Olet varmaan kuullut seitsemästä kuolemansynnistä (lat. ’peccata mortalia’)? Luettelo seitsemästä kuolemansynnistä perustuu roomalaiskatolisessa kirkossa keskiajalla muotoutuneeseen oppiin synneistä, jotka ’synnin pitkittyessä’ johtavat harjoittajansa ’suruttomaan’ mielentilaan, Kristuksen armon kieltämiseen ja lopulta jopa kadotukseen.

Seitsemän valikoitua syntiä eivät olleet perinteisiä ulkoisia ’isoja syntejä’ (murha, aviorikos, varkaus, jne.), vaan ne olivat luonteeltaan petollisia piilossa olevia sydämen asenteita, jotka johtavat ihmisen vähän kerrassaan eroon Jumalasta. Niitä olivat esimerkiksi ylpeys, ahneus, himo, kateus, jne.

Olen kuullut sanottavan, että jos kuolemansyntejä olisi nimetty enemmän kuin seitsemän, seuraava synneistä ollut murehtiminen. Olen asiasta samaa mieltä äärimmäisen murehtimisen kuolemansyntien tapaan kadottavan luonteen osalta. Nimittäin murhe todella kääntää ihmisen huomion pois Jumalasta häneen itseensä tai arjen olosuhteisiin. Väitän kuitenkin, että murehtiminen on ’vain’ johdannainen ylpeyden synnistä. Jos ihminen ei olisi niin ylpeä, että hän pitää elämän langat omissa käsissä, ei hän olisi taipuvainen murheeseen, koska luottaisi elämänsä Jumalalle.

Kuolemansynti tai ei, joka tapauksessa murehtimisella on elämää tukahduttava vaikutus. Mutta mikä tekee niinkin arkiselta kuulostavasta asiasta kuin murehtimisesta niin häijyn seuralaisen? – Ehkä se, että alituisesti murehtimalla jokapäiväisistä asioista, moni on kadottanut elämästään sen kaikkein olennaisimman kuten kylväjävertauksessa opetetaan (Matt. 13:22). Eikä murehtiminen voi olla aivan mitätön seikka, koska Jeesus mainitsee sen jopa puheessaan opetuslapsille viimeisistä ajoista:

”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät” (Luuk. 21:34)

Mitä murehtiminen on?

Ensimmäiseksi on tärkeä ymmärtää tehdä ero murehtimisenja terveen harkinnan tai tulevaisuuden suunnittelun välillä. Murehtiminen ei ole vain intensiivistä pohdintaa, vaan se on pohjimmiltaan pelkoa ja luottamuksen puutetta, joka vaikuttaa ihmisen mielialaan negatiivisesti. Yksinkertaistaen voi sanoa, että murehtija luottaa enemmän itseensä kuin Jumalaan. Hän kuvittelee voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun niitä murehtimalla. Tässä mielessä murheessa näkee syntiinlankeemuksen juuret. Ero Jumalasta tekee ihmisestä omavoimaisen – tai murheen tapauksessa omavoimattoman.

Totuus murehtimisesta on, että asiat eivät murehtimalla parane, vaan murehtiminen saa asiat tuntumaan vain entistä pahemmilta. Näin ainakin väsyneenä ja yöaikaan. Tästä huolimatta murehtijoita riittää – itseni mukaan lukien.

Murehtija ottaa kaikki mahdolliset taakat kannettavakseen. Hän haluaa saada maailman valmiiksi ja kaikki onnellisiksi. Kun hän ei tässä onnistu, hän syyttää siitä itseään, olosuhteita tai toisia ihmisiä.

Jos murehtiminen riistäytyy täysin hallinnasta, voi seuraukset henkisellä puolella, hengellisestä puhumattakaan, olla vakavat.

• Pelkkä tulevan pelkääminen ei riitä, vaan murehditaan menneitä ja stressataan nykyhetkestä. Murehtimisesta tulee jatkuva elämäntapa.

• Elämä on jatkuvaa valitusta, vaikka kaikki olisi hyvin. Ennen oli paremmin.

• Elämänilo katoaa. Sen tilalle tulee raskasmielisyys, synkkyys ja voimattomuus.

• Äärimmilleen viedyt uhraukset, johtavat ’marttyyriuteen’ ja lopulta itsensä loppuun polttamiseen.

Onneksi ’tavallinen’ murehtiminen ei yleensä johda näin vakaviin seurauksiin. Nimittäin harvassa ovat ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole murehtineet. Herää kysymys, voiko kukaan elää murehtimatta mitään? – Vaikea sanoa, mutta ainakin Jeesus kehottaa toistuvasti olemaan murehtimatta, joten sen luulisi olevan ainakin jollain tasolla mahdollista.

