Sananlaskujen kirjan toinen osa koostuu lyhyistä ehkä säkeen tai kahden mittaisista elämänviisauksista. Poimin sieltä yhden varsin lyhyen kehotuksen, jossa kehotetaan arvostamaan rauhaa ja turvallista rinnakkaiseloa.

”Parempi leipäkannikka ja rauha”

”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.” (Sananl. 17:1)

Annettu elämänviisaus yksinkertaisesti kehottaa arvostamaan kodin rauhan ja tyytyväisyyden yli muiden elämän riemujen. Ohje kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta onko se sitä? Arvostaminen on paitsi sen sanomista myös sen mukaan ojentautumista.

Arvostanko kodin rauhaa?

Vietämme suuren osan ajasta kodin yksinkertaisessa arjessa, mutta kodin hiljainen ja yksinkertainen arki ei välttämättä nauti arvostustamme. Mieti miten puhe täyttyy siitä, kun kerromme juhlista, matkoista, jne. Toisaalta se täyttyy kaikesta siitä, mitä tapahtuu kodin ulkopuolella tai on muuten erityistä.

Harvoin ylistämme ääneen kodin turvaa tai yksinkertaisen arkielämän ihanuutta. Pidämme sitä itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä ole. Kodin rauha on lahja, jota tulee vaalia ja ylläpitää.

Ikävä kyllä moni oppii arvostamaan kodin rauhaa vasta sen jälkeen, kun on sen kerran menettänyt. Ihminen, jota ei odota kotona ”leipäkannikka ja rauha”, tietää varsin hyvin mistä puhun.

Tänäänkin moni menee kotiin, jossa voi odottaa ”pidot ja yltäkylläisyys”, mutta rauhaa ei ole. On koteja, joissa juhlapidot ovat jokailtainen ’juhla’ kuningas alkoholin johtamana. On koteja, jossa aineellisesti on hyvin, mutta siellä ei vallitse rauha, vaan riita muodossa tai toisessa. On koteja, jossa hiljaisuus ei synny rauhasta vaan pelosta. On myös koteja, joissa ’rauha’ on piinaavaa yksinäisyyttä – asui siellä sitten yksi tai useampi. Muistakaamme näitä koteja rukouksissamme.

Tuliaisia kotiin

Olen kuullut sanottavan, että koti on paikka, jonne perheenjäsenet palaavat, kun he ovat väsyneitä olemaan mukavia muille ihmisille. Tämä valitettavasti pitää paikkansa siinä, että moni meistä tulee kotiin päivänä päätteeksi väsyneenä ja mitta täynnä. Tätä näkökulmaa sanalaskussa korostaa vanhemman kirkkoraamatun kirjaimellisempi käännös siitä:

”Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.” (Sananl. 17:1)

Ajatus on sama, mutta lause ”talon täysi uhripaistia riidassa” herättää lukijan miettimään, mitä tuomme ’tuliaisina’ päivän työstä kotiin. Se on viittaus Vanhan testamentin pappien oikeuteen syödä ’työpäivästä’ ylijäänyt uhriliha. Voit ajatella mielikuvana myös hindupappia, jonka koti täyttyy pitojen jälkeen ylijääneistä uhriruoista jopa niin, että ne pilaantuvat ennen kuin ne ehditään syödä.

Näin luettuna sananlasku on kuva siitä, mitä me tuomme ’tuliaisina’ kodin ulkopuolisesta arjesta kodin rauhaan.

Esimerkiksi myyntiedustaja viettää päivänsä palvellen asiakkaita ystävällisesti rakentaakseen liiketoimintaa, mutta illalla kotona hän on töykeä ja tiuskii puolisolleen. Samoin lääkäri viettää päivän ollen huolehtiva ja myötätuntoinen potilailleen, mutta kun hän tulee lopulta kotiin, hän räjähtää lapsilleen. Edelleen pappi kuuntelee seurakuntalaisten murheet ja valitukset ja rukoilee heidän kanssaan. Kotona hän ei enää jaksa kuunnella ketään eikä enää rukoillakaan. Luetteloa voi jatkaa loputtomiin.

Koti on juurikin se paikka, jonne tulemme rauhaan rakentumaan työpäivän päätteeksi. Se ei kuitenkaan saisi olla pelkkä välilasku ’tyhjään tilaan’ kuluttavan arjen keskellä, koska tuo tyhjä täyttyy juuri sillä, mitä mukanamme sieltä kiireestä tuomme.

Jos kotimme sen sijaan täyttää Jumalan rauha, se täyttää meidätkin, kun laskeudumme kotiin lepäämään. Rauhaksi käännetty heprean sana on ”shalvâh”, joka tarkoittaa ”turvallisuutta, rauhan runsautta ja hiljaisuutta”.

Vaalinko rauhaa?

Tätä arjen todellisuutta vasten voi kysyä, että olenko sisäistänyt sananlaskun arvojärjestyksen? Arvostanko kodin rauhaa enemmän kuin jotain kodin ulkopuolella? Arvostanko sitä niin, että sitoudun myös vaalimaan sitä? Olenko valmis tekemään uhrauksia, jotta kotini pysyy ”rauhan turvasatamana” ettei siitä tule arjen tunkio tai jäteastia?

Vai onko koti tyhjä tila, jonne kannan arjesta niin ”uhripaistit” kuin ”riidan ainekset”? Siinä sitten ihmettelen, jos epäkelvoista aineksista syntyy ikävän makuinen ’soppa’.

Vaihtoehtoisesti voisin sitoutua vaalimaan kodin rauhaa, jopa sillä uhalla, että turvallisen ja rauhallisen kodin vaaliminen edellyttää luopumista jostain muusta niin, että pöytään jää vain se sananlaskun ”kuiva kannikka”.

Kyse on arvovalinnasta. Valitsenko työn tai harrastukset kodin rauhan kustannuksella? Vai valitsenko kodin rauhan työn ja harrastusten kustannuksella?

Tämä on rukoukseni tänään.

Herra auta meitä, tuomaan sinun rauhasi koteihimme ja vaalimaan sitä kuin arvokkainta aarretta. Herra Jeesus, tule sinä rauhaksi meidän koteihimme ja anna meidän kohdata sinut siellä. Siunaa kaikkia Suomen koteja ja tule rauhaksi siellä, missä koti ei ole rauhan ja turvallisuuden tyyssija. Aamen.