Valitsin profeetta Hoosean kirjasta aiheeksi kirjan ensimmäisen profetian (Hoos. 1:2-3:5), koska teksti poikkeaa ennakkokäsityksistä, joita lukijat asetavat profeettakirjallisuudelle. Hoosean kirjan ensimmäinen osa on kuvaus profeetan henkilökohtaisesta elämästä. Jumala näyttää suuruutensa profeetan elämässä, kun hän käyttää elävää elämää sanomansa vertauskuvana.

Profeetta Hoosea – rakkautta käytännössä.

Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: ’Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia.’
Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin, Diblaimin tyttären, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan.
– – –
Herra sanoi minulle: ’Sinun tulee vielä rakastaa naista, jolla nyt on rakastaja ja joka rikkoo avion. Samoin minä, Herra, rakastan israelilaisia, vaikka he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja, joita tuovat uhrilahjoiksi.’
Minä ostin naisen ja maksoin hänestä viisitoista hopeasekeliä ja puolitoista homer-mittaa ohria.(Hoos. 1:2-3; Hoos. 3:1-2)

Hoosean kirjan omalaatuinen ote muistuttaa, ettei profeetallinen kirjallisuus tarkoita vain Jumalalta saatuja runomittaisia ennustuksen tai varoituksen sanoja. Vanhan testamentin profetia on usein myös kuvia tai merkkejä, joita profeetat tekevät. Profetia on enemmän kuin sanoja.

Profeettakirjallisuudessa esiintyy lähes poikkeuksetta kolme suurta teemaa, jotka ovat esillä myös tekstissämme. Teemat ovat

  • synnin vastustaminen,

  • kutsu parannukseen,

  • muistutus tuomiosta, joka on

    • varoitus uskottomille (langettava tuomio syyllisille)

    • vakuutus toivosta uskollisille ja katuville (vapauttava tuomio)

Profeetan viesti ei ole sinetti tai julkilausuma valmiista päätöksestä, vaan se on kutsu kohdata nykyisen elämänmenon kestämättömyys, kehotus tehdä parannus ja etsiä liittouskollista Jumalaa.

Profetia ei ole irrallinen ajankohdasta, kun se on tuotu julki. Päinvastoin se on tilannekohtainen, koska sillä on erityinen sanoma heille, keille Jumala on profetian antanut. Profetia ei kuitenkaan ole merkityksetön tuleville sukupolville. Sen sanoma myöhemmille lukijoille nousee tekstin alkuperäisestä merkityksestä, joten ymmärtämistä helpottaa, jos lukijalla on käsitys alkuperäisestä tilanteesta.

Ennen kuin tutustut kanssani Hoosean ajan yhteiskunnalliseen- tai Hoosean henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen, kehotan sinua lukemaan uudelleen ylle siteeraamani jakeet tai mieluummin Hoosean kirjan aloittavat kolme lukua.

Hoosean ajan yhteiskunnallinen tilanne

Hoosea syntyi jakaantuneen valtakunnan loppuaikana Israelissa, pohjoisessa valtakunnassa (Hoos. 1:1). Hän on ainoa Vanhan testamentin kirjaprofeetoista, joka oli lähtöisin pohjoisesta valtakunnasta ja myös toimi siellä.

Hoosean arvellaan kutsutun profeetaksi jo vuoden 750 eKr. tietämillä, minkä jälkeen hän toimi tehtävässä yli kolmekymmentä vuotta kuitenkin siten ettei hän luultavasti nähnyt pohjoisen valtakunnan luhistumista ja Samarian tuhoa (722 eKr.). Hoosean toiminta alkoi jo Jerobeam II:n pitkän hallintokauden lopulla ja kesti useamman lyhempiaikaisen hallitsijan (Sakarja, Sallum, Menahem, Pekahja, Pekah, Hoosea) ajan.

Jerobeam II:n aika ja sitä seuranneet vuosikymmenet olivat pohjoiselle valtakunnalle taloudellista ja yhteiskunnallista loistokautta. Samaan aikaan yhteiskunta oli moraalisessa ja uskonnollisessa merkityksessä poikennut oikealta tieltä. Rikkaat sortivat köyhiä ja synnillinen elämänmeno kukoisti.

