hyvin, että se kiintyy isäntään / perheeseen. Ja näin se on isännälleen mieluinen.

Samoin mielistymme jopa lintulaudan lintuihin, vaikka ne eivät ole täydellisiä lintuja – puhumattakaan, että ne tottelisivat meitä. Riittää, että ne tulevat lähelle ja luottavat sen verran, että uskaltautuvat syömään katseemme alla siitä mitä niille tarjoamme.

Rajallisina vertauskuvina nämä kuvaavat sitä, miten Jumalan armo toimii. Jumalan palvelijan näkökulmasta ei ole oleellista, miksi Jumala on mielistynyt häneen. Oleellista on vain se, että Jumala armossaan on mielistynyt sinuun. Sinulla on paikka hänen kodissaan. Hän on mielistynyt sinuun – sinä saat olla hänen ’lemmikkinsä’.

On vapauttava tietää, ettei Herra odota palvelijaltaan onnistumista toisen jälkeen. Hänelle riittää, että sydämemme sykkii hänelle. Ja siinäkin hän tuntee rajallisuutemme; hän ei odota täydellisyyttä.

Tiedä siis, että saat armon Herran silmissä. Ja tiedä edelleen, että Jumalan silmissä olet mieluinen hänelle. Hän ei pyydä sinulta muuta kuin luottamuksesi häneen. Lähesty häntä, tunne mitä on elää hänen yhteydessään.

Oi, siunattua, oi siunattua!