Arkipäivän ongelmien keskellä itse kukin meistä huutaa Jumalaa avuksi. Hän kuulee, kun etsin hänen luotaan lohtua tai pyydän voimaa ja viisautta elämän mutkakohdissa.

Toisinaan olen vailla suuntaa, kun taas toisinaan kuljen määrätietoisesti maalia kohti. En ole lainkaan huolissani hetkistä, kun arasti kyselen suuntaa ja etenen haparoiden. Siinä kysellen, että meneekö kaikki nyt oikein?

Enemmän minua huolestuttaa nuo hetket, kun minä tiedän ja minä tahdon. Kaikki on niin selvää. Tarvitsen vain siunauksen suunnitelmille ja kohta suunnitelmat ovatkin jo täyttyneet. Korvissani soi irtoreväistynä sloganiksi muuttunut Paavalin sana hänen kirjeestään roomalaisille:

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Totisesti! Kun Jumala on minun puolellani, minua ei enää pysäytä mikään! Voi tätä uhmaa ja suurten sanojen aikaa. Voi poika, mikä sinua vielä odottaakaan… taas kerran.

Anna anteeksi, Paavali.

Jotta Paavalista ei väärin perustein tule tekstini syntipukki, on paikallaan lyhyesti kertoa mitä hän sanoillaan tarkoittaa. Hän ei puhu Jumalan olemisesta puolellamme siinä merkityksessä kuin minä niin mieluusti arjessa asian tahtoisin nähdä.

Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa Paavali käsittelee uutta elämää Hengessä (Room. 8:1-27), minkä jälkeen hän jatkaa Jumalan suunnitelmasta pelastaa ihminen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8:28-39). Mitä Paavali lainaamillani sanoilla sitten tahtoo sanoa? Yksinkertaisesti sen, ettei Kristuksessa pelastetun tarvitse pelätä tuomiota, koska Jumala on meidän puolellamme. Se on kuva oikeudenkäynnistä. Kuka voi asettua tuomiolla meitä vastaan, kun kerran maailmankaikkeuden tuomari on meidän puolellamme. Ja sen hän on osoittanut rakkaudessaan meitä kohtaan Poikansa ristinkuolemassa.

Tätä Paavali tarkoittaa. Ja tuon perustan varaan minäkin saan laskea elämäni hetket – erityisesti tämän, jota juuri nyt elän. Anna minulle anteeksi Paavali, että näin siteerasin sinua omiin tarkoituksiini.

Tein näin, koska näitä Paavalin sanoja kuulee siteerattavan irrallaan tekstistä jonkinlaisena vakuutena sille, että Jumala tulee aina puolellemme, kun keksimme jonkin hyvää tarkoittavan suunnitelman. Väitän kuitenkin, että Jumalan ei kuulu tulla meidän puolellemme, vaikka aikomuksemme olisi kuinka hulppea tahansa. Jos joku tässä ajassa ottaa puolia ja etsii paikkaansa joukossa, hän on ihminen – ei Jumala.

”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?”

Joosuan kirjassa on mielenkiintoinen kohtaaminen Herran sotajoukon päällikön ja Joosuan kesken. Se tapahtui Jerikon seudulla kohta liiton uudistamisen jälkeen ja ennen Jerikon valloitusta. Kohtaamisessa Joosua tiedustelee sotapäälliköltä, josko hän olisi valloitussodassa kenties Israelin puolella. Useat kirkkoisät kuin myös modernimmat asiantuntijat tulkitsevat Herran sotapäällikön ihmishahmon ottaneeksi Herraksi Jeesukseksi. No, oli, miten oli, keskustelu etenee näin:

”Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” (Joos. 5:13-14)

Olen käsitellyt tätä tekstiä perusteellisemmin blogissani otsikolla ”Riisu kengät jalastasi” (7.8.2018), joten voit lukea sieltä tarkemmin, jos Joosuan kirjan teksti herätti mielenkiintosi. Tässä hartaustekstissä käytän kohtaamista vain esimerkkinä.

Joosualla oli vähän sama ajatus, mitä minä yritin ujuttaa Paavalin sanoihin. Joosua ei tiennyt, joten hän kysyi, mutta silti hänen toiveensa oli saada sotapäällikkö puolelleen. Hänellä oli missio ja hän tarvitsi apua sen toteuttamiseksi. Kokonainen armeija minun puolellani taistelemassa muuttaisi pelin kulkua huomattavasti. Tuttu ajatus, eikö totta? Minulla on suunnitelma ja minä tarvitsen apua tuon suunnitelman toteuttamiseksi.

Sotapäällikön vastaus oli arvoituksellinen: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne”. Mehän tiedämme, että Joosua oli Jumalan asialla, joten miksi vastaus ei ole myöntävä, vaan ”en kumpaakaan”?

Ei ole yhdentekevää eikä hiusten halkomista, jos väitän, että on suuri ero a) onko Jumala minun puolellani vai b) olenko minä Jumalan puolella. Jos Jumala on minun puolellani, minä olen johdossa ja Jumala tukee minua aikomuksissani. Jos taas minä olen Jumalan puolella, Jumala on johdossa ja minä saan olla osallinen siinä, mitä hän tekee. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Tästä on kyse Herran sotapäällikön vastauksessa ”En kumpaakaan”. Hän ei tullut valitsemaan puolia, vaan hän tuli kysymään Joosualta, kenen puolella hän on. Tämä selittää Joosua välittömän reaktion Herran sanoihin:

”Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” (Joos. 5:14)

Oletko Jumalan puolella?

Hartauden otsikko kysyy: onko Jumala puolellamme? Siihen vastaus on yksinkertainen: ei, Jumala ei ole puolellamme. Hän ei ole sinun eikä minun johdettavana. Hän on johtaja ja me valitsemme seuratako häntä vai ei.

Sinä päivänä, kun löydän itseni elämäni tunnossa ajatusten kukkuloilla kyselemässä Jumalaa ’lainani takaajaksi’, toivon muistavani tämän pienen pohdintani.

Jumala ei ole minun puolellani, mutta minä saan olla Jumalan puolella. Kyse on siitä kuka johtaa ja kuka kantaa vastuun. Olenko johtaja minä – ja Jumala sitten arvioi minua? Vai johtaako Jumala – ja minä olen mukana, kun hän johtaa ja kantaa vastuunsa. Annanko Jumalan viedä? Käynkö Joosuan tapaan taistoon Jumalan puolella?

Jos pelkäät auktoriteettisi puolesta, mieti hetki kansanjohtaja Joosuaa. Menettikö hän jotain arvovallastaan kumartuessaan Herran sotajoukkojen päällikön eteen? Väitän, että tapahtui jotain päinvastaista; hän sai kansansa silmissä luottamuksen, jota hän ei olisi voinut koskaan nauttia jos olisi johtanut armeijaansa ja Herran armeijaa itsestä käsin. Todellinen auktoriteetti tuntee paikkansa Jumalan auktoriteetin edessä.

Älköön siis kysymyksemme Jumalalle olko koskaan ”Oletko sinä minun puolellani?”, vaan kysykäämme aina ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?”

Pohdittavaa

Missä elämänalueella minulla on taipumus viedä Jumalaa eikä antaa hänen viedä minua?