Lääke murheeseen

Alussa totesin, että murehtiminen olisi mahdollisesti se kahdeksas kuolemansynti. Kuolemansynneille on samaisessa teologiassa annettu lääkkeet. Ne ovat hyveitä. Jokaisella kuolemansynnillä on oma vastahyve.

Jos siis murehtiminen olisi yksi kuolemansynneistä, olisi sen vastahyve ’pyhä huolettomuus’. Pyhästi huoleton osaa ottaa itsensä ja elämän oikealla tavalla kevyesti. Hänellä ei ole tarve pakottaa itseään jaksamaan, vaan hän on päättänyt hyväksyä itsensä ja elämänsä sellaisena kuin se on. Hän on sisäistänyt, ettei hän voi hallita elämää itse ja siksi hän mieluusti luovuttaa ohjat Jumalalle.

Pyhä huolettomuus ei hulttion elämää, vaan päinvastoin laadukasta elämää Jumalan yhteydessä, häneen kaikessa luottaen. Se on Jumalan tahdon hyväksymistä omalle kohdalle (Matt. 6:10; Matt. 26:42).

Pyhästä huolettomuudesta puhuu ’lääketeksti’ Luukkaan evankeliumin mukaan:

”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte? ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.'” (Luuk. 12:22-31)

Huomaa, että Jeesus opetti murehtimisen turhuudesta opetuslapsilleen heti kohta sen jälkeen, kun hän oli vastannut varakkaalle kysyjälle vertauksella ’rikkaasta typeryksestä’ (Luuk. 12:13-21). Vertauksessa oli kyse miehestä, joka oli käyttänyt koko elämän omaisuuden kartuttamiseen unohtaen tärkeimmän – Jumalan tahdon etsimisen. Jeesus tähdentää tässä, kuinka turhaa katoavasta elämästä murehtiminen on ja kuinka se voi harhauttaa ihmisen kadottamaan avaimet ikuiseen elämään.

Jeesuksen opetus meille murehtijoille on edellä mainitun pyhän huolettomuuden oppiminen. Jeesus antaa heikkouskoisille murehtijoille kaksi esimerkkiä luonnosta: korpit (haaskalintu) ja kedon kukat (rikkaruoho).

Jumala on luonut kukan ja korpin aivan kuten sinut ja minut. Korppi löytää haaskan, jolle se asettuu aterioimaan. Samoin kukat on puettu kauniimmin ja ylevämmin kuin Israelin kaikkien aikojen vaurain kuningas Salomo, vaikka ne kohta poltetaan. Palestiinassa kukkia käytettiin polttoaineena puun sijaan, koska puita oli harvassa. Jos hetken mietit korppeja tai kedon kukkia, huomaat ettei murehtiminen auta niitä millään tapaa, vaan yksinkertaisesti Jumala huolehtii niiden tarpeista. Herra vaatettaa kukan ja antaa korpille ravinnon tämän elämän jokaisena päivänä.

Jopa Jumalan luomat haaskalinnut ja rikkaruohot elävät näkemättä suurempaa vaivaa. Kaikista niistä Taivaallinen Isä huolehtii ja antaa niille ravinnon ajallaan. Vaikka ne eivät murehdi mistään, ne elävät hyvin. Saman ja vielä enemmän Jumala lupaa myös meille ihmisille.

Elämä on enemmän kuin pelkkä ruoka, ja ruumis on enemmän kuin vaatteet. Elämän ja ruumiin saimme lahjaksi Jumalalta. Miksi siis kiintyisimme tavoittelemaan jotain vähäisempää, jos olemme lahjaksi saaneet jo paljon enemmän? Herra kysyykin aiheellisesti:

”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?”

Ja muutamaa jaetta myöhemmin hän itse vastaa kysymykseen osoittaen syyn turhaan murehtimiseen:

”Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! ”

Niinpä niin. Murehtiminen on pohjimmiltaan epäuskoa – luottamuksen puutetta. En tiedosta olevani Jumalan lapsi, vaan luotan vain itseeni: ”Elämäni on vain minun käsissäni. Kaikki on kiinni siitä, mihin pystyn ja mitä osaan.” Murehtimalla pidän ohjat mustasukkaisesti omissa käsissä, enkä suostu luottamaan edes perustarpeita Jumalan käsiin, vaikka todellisuudessa hän on se, joka pitää minusta huolen.

Jeesus ei tarkoita, että ihmisen tulisi lopettaa itsestään huolehtiminen, tai että hän vain passiivisesti odottaisi puun alla omenan tippuvan hänen käteensä. Vaikka Jumala antaa korpille ravinnon, lähtee korppi päivittäin etsimään ravintoaan. Ja kas, korppi löytää Jumalan sille valmistaman aterian – murehtimatta. Samoin on ihmisen laita. Elämää eletään, ei odoteta. Elämä on liian arvokas hukattavaksi murehtimiseