Olet kuullut kysyttävän ”onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?” Tätä kulunutta vertausta puoliväliin täytetystä / tyhjennetystä lasista käytetään usein havainnollistamaan pessimistin ja optimistin erilaista tapaa arvioida maailmaa. Optimisti näkee lasin puoliksi täynnä, eli siinä on vielä paljon juotavaa. Samainen lasi on pessimistin mielestä puoliksi tyhjä, eli juoma on hänestä jo melkein loppu.

Eloa on paljon

Tuskin kukaan on aina optimisti tai pessimisti kaikessa, vaan jokaisella on taipumusta optimismiin ja pessimismiin vähän eri asioissa. On tilanteita, joissa toinen kokee itsensä uhatuksi ja hän pyytää Jumalalta varjelusta, kun taas toinen näkee siinä mahdollisuuden ja etsii johdatusta tai siunausta Jumalalta. Ja kun tilanne vähän muuttuu, saattaa muuttua osatkin päinvastoin.

Eloa paljon vaiko työmiehiä vähän?

Matteuksen evankeliumin yhdeksännen luvun loppupuolella on jae, joka haastaa lukijan miettimään onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Siinä Jeesus sanoo opetuslapsille:

”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” (Matt. 9:37)

En tiedä, miten sinä taidat tekstin tulkita, mutta itselleni siitä on päällimmäisenä noussut sanoma työmiesten vähyydestä ja vieläpä vähän voivottelevaan sävyyn. Miten sinä sen luet? Luetko, että ”eloa on paljon” vai ”työmiehiä on vähän”?

Jääkö mieleesi päällimmäiseksi valitus työmiesten vähyydestä pellolle pilaantuvan sadon edessä? Vai näetkö Jeesuksen sanoissa lupauksen paljosta sadosta, joka oikein kutsuu sadonkorjaajia käymään työhön?

Saavatko Jeesuksen sanat sinut lähtemään liikkeelle riemulla satoa korjaamaan vai kaivaudutko syvemmälle ’rukouskammioon’ narisemaan Jumalalle työmiesten vähyyttä? Onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä, kun on kyse Jumalan valtakunnan sadonkorjuusta?

Jeesuksen tehtävä ja ’kansanpaimenet’

Lukemaamme Matteuksen tekstiä edeltää lyhyt yhteenveto niistä teoista, mitä Jeesus teki tuona aikana. Edeltävässä jakeessa on tärkeä huomautus Jeesuksen sanojen tulkintaa ajatellen.

”Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.” (Matt. 9:35)

Tämän jälkeen luvun päättävät jakeet (Matt. 9:36-38) rinnastavat jakeessa 35 kerratut Jeesuksen teot luvuista 8 ja 9 niihin tekoihin, joita varten Jeesus kohta valmistaa opetuslapset seuraavassa luvussa (Matt. 9:35; Matt. 10:1).

Kun hän {Jeesus} näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’(Matt. 9:36-38)

Tämä yhdeksännen luvun päättävä kappale (Matt. 9:36-38) on tekstin etenemisen kannalta kielellinen silta, joka yhdistää aiemmat tapahtumat opetuslasten lähettämiseen.

Joka tapauksessa Jeesuksen toiminta näyttää koostuvan juuri niistä elementeistä, joita Vanhassa testamentissa kansanpaimenilta – kuninkailta, profeetoilta ja opettajilta – edellytettiin. Herra oli itse kansansa ylipaimen (Hes. 34:11-16), mutta hän asetti ’kansanpaimenet’ huolehtimaan laumansa tarpeista. Hesekielin tekstin mukaan paimenen tehtäviin kuuluivat 1) lauman ruokinta, 2) sairaiden hoivaaminen ja 3) laumasta eksyneiden takaisin tuominen:

Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” (Hes. 34:16)

Hesekielin nimeämät paimenen tehtävät näyttävät toteutuva Jeesuksen toiminnassa varsin kirjaimellisesti. Toisin oli Jeesuksen ajan ’kansanpaimenten’ eli fariseusten ja kirjanoppineiden kohdalla. Heitä oli määrällisesti paljon ja joka kylässä, mutta heille luotetussa tehtävässä he epäonnistuivat pahoin, mistä kertoo Jeesuksen esittämä huomio kansan tilanteesta:

Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.(Matt. 9:36a)

Kirjanoppineet ja fariseukset eivät huolehtineet heille uskotun lauman tarpeista, vaan heidän paimenuutensa oli enemmän taakoittamista ja herroina hallitsemista kuin tosi paimenuutta. Teksti onkin sijoitettu tähän juuri ennen opetuslasten lähettämistä osoittamaan syyn, miksi Jeesus lähetti heidät. Jumalan valtakuntaa ei voinut löytää ’kansanpaimenien’ huulilta, koska he olivat jättäneet kansan hengellisesti heitteille niin kuin Hesekielin aikaan huonot paimenet olivat hekin tehneet (Hes. 34:1-10).

Jeesuksen ajan hengellinen johtajisto, joiden olisi pitänyt olla paimenia ja esikuvia kansalle, oli epäonnistunut tehtävässään, koska ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Tosi jumalantuntemus ja herranpelko oli kadonnut; sen tilalle oli tullut muotojumalisuus ja lakiuskonto.

Jeesuksen julistus Taivasten valtakunnan tulemisesta – ts. evankeliumi – oli ratkaisu kansan ongelmaan, mutta työtä oli liiaksi Jeesuksen käytettävissä olevaan aikaan nähden. Koska kolmetoista (opetuslapset ja Jeesus) ehtii enemmän kuin yksi, oli opetuslasten aika totutella vastuuseen julistajina ja Herran lauman ’kansanpaimenina’.

Eloa on paljon

Tilanne, johon Jeesus antoi tämän yhä edelleen omaa aikaamme haastavan opetuksen, oli edellä kuvatun kaltainen. Ihmiset etsivät Jumalaa, mutta ’kansanpaimenet’ eivät kyenneet heitä siinä auttamaan. Ja tähän Jeesus totesi:

Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.(Matt. 9:37-38)

Ajattele tätä Jeesuksen opetusta tekstuaalisena siltana kahden ’todellisuuden’ välillä: vanhan ja vallitsevan sekä uuden ja tulevan.

Ensinnä teksti alkaa haasteella ”satoa on paljon”, mikä viittaa tekstiä edeltävään kuvaukseen kansan hengellisestä janosta ja valtavasta tarpeesta löytää Jumalan valtakunnan todellisuus elämään (Matt. 9:35-36).

Toisena haastetta seuraa toteamus ”mutta sadonkorjaajia vähän”, mikä tietty viittaa Jeesuksen rajalliseen aikaan, mutta myös tekstiä välittömästi seuraavaan jaksoon eli kymmenenteen lukuun (Matt. 10:1-11:1), jossa Jeesus lähettää opetuslapset julistamaan lähialueen kaupunkeihin julistamaan. Jälkimmäinen osa ei ole ’voi!’ -huudahdus, vaan tilanteen toinen puoli.

Opetusta seuraa välittömästi Jeesuksen ohje ’ongelman’ ratkaisemiseksi:

Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.

Ja kuin vastauksena tähän pyyntöön, hän lähettää seuraavassa luvussa opetuslapset tekemään samoja paimenen tekoja, mitä hän itse edellä teki. Toisin sanoen Isä vastasi Jeesuksen pyyntöön ja antoi opetuslapsille voiman ja valtuuden julistaa elävää evankeliumia.

Näetkö nyt tekstin ”satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän” oikeamassa valossa? – Jeesuksen päähuomio ei ole työmiesten vähäisessä määrässä, koska se oli Jeesuksen mukaan pelkkä järjestelykysymys (”pyytäkää..”). Jeesus näki mahdollisuuden, koska satoa oli paljon korjattavaksi ja nyt oli aika toimia ihan jo niiden paimenta vailla olevien ihmisparkojen tähden!

Onnistunut sato on jo itsessään suuri siunaus, mutta on sääli, etteivät alkuperäiset sadonkorjaajat olleet kiinnostuneet korjaamaan sitä talteen. Kypsynyt sato ei odota, joten oli korkea aika korjata se. Jeesus ei lähtenyt etsimään työmiehiä muualta, vaan ne Jeesuksella oli opetuslapsissa.

Opetuslasten ei tarvinnut kuin pyytää Herra lähettämään heidät matkaan. Eivät opetuslapset katselleet toisiansa ja miettineet, kenen tässä tarvitsee korjuutyöhön lähteä. He olivat kaikki valmiit lähtemään ja tarvittiin vain Jumalan valtuutus ja voima, jotta heidät saattoi lähettää matkaan keräämään satoa. Ja sen he saivat. Luepa luvusta 10 eteenpäin, miten asiat etenivät.

Eloa on edelleen paljon

Jeesuksen kehotus pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen on ajankohtainen vielä meidän aikanamme. Elämme maailmassa, jossa ihmiset etsivät Jumalaa, pelastusta, hengellistä ravintoa ja paimenuutta, mutta ikävä kyllä nykypäivän ’korvikepaimenet’ eivät heille sitä voi antaa. Korvikepaimenilla tarkoitan kaikkia niitä asioita, joilla ihmiset tänään turhaan yrittävät täyttää sydämensä, jotta se ei huutaisi jatkuvasti tyhjyyttään.

Jeesus ei varmaankaan odota, että uskovat valittavalla äänellä narisevat ’orastavan viljapellon’ äärellä työmiesten vähyyttä ja sättivät toisiaan siitä, kun kukaan ei tee mitään.

Päinvastoin Jeesus tahtoo nostaa sinun katseesi voimattomuudesta ja vähyydestä katsomaan Jumalan vaalenneita viljavainioita ja näkemään sen siunauksen, että todellakin leikattavaa riittää. Sato on hyvä ja odottaa vain ottajaansa. Mitä siis sinä enää odotat?

Tekstissä Jeesus kehotti opetuslapsia pyytämään Herraa lähettämään väkeä elonkorjuuseen, niin ketkä elonkorjuuseen lähtivät? Tuliko jostain suuri joukko ’evankelistoja’, jotka Jeesus rekrytoi matkaan? Vai eivätkö matkaan lähteneet juurikin he, keitä Jeesus kehotti väkeä pelloille pyytämään? – Sama ajatus toimii meidän päivinämme. Pellot ovat vaalenneet ja odottavat sadonkorjaajia.

Tekstin tilanteen näkökulmasta tulkittuna kehotus pyytää väkeä elonkorjuuseen on luonteeltaan kuin pyyntö ”Herra, tässä minä olen, lähetä minut! Varusta ja valtuuta minut satoa korjaamaan!

Ethän katso työmiesten vähyyttä tai omaa vähäisyyttäsi. Katso mieluummin viljavainioita, jotka odottavat sadonkorjaajia. Katso mieluummin Jumalaa, joka varustaa ja lähettää sinut korjaamaan satoa. Sinun ei ole määrä jäädä sivuun kadehtimaan, kun toiset saavat korjata jo vaalennutta satoa, vaan sinäkin olet siellä.

Pyytäkäämme siis yhdessä ”elon Herraa” lähettämään väkeä elonkorjuuseen – sinut ja minut. Olkaamme itse ensimmäisenä ovensuussa matkalla pellolle. Pyytäkäämme, että hän lähettää itse kunkin elopellolle sille pienelle kaistaleelle, jonka hän on juuri meitä varten varannut.

Jokaisen uskovan etuoikeus on kantaa vastuu oman kansamme ’kansanpaimenina’, sillä mistäpä Herra lähettäisi paimenia kansastamme huolehtimaan, ellei opetuslastensa joukosta? Ja miksipä hän lähettäisi vain yhden tai kaksi, kun voi lähettää matkaan kaikki ’kaksitoista’ – eli kaikki.

Kysymys kuuluu, ken uskaltaa vastata Herran kutsuun kuin profeetta Jesaja:

”Katso, tässä minä olen, lähetä minut!(Jes. 6:8b)

Pohdittavaa

Onko eloa paljon vai työmiehiä vähän?
Kuka on se ’joku’, jonka Herra sadonkorjuuseen lähettää?

(Tämä artikkeli on tarkistettu ja osin uudelleen kirjoitettu versio Jorin 16.10.2013 julkaisemasta tai saarnaamasta tekstistä.)