Vauraus ei kuulunut kaikille ja Jerobeamin kuoleman jälkeen poliittinen epävarmuus vei luottamuksen tulevaisuuteen. Kuninkaat vaihtuivat tämän tästä ja sisäiset riidat repivät kansaa; toiset halusivat yhteistyötä Egyptin, toiset Assyrian kanssa.

Hoosean kutsu profeetaksi tuli aikana, jolloin ihmiset elivät aineellisen hyvinvoinnin ja runsauden aikaan, mutta pelkäsivät sen jatkumisen puolesta. Tilanteessa on paljon samaa meidän nykyhetkemme kanssa.

Toinen merkillepantava seikka Hoosean ajan yhteiskunnassa oli moraalittomuuden ja avoimen jumalattomuuden lisääntyminen. En tarkoita moraalittomuudella vain haureellisuutta, vaan yleensä häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja oman edun tavoittelua.

Profeetan näkökulmasta aika ei ollut julistukselle lainkaan ihanteellinen. Ihmisten elintaso oli kohdillaan, minkä lisäksi he olivat kyllästyneet kuulemaan jatkuvasti uutisia epävarmuudesta tai puhetta synnistä. Tästä syystä he tuskin jaksoivat kuunnella Hoosean julistusta tuomiosta ja kutsua parannukseen. Taas tilanne on hyvin paljon sama kuin tänään. Ihmiset ovat epävarmoja tulevasta, mutta asiat ovat vielä niin hyvin, ettei kukaan ole valmis miettimään muutosta.

Profeetan henkilökohtainen tragedia

Jos yhteiskunnallinen tilanne oli profeetan kannalta hankala, ei ollut helppo Hoosean henkilökohtainen elämäntilannekaan. Siitä kertoo kirjan ensimmäinen osa, jossa kuvataan profeetan onnetonta avioliittoa, kun hän jakaa elämänsä uskottoman vaimon kanssa.

Ehkäpä juuri ihmisten kovakorvaisuuden tähden Jumala valitsi Hoosean kohdalla erilaisen tavan puhua. Ihmiset olivat ummistaneet korvansa profeettojen saarnalle, joten Jumala valitsi poikkeuksellisen tavan puhutella kansaa profeetan henkilökohtaisen elämän kautta.

Herra teki Hoosean avioliitosta elävän vertauskuvan, joka kertoi kansalle siitä, missä asemassa se oli Herraan nähden sekä siitä, miten Jumala kaikesta huolimatta kansaansa rakasti.

Ehkäpä tuohonkin aikaan juorut ’jumalanmiehen avioliiton epäonnistumisesta’ tuli paremmin kuultua kuin sanoma Jumalasta. Luulen, että ihmiset seurasivat mielenkiinnolla Hoosean elämää niin kuin nykyään seurataan juorulehtien palstoilla joidenkin muiden elämää. Uskon täten Hoosean elävän vertauskuvan tavoittaneen aikansa ihmiset ja puhutelleen heitä siinä, missä se puhuttelee meitäkin.

Jumalan rakkaudesta kertoo sekin, että hän oli valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja tullakseen kuulluksi. Katsotaanpa siis, miten Hoosean kävi.

Mene ja ota portto vaimoksesi

Vertauskuva alkaa Jumalan kehotuksella. Kehotus Hoosealle on helppo ’tajuta’, mutta sitä on vaikea hyväksyä toteutettavaksi.

Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: ’Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia.’(Hoos. 1:2)

Jumalan käskystä Hoosea otti uskottoman vaimon, joka synnytti hänelle kolme lasta, yhden tytön ja kaksi poikaa. Tekstissä sanotaan yksinkertaisesti, että ”Niin Hoosea otti vaimokseen Gomerin…

Emme tiedä, miten Hoosea Gomerin löysi, mutta tiedämme että Gomer oli haureellisen naisen maineessa. Tämän jälkeen kerrotaan kuinka Gomer synnytti lapset, joille Hoosea antoi vertauskuvalliset nimet Herran ohjeen mukaan:

  • Esikoispoikaa poikaa kutsuttiin nimellä Jisreel (”Jumala hajottaa”), mikä tarkoitti pohjoista valtakuntaa ja ennusti tuhoa sen kuningashuoneelle.

  • Tyttären nimeksi määrättiin Lo-Ruhama (”ei armahdettu”), mikä kertoi pohjoisen valtakunnan kansaa kohtaavasta Jumalan tuomiosta.

  • Nuoremman pojan nimi Lo-Ammi (”ei minun kansani”) kertoi siitä, että kansa oli Jumalan hylkäämä.

Hoosean vaimo Gomer oli tunnetusti haureellinen nainen jo silloin, kun Hoosea otti hänet vaimokseen. Vertauskuvassa Gomer on Israelin kansan vertauskuva; siinä missä Gomer viihtyi vieraan miehen pedissä, Israel viihtyi epäjumalien ja Jumalan tahdon vastaisen elämän tiellä. Kansa eli hengellisessä mielessä räikeässä uskottomuudessa. Jumalanpalveluselämä oli pelkkiä ulkonaisia menoja; ei ollut tosi rakkautta Jumalaan, ei todellista tietoa hänestä. Sitä vastoin epäjumalanpalvelu kukoisti avoimemmin kuin koskaan ennen.

Vaikka tekstissä on kyse vertauskuvallisesta elementistä, ei tule unohtaa, että sekä Hoosea että Gomer ovat todellisia henkilöitä ja elivät arkista elämää kuin mekin. Heidän avioliittonsa oli eräänlainen ’lihaksi tullut’ vertauskuva Jumalan rakkaudesta.

Avio-onnea

Hoosean koettelemus ei ollut vain siinä, että hänen piti tehdä huonomaineisesta naisesta vaimo itselleen. Jumalankaan suurin koettelemus ei ole siinä, että hän astuu liittoon ennalta huonotapaisen liittolaisen kanssa, joka ei ole alttarille vietäessä ’ihannevaimon’ maineessa.

Hoosean ja Gomerin avioliitto oli varmasti paikallinen uutinen. Ihmiset puhuivat siitä, miten tuo Hoosea – niin pyhä mies – ottaa nyt tuollaisen haureelliseksi tiedetyn hempukan vaimokseen.

Uskon silti Hoosean ottaneen Gomerin vaimokseen – ei vain Jumalan käskystä – vaan ”rakastaakseen häntä myötä ja vastoinkäymisissä”. Hoosealle ei ollut yhdentekevää, mitä Gomer teki, koska hän rakasti vaimoaan.

Emme tiedä kauanko Hoosean ja Gomerin aviovuode säilyi loukkaamattomana ja kauanko avio-onnea kesti – lapset joka tapauksessa syntyivät. Kävi kuitenkin juuri niin kuin ihmiset ehkä jo häissä kuiskuttelivat. Gomer näytti luontonsa ja harjoitti haureutta avioliiton aikana vieraiden miesten kanssa (Hoos. 3:1).

Tässä vaiheessa Hoosean tuskaa lisäsi tietoisuus selän takana kuiskuttelevista ihmisistä. Eniten kuitenkin sattui Gomerin uskottomuus, koska Hoosea rakasti vaimoaan. Ellei hän olisi Gomeria sydämestään rakastanut, olisi vertauskuvakin sangen heikko.

Voimme vain kuvitella profeetan elämää tuona aikana – miltä mahtoi tuntua olla jokapäiväinen pilkan aihe samalla, kun oma sydän vuoti verta rakkaan vaimon uskottomuuden tähden.

Uskottomuus ja haureellinen elämäntapa johti lopulta siihen, että Gomer ajautui yhä pahempiin vaikeuksiin jopa niin, että hän velkaantui aina siinä määrin, että hän joutui orjaksi (Hoos. 3:2).

Sinun tulee vielä rakastaa naista…”

Ajattelepa itsesi Hoosean asemaan Jumalan profeettana. Rakastamasi vaimo aiheuttaa sinulle jatkuvaa surua ja ihmiset vaativat sinua eroamaan vaimosta, koska eihän Jumalan miehen sovi sellaisen kanssa elää – sehän on avioliiton halventamista!

Emme tiedä kauanko uskottomuuden kierre ehti jatkua, tiedämme vain että Gomer on ehtinyt menettää jo vapautensakin. Joka tapauksessa on ehtinyt kulua vuosia siitä, kun onneton avioliitto alkoi.

Tässä tilanteessa Herra Jumala ilmestyy Hoosealle uudelleen ja kertoo, miten hänen tulee menetellä.

Herra sanoi minulle: ’Sinun tulee vielä rakastaa naista, jolla nyt on rakastaja ja joka rikkoo avion. Samoin minä, Herra, rakastan israelilaisia, vaikka he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja, joita tuovat uhrilahjoiksi.’(Hoos. 3:1)

Jumala ei kehottanut Hooseaa hylkäämään Gomeria, mitä ihmiset hänelle ehdottivat. Jumala kehotti Hooseaa rakastamaan vaimoaan siitä huolimatta, että hän eli uskottomuudessa. Seuraava jae muistuttaa meitä siitä, että rakkaus on enemmän kuin kaunis ajatus tai runollisia sanoja paperilla:

Minä ostin naisen ja maksoin hänestä viisitoista hopeasekeliä ja puolitoista homer-mittaa ohria.(Hoos. 3:2)

Jumala kehotti Hooseaa rakastamaan, minkä jälkeen Hoosean kerrotaan menneen vaimonsa luo ja lunastaneen hänet takaisin itselleen maksamalla hänet vapaaksi veloistaan. Rakkaus ei ole hiljaista anteeksiantamista tai hyväksymistä, vaan konkreettisia tekoja rakastetun hyväksi. Sitä se oli Hoosealle ja sitä se on aina merkinnyt myös Jumalalle.

En jatka tekstiä eteenpäin, vaikka sen vertauskuvallisuus ei lopu vielä tähän. Jääköön se sinun tehtäväksesi. Pysähdyn tähän kohtaan siksi, että tässä teksti puhuu meidän jokaisen sydämelle

Niin jykevä on rakkaus”

Siinä missä Hoosean tuli rakastaa avionrikkojanaista, joka harjoitti haureutta miehensä siitä tietäen, on Jumala sitoutunut rakastamaan ihmisiä, vaikka he ovat uskottomia hänelle.

Tapa, jolla Jumala Hoosean avioliiton kautta ilmoittaa rakkautensa, on vastaansanomaton. Se on enemmän kuin runo rakkaudesta, enemmän kuin kyynelten kostuttama kirjepaperi.

Vertauskuva Hoosean elävästä elämästä kertoo Jumalan rakkaudesta elävän elämän toiminnallisena osana. Missä sitoutuminen avioliittoon uskottoman Gomerin kanssa oli Hoosealle hänen koko elämänsä kokoinen päätös, samalla tavalla sitoutuminen rakastamaan sinua ja minua on Jumalalle elämän kokoinen päätös.

Herra Jeesus on sitoutunut rakastamaan ihmistä – ei vain antamaan anteeksi ja hyväksymään, vaan rakastamaan. Rakastaminen on kokosydämistä ja konkreettista sitoutumista, mitä oli Hoosean sitoutuminen avioliittoon ja elämän jakamiseen Gomerin kanssa.

Otsikoin tekstin sanoilla ”niin jykevä on rakkaus”, koska tuo vanhasta viisusta lainattu kertosäe kuvaa osuvasti Jumalan rakkauden luonnetta. Jykevä on osuva ilmaus Jumalan rakkaudelle siinä merkityksessä, missä Hoosean teksti siitä puhuu.

Sana ’jykevä’ tarkoittaa ”kookas ja vahva, tukeva, jyhkeä, järeä, raskas”. Se muistuttaa Jumalan rakkauden ominaisuuksista, kuten

  • Jumalan jykevä rakkaus ei ole heppoinen. Se on järeän luokan rakkautta, joka kestää käyttöä, se kestää kolhuja.

  • Jumalan jykevä rakkaus on riittävän jyhkeä ja kookas, että se sulkee sisäänsä suurimmankin meistä. Sinne mahtuu niin kaikkein hankalin ihminen kuin suurin syntinenkin.

  • Vieläpä Jumalan jykevä rakkaus on kyllin vahva, että se kantaa silloinkin, kun sen varaan heittäytynyt ei enää usko minkään asian elämässä kantavan.

Jos siis Hoosean avioliitto saa meidät hämmästelemään profeetan rakkauden syvyyttä, mitä onkaan Jumalan rakkaus meitä kohtaan! Se on jykevä. Se pysyy, vaikka me Gomerin tavoin tuotamme mielipahaa meitä syvästi rakastavalle Jumalalle.

Vaikka taivas itkisi tuskan kyyneleitä vuolaana virtana sinun tähtesi elämäsi jokaisena päivinä, tuo rakkaus ei väsy sinua rakastamaan. Se on jykevä.

Uudestaan – nyt Gomerin silmin

Ja vielä lopuksi pyydän sinua palaamaan Hoosean elämän makuiseen vertauskuvaan rakkaudesta. Olet ehkä pohtinut tekstiä lukiessa, kuinka paljon Hoosea joutui kestämään vaimonsa uskottomuuden tähden?

Jostain syystä minäkin samaistuin profeettaan ja pohdin tapahtumia hänen näkökulmastaan. Mietin esimerkiksi, millaiset odotukset Hoosealla oli avioliiton kynnyksellä tai silloin, kun perheeseen syntyi jälkikasvua. Edelleen samaistuin syvästi tuskaan, mitä Hoosea koki vaimon näytettyä luontonsa palatessaan uskottomuuden tielle uudesta alusta huolimatta.

En tiedä, miten sinä tekstiä mielessäsi käsittelit, mutta minulle miehenä se jostain syystä avautui Hoosean näkökulmasta. Mutta nyt, kun olen tullut tekstin loppuun, näen tosiasiassa olevani Gomerin asemassa. Sehän minä olen: Gomer, Jumalan rakkauden kerjäläinen.

Kehotankin sinua vielä kerran kertaamaan kertomuksen vaiheet mielessäsi, mutta katsomaan niitä nyt Gomerin silmin.

  • Miten ihanalta mahtoi ’portto Gomerista’ tuntua, kun Hoosea tuli yllättäen pyytämään häntä vaimokseen?

  • Entä millaista morsiamena oli käydä alttarille, jossa sai valkeat vaatteet, uuden aseman ja uuden alun elämälle?

  • Ja miltä tuntui elää turvassa ja olla miehensä rakkauden silmäterä?

  • Entä millainen oli häpeä, kun Gomer löysi itsensä jälleen vieraan miehen vuoteesta, minne hän ei koskaan ajatellut enää palaavansa?

  • Miltä tuntui langeta toistamiseen syntiin, jonka kuvitteli jo selättäneensä?

  • Miltä mahtoi tuntua, kun hänet häpeän keskeltä haetaan takaisin, ei vain anteeksiantoon, vaan samaan jykevään rakkauteen, joka kerran vei vihillekin?

Jotain samaa olemme saaneet kokea suhteessa Jumalaan – ja samaan jykevään rakkauteen saamme mekin luottaa. Vertauskuvassa emme ole koskaan Hoosean paikalla. Me olemme Gomerin tapaan heitä, ketkä uskottomuudestaan huolimatta saavat armon olla Jumalan rakastettuja. Aivan kuin Jumala sanoisi itselleen kerta toisensa jälkeen:

Sinun tulee vielä rakastaa naista, jolla nyt on rakastaja ja joka rikkoo avion.

Eikä hän sanoissaan sitoudu ’vain’ antamaan anteeksi, vaan rakastamaan häntä, joka ei elä lainkaan saamansa rakkauden mukaan. Niinpä, niin jykevää on rakkaus.

Pohdittavaa

Miltä mahtoi Hooseasta vaimonsa uskottomuus tuntua?
Entä miltä tapahtumat näyttävät Gomerin näkökulmasta?