Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku pikakelaa historian luomisen hetkestä Uuden liiton ajan alkuun. Siinä vanhan liiton viimeinen sanansaattaja – Johannes Kastaja – viitoittaa tien uuden ajan kynnykselle:

”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29b)

Johannes todistaa Jesajan puolivuosisataa aikaisemmin kirjoittaman profetian täyttyneen Jeesuksessa Kristuksessa (Jes. 53:6-7). Oli tullut aika astua uuteen. Tästä eteenpäin lukija seuraa Jumalan lupauksen täyttymistä Kristuksessa evankeliumin viimeiseen lukuun saakka.

Jeesus kohtaa opetuslapset rannalla

Johannes ei lopeta evankeliumiaan ’loppuun’. Hän on tuo lukijan Jeesuksen elämän vaiheiden läpi uuden ajan alkuun. Olemme tilanteessa, missä uusi liitto Kristuksessa on astunut voimaan. Viimeisessä luvussa lukija astuu aikakauteen, jossa hän itsekin parhaillaan elää. Evankeliumin viimeinen luku istuttaa meidät omalle paikallemme Jumalan pelastussuunnitelman seuraavaan näytökseen eli Pyhän Hengen ja seurakunnan aikaan.

Matkalla uuteen tehtävään

Evankeliumin viimeisessä luvussa ympyrä sulkeutuu myös opetuslasten elämässä. Ensimmäisessä luvussa Jeesus kutsui apostolit seuraamaan häntä ja he vastasivat tähän kutsuun myöntävästi. Viimeisessä luvussa tuo tehtävä on ohi, mutta heidän missionsa ei loppuisi tähän. Ylösnoussut Kristus astuu uudelleen heidän arkeensa ja kutsuu heidät uuteen tehtävään: todistamaan sovitustyöstä ja julistamaan Taivasten valtakunnan ilosanomaa kaikille luoduille.

Palaamme opetuslasten kanssa ensimmäisen luvun tunnelmiin, missä Jeesus kutsui heidät matkaan (Joh. 1:35-51). Nyt kutsu oli toiseen tehtävään.

Tähän tehtävään heidät oli tosiasiassa valmistettu Jeesuksen matkassa, vaikka he mitä ilmeisimmin he itse ajattelivat tehtävän olevan jo ohi. Näin ainakin siitä päätellen, että he palasivat kaiken tapahtuneen jälkeen tuttuun arkeen. Uuden ajan alkuasetelma on varsin tuttu:

”Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.” (Joh. 21:1-3)

Pietari oli opetuslapsijoukon luontainen johtaja. Hän oli johdattanut joukon Jerusalemista takaisin kotiseudulle Galileaan. Ja minnekä muualle he olisivat juhlilta palanneet. Lisäksi Matteuksen kertoman perusteella heillä oli Jeesuksen käskykin palata takaisin kotiseudulle (Matt. 28:10, 16).

Ensisilmäyksellä on peräti arvoituksellista, miksi opetuslapset palasivat veneihinsä kalastamaan kaiken sen jälkeen, mitä he Jerusalemissa olivat kokeneet. Opetuslapset olivat varmasti ymmärtäneet ainakin jotain siitä, mitä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus merkitsi. Heidät oli vapautettu synnin vallasta ja nyt Jeesuksen seuraajina he olivat vapaat elämään uutta elämää Taivasten valtakunnan kansalaisina. Näin jälkiviisaan näkökulmasta heidän ratkaisunsa on peräti erikoinen.

Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.” (Joh. 21:3)

Sivullisen on helppo ruotia Pietarin lyhytnäköisyyttä. Johtajana hänen tehtävän meidän mielestämme olisi ollut johtaa opetuslapset eteenpäin Jumalan valtakunnan näyssä. Nyt hän tyytyi omalla esimerkillään johtamaan koko porukan vain takaisin lähtöpisteeseen, missä oltiin 3 1/2 vuotta sitten!

Näin on helppo sanailla täältä katsomon puolelta. Mutta mihin Pietari olisi apostolijoukon johdattanut? Tehtävä oli ohi. Hän oli vapaa tekemään, mitä oikealta tuntui. Kalastaa hän osasi niin kuin he kaikki. Ja elanto piti sekin jostain saada, joten paluu tutuille kalavesille oli parasta, mihin Pietari pystyi joukkonsa johdattamaan.

Kutsu uutteen tehtävään

Jos mietit Pietarin ja opetuslasten tilannetta Tiberiaanjärven illassa tarkemmin, huomaat saavasi oppitunnin yhdestä Jumalan valtakunnan työn lainalaisuudesta. Teksti opettaa kaikki Jumalan valtakunnan ’hätähousut’ odottamaan Jumalan toimeksiantoa. Kun elämäsi taitepisteessä olet tilanteessa, missä palvelutehtäväsi on suoritettu, uskallatko jäädä odottamaan uutta kutsua? Vai yritätkö pakonomaisesti jatkaa tehtävää, joka on jo saatettu loppuun?

Pietari ollut luovuttaja sen enempää kuin kukaan meistä. Hänen ratkaisunsa lähteä kalaan ei ollut luovuttamista – se oli luottamista. Hän odotti ja teki sen aikaa juuri sitä, minkä hän parhaiten osasi. Hänellä oli vain kehotus palata joukkoineen Galileaan ja sen hän teki. Siellä hän jatkoi elämäänsä tietämättä, että oliko Jeesuksella vielä jotain hänen varalleen.

Pietarin ja opetuslasten tehtävä Jeesuksen seuraajina ja ylösnousemuksen todistajina oli heidän näkökulmastaan täytetty. He olivat tehtävän annon näkökulmasta tyhjän päällä.

Olisi ollut virhe lähteä soitellen sotaan, tekemään omaa missiota niiden vähäisten tiedon rippeiden varassa, mitä he olivat Jeesuksen työstä ymmärtäneet. Oli viisautta palata Jeesuksen ohjeen saattelemana takaisin kotiseudulle ja luottaa, että Jeesus ohjeistaa ja varustaa heidät matkaan niin kuin ennenkin. Eivät opetuslapset voineet tietää, mitä tapahtuu ja milloin. Parasta oli palata takaisin turvalliseen arkeen, minkä he ammattikalastajina taisivat.

Kun Jeesus sitten aamun koitteessa tavoitti opetuslapset epäonnisen kalaretken jälkeen, hän puhui heille sitä kieltä, mitä he parhaiten ymmärsivät. Nasaretin mies – puusepän poika – näytti heille suuruutensa ammattikalastajien omimmalla alueella. Jeesus sai heidän jakamattoman huomionsa.

Jeesus ei moittinut opetuslapsia heidän paluusta kalavesille. Päinvastoin hän lähetti heidät uuteen tehtävään – ihmisten kalastajiksi. Tehtävä oli tällä kertaa paljon laajempi kuin ensimmäinen, mutta nyt he olisivat siihen valmiit. Silti vieläkin heidän tuli odottaa Jumalan aikaa, joka odotti vajaan 70 päivän päässä.

Taitteessa – rohkeus johtaa odottamaan

On mielenkiintoista, miten raamatunteksti puhuu, kun sille antaa mahdollisuuden. Olin merkinnyt tämän tekstikohdan itselleni ylös ja muistan hyvin, miten pidin tekstiä hyvänä esimerkkinä Pietarin esimerkillä johtamisesta. Ja sitä se onkin. Se, mitä Pietari teki itse, sai toiset mukaan seuraamaan häntä. Tämä on mitä parhain kuva oman elämän esimerkillä johtamisesta. Meidän henkilökohtaiset valintamme puhuvat paljon kovemmin kuin ’viisaat’ sanat. Pietari johti joukkonsa kalaan, mihin sinä johdat?

Raamatunteksti kuitenkin yllätti minut. Muistan joskus ajatelleeni Pietarin kalamatkaa esimerkkinä huonosta johtajuudesta, mutta kun tekstiä luin ja luin, jouduin toteamaan, ettei Pietarin valinta ollut hyvä eikä huono. Se oli valinta elää elämää parhaan ymmärryksensä valossa. Vasta nyt ymmärsin Pietarin ja koko opetuslapsijoukon tilanteen.

He elivät ’tyhjiössä’. Heidät oli vapautettu Kristuksen sovitustyössä ja siinä he olivat vapaat. Mutta pelkkä ’vapaus jostakin’ ei antanut heidän elämälleen tarkoitusta, minkä tähden he olivat kuin tyhjän päällä. Jeesuksen kutsu uuteen tehtävään ’vapautti heidät johonkin’ – ts. tarkoitukseen. Kristuksen palvelijoina he vasta olivat täysin vapaat. Vapaus ’synnin vallasta’ olisi jättänyt heidät tyhjän päälle, ellei Jeesus olisi kutsunut heitä palvelemaan Jumalan valtakunnassa.

Kun ajattelen Pietarin valintaa tätä taustaa vasten, en voi muuta kuin ihailla hänen luottamustaan Jeesukseen. Hän palasi siihen mitä osasi, kun ei ollut muutakaan. Silti hän palasi siihen vain odottaakseen Herransa käskyä. Hän ei yrittänyt väkisin jatkaa vanhaa. Hän luotti Jeesukseen niin paljon, ettei hänen tarvinnut itse paikata ehkä mielestään kesken jäänyttä missiota. Hyvän palvelijan tavoin hän odotti Herransa kutsua arjessa – ei toimettomana, mutta alati valmiina lähtemään.

Tähän tahdon pysähtyä. Elän itsekin eräänlaisessa taitteessa. Odotan Herrani kutsua eteenpäin. Ehkä jotain on tullut valmiiksi ja jotain on vasta oraalla. Suurin haaste ’taitteessa’ on päästää irti ja pitäytyä ’paikkaamasta’ Herran työtä omin voimin.

Ehkä minunkin on parempi lähteä ’kalastamaan’ – ts. tekemään sitä, minkä taidan kuitenkin niin, että olen alati valmis astumaan Jeesuksen kutsussa seuraavaan.

Pohdittavaa

Mistä löydän itseni ’taitekohdassa’?