Philip James Elliot lempinimeltään ”Jim” (1927 – 1956) oli evankelinen lähetyssaarnaaja. Minä puolestani opin tietämään hänet ja jotain hänen elämäntyöstään hänen nimissään kulkevan sanonnan kautta. Sanonta on itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Philip Henryn (1631-1696) vastaava lausahdus.

Jim Elliot

Jimin vuonna 1949 päiväkirjaansa kirjoittama versio sanonnasta kuuluu näin:

”He is no fool who gives what he cannot keep to gain that which he cannot lose.”

”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saadakseen sellaista, mitä ei voi menettää.” (Jim Elliot)

Sitaatti on elänyt ihmisten huulilla tehden tunnetuksi sanojen alkuperäisen kirjoittajan ja ne tapahtumat, jotka hänen elämäntarinaansa liittyivät. Sitaatin voima ei ole sen nerokkuudessa, vaan se on siinä, mitä henkilö sanojen takana edusti ja osoitti elämällään.

Koska sanonnan on kirjoittanut lähetyssaarnaaja, ei liene yllättävää, että hän viittaa tekstissä Jeesuksen sanoihin hinnasta, jonka hänen seuraamisensa on opetuslapsille maksava. Tuttu tekstikohta löytyy kaikista synoptisista evankeliumeista (Luuk. 9:23-27; Matt. 16:24-28; Mark. 8:34-9:1), mutta muistin virkistykseksi siteeraan sen yhden jakeen Luukkaan mukaan:

Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9:24)

Tarina sanojen takana

Ellioitin sanonta ”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saadakseen sellaista, mitä ei voi menettää” on jäänyt kantamaan hänen nimeään erityisesti sen tähden, että Jim itse eli sanonnan elämässään kirjaimellisesti todeksi. Vuonna 1956 Jim kuoli marttyyrikuoleman lähetyskentällä Ecuadorissa.

Hän oli yksi neljästä miehestä (3 lähetyssaarnaajaa ja lähetyslentäjä), jotka uskaltautuivat ottamaan yhteyden tuolloin vielä tavoittamattomaan ja vaarallisena tunnettuun Waodani-kansaan. Varovaisten ja varsin lupaavien tunnustelujen jälkeen miehet uskaltautuivat lähtemään vierailemaan kylässä, mutta lähetysmatka katkesi ennen aikojaan 8.1.1956, kun ryhmä heimon sotureita tappoivat koko nelihenkisen seurueen.

Tästä Ecuadorin lähetystyöstä on tehty vuonna 2003 elokuva nimeltä ”End of Spear”. Siinä tapahtumista puhutaan tiimin lähetyslentäjän Nate Saintin kertoman ja hänen poikansa jatkaman lähetystyön näkökulmasta.

Joka tapauksessa Jim Elliot eli kirjaimellisesti todeksi sanonnan, jonka hän oli kirjoittanut päiväkirjansa reunaan seitsemän vuotta aikaisemmin. Hän oli valmis luopumaan evankeliumin tähden jostain sellaisesta, mitä hän ei kuitenkaan voinut pitää (ajallinen elämä). Hän oli valmis menettämään oman elämänsä, jotta evankeliumi saavutti tämän hänen aikanaan vielä saavuttamattoman kansan.

Jim tuskin tiesi kirjoittaessaan lausetta päiväkirjan reunaan, että hän tulisi sen aivan tällä tavalla omakohtaisesti lunastamaan. Hän oli kuitenkin valmis maksamaan kovan hinnan Kristuksen seuraamisesta, minkä hän todisti sitten vuosia myöhemmin:

”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saavuttaakseen sellaista, mitä ei voi menettää.” (Jim Elliot)

Hänen elämäänsä peilaten nämä sanat saavat erityisen syvän merkityksen. Hänen osansa oli kohdata Kristuksen lupaus seuraajilleen kirjaimellisesti:

Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9:24)

Jimin sanonnasta päivän tekstiin

Löysin Jimin sananlaskun erään hengellisen kirjan alkusivulta irrallisena sitaattina. Kiinnostuin tällöin selvittämään, kuka tämä Jim Elliot oikein oli miehiään, ja selvityksen tuloksena syntyi se, mitä hänestä yleisesti edellä kirjoitin.

Mielenkiintoisinta Jimin sananlaskun tutkimisessa minulle ole havaita eräs pieni yksityiskohta hänen päiväkirjansa sivuilta. Hän oli päivännyt tuon sivun vuodelle 1949. Löysin valokuvia, joihin oli kuvattu juuri se sivu päiväkirjasta, jolle hän kirjoitti kuolemattoman sananlaskunsa.

Samalla sivulla heti sananlaskuksi muodostuneen virkkeen perässä oli pieni merkintä, johon Jim oli kirjoittanut hieman epäselvästi ”Lk 16:9” eli viittauksen jakeeseen Luuk. 16:9. Toisin sanoen hän liitti sananlaskun sanoihin

”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saavuttaakseen sellaista, mitä ei voi menettää.”

saman ajatuksen, mitä Luukas kirjoittaa Jeesuksen antaneen selitykseksi vaikeatulkintaiseen epärehellisestä taloudenhoitajasta kertovaan tekstiin. Jimin siteeraama jae kuuluu näin:

Minä sanon teille: hankkikaa itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, jotta he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” (Luuk. 16:9)

Jäin miettimään, että onko tämä Jim Elliotin valikoima teksti tarkoitettu juuri tämän sunnuntain tekstiksi, mutta sain kuin vahingossa vielä vahvistuksen asiaan. Tarkistin tilaisuutta suunnitellessa, että mitkä ovatkaan kirkkokalenterissa 10. sunnuntaille helluntaista ’viralliset’ tekstit ja kas evankeliumin teksti oli vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta (Luuk. 16:1-9).

Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti – ja tästä Jimin elämä on meille mitä mainioin esimerkki.

Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä. Toisin sanoen Kristuksen seuraaja ei laske kuluja omaan pussiin, vaan hänen mielessään siintää jo Jumalan valtakunnan todellisuus.

Muutama sana vertauksesta

Kuten mainitsin, ennen Jimin siteeraamaa jaetta tekstissä sitä edeltää vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta (Luuk. 16:1-8), minkä jälkeen Jeesus yhdeksännessä jakeessa antaa melko vaikeatulkintaiseen vertaukseen tulkinnan ja sovelluksen.

Yleensä Raamatun vertausten tulkinta on melko suoraviivaista, mutta iloisen poikkeuksen helppotulkintaisuuteen tekee juuri tekstiä edeltävä Luukkaan evankeliumin vertaus ovelasta / epärehellisestä taloudenhoitajasta. Vertauksen kompastukseksi monelle lukijalle kulminoituvat jakeiden 8-9 sanat:

”Ja Herra [KR38: herra] kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ’Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” (Luuk. 16:8-9)

Moni lukee jo edeltävän jakeen kuuluvan Jeesuksen opetussanoihin, mutta henkilökohtaisesti valitsen tulkita tekstin siten, että 8. jae kuuluu vielä vertauksen vuoropuheluun.

Nykyisen kirkkoraamatun kääntäjät ovat tulkinneet kohdan

Ja Herra [KR38: herra] kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta.

kääntäen sen siten, että sana ’kyrios’ eli ’herra’ viittaa Jeesukseen, jolloin se on Jeesus joka kehui taloudenhoitajan viisautta, vaikka jakeen sana ’kyrios’ voidaan vaihtoehtoisesti tulkita viittaavaan isäntään eikä Jeesukseen. Näin tekevät monet englanninkieliset käännökset, vanhempi kirkkoraamattu ja Raamattu kansalle -käännös. Niissä Jeesuksen vertaus jatkuu siis vielä 8. jakeen yli siten, että vasta jakeen 9 alku luetaan Jeesuksen sanoiksi:

Minä sanon teille: hankkikaa itsellenne…

Näin tulkittuna Jeesus ei kehunut taloudenhoitajan epärehellisyyttä tai hänen oveluuttaan, vaan kertoi vertauksessa isännän kehuneen häntä. Tällöin Jeesuksen antama tulkinta vertaukseen alkaa vasta 9. jakeesta eli emme tee väkivaltaa tekstille, vaikka aloitammekin lukemaan sitä vasta 9. jakeesta eteenpäin.

Ja opetus oli

Mitä Jeesus sitten tahtoi kuulijoiden ymmärtävän vertauksella? Vertauksessa Jeesus puhuu ihmisistä taloudenhoitajina, koska viime kädessä jokainen ihminen hoitaa Jumalan hänelle luottamaa ’omaisuutta’. Jokainen meistä on omalla tavallaan nimitetty vaalimaan Jumalan meille suomaa ’taloutta’ parhaan osaamisemme mukaan, mutta kuitenkin siten, ettemme vaali ’taloutta’ ’talouden’ vuoksi, vaan siksi, että se palvelee paremmin Herramme sille asettamaa päämäärää.

Vertauksen opetus ja samalla se jae, johon alussa mainitsemani Jim Elliotin lentävä lause viittaa, kuuluu seuraavasti:

”Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” (Luuk. 16:9)

Vanhemmat kirkkoraamatut ja Raamattu kansalle käyttävät termiä ’mammona’, mutta ajatus on muuten täsmälleen sama:

”Minä sanon teille: hankkikaa itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, jotta he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” (Luuk. 16:9)

Toisin sanoen varallisuus on viisaampaa valjastaa ihmisten hyväksi kuin kerätä sitä varallisuuden itsensä vuoksi itselleen. On parempi sijoittaa mammona ihmisiin kuin eristäytyä ihmisistä mammonan tähden. Jumalan taloudenhoitajana joudumme itse kukin tekemään päätöksiä suhteestamme varallisuuteen ja rikkauteen: palvelemmeko ’mammonaa’ vai palvelemmeko Herraa käyttäen meille uskottua ’mammonaa’ hänen osoittamiensa arvojen ja päämäärien hyväksi?

Taloudenhoitaja käytti varallisuutta hankkimalla sillä ystäviä itselleen ja kunniaa herralleen. Vastaavalla tavalla me joudumme elämässämme valintatilanteisiin, jolloin valitsemme taloudenhoitajan tavoin: käytämmekö Jumalan meille uskomaa varallisuutta varallisuuden kartuttamiseen entisestään vai käytämmekö sitä viisaasti siten, että varallisuus palvelee ihmisten tarpeita ja tuo Herralle kunniaa (Luuk. 16:9).

Jeesuksen vertaus oli muistutus opetuslapsille heidän suhtautumisestaan siihen ’pääomaan’, joka heille oli annettu. Asiayhteydessään teksti puhuu rikkaudesta, mutta periaate soveltuu kaikkeen, mitä sinulla on: varallisuus, taidot, tiedot, aika, jne. Tarkoitan pääomalla siis kaikkia mainittuja.

Annatko ’pääomasi’ hallita sinua vai käytätkö ’pääomaasi’ ihmisten hyväksi Herran kunniaksi? Onko ’pääomastasi’ tullut itsetarkoitus eli herrasi, jolle elät elämäsi? Vai onko Jeesus sinun rakas Herrasi, jonka kunniaksi käytät kaiken ’pääomasi’?

Pieni periaate – suuri muutos

Ethän silti ymmärrä Jeesuksen vertauksen opetusta liian mustavalkoisesti? Se ei tarkoita, että sinun olisi luovuttava kaikesta omaisuudestasi ja jaettava se avokätisesti muille. Se tarkoittaa sitä, että omaisuus on annettu sinulle käytettäväksi viisaasti oman itsesi ja lähimmäistesi parhaaksi siten, että saat siitä tuoton myös tulevaan aikaan.

Omaisuutta ei ole annettu sinulle sen tähden, että se tulee sinun herraksesi siten, että huomaat eläväsi kartuttaaksesi sitä. Omaisuuden tulee pysyä alamaisena sinulle niin, että se palvelee sinun ja lähimmäistesi elämää tuoden kunniaa Herrallesi. Ja saman voi sanoa Jim Elliotin sanoin:

”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saavuttaakseen sellaista, mitä ei voi menettää.”

Loppujen lopuksi kyseessä on hyvin pieni periaatteellinen muutos ihmisen ajattelussa, mutta se tekee suuren muutoksen. On kyse vain siitä, että uskallat päästää irti elämässäsi jostain sellaisesta katoavasta ja ajallisesta, joka sitoo sinua. Kun uskallat päästää siitä irti, se lakkaa estämästä ja hallitsemasta sinua. Tällöin sinä olet vapaa elämään; ja samalla sinun elämäsi on vapaa tuottamaan hyvää Jumalan valtakunnan hyväksi.

Päästämällä irti siitä, mitä et kuitenkaan voi pitää itselläsi, voit kartuttaa itsellesi ja muille jotain sellaista, mitä et voi menettää, vaikka joutuisit kohtaamaan kaikkein pahimman.

Mitä sitten ovat ne asiat sinun elämässäsi, joista voisi olla hyvä päästää irti saadaksesi niiden tilalle jotain kestävää? – Niitä ei voi kukaan nimetä sinun puolestasi, mutta voit itse selvittää, mitä ne ovat. A.W. Tozer ehdottaa neljää kysymystä, jotka helpottavat niiden asioiden tunnistamista, jotka ovat sinulle ehkä katoamatonta aarretta rakkaampia:

  • Mitä arvostat eniten?

  • Minkä menettämistä pelkäät eniten?

  • Mihin ajatuksemme siirtyvät useimmin, kun olemme vapaat ajattelemaan mitä vain?

  • Mikä tuottaa meille suurimman nautinnon?

En tiedä, onko nämä kysymykset sinulle lainkaan hyödyllisiä ’liian rakkaiden’ ajallisten turhakkeiden tunnistamiseen, mutta uskon että ne antavat ainakin jonkinlaisen tuntuman asioista, joiden kohdalle voisimme harkita irti päästämistä.

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa, ettei kukaan voi palvella kahta herraa?
Onko minulla jotain sellaista, mitä en voi pitää, mutta kuitenkin se estää minua tavoittelemasta jotain arvokkaampaa elämässäni?

(Tämä artikkeli on tarkistettu ja uudelleen kirjoitettu versio Jorin 29.9.2013 julkaisemasta tai saarnaamasta tekstistä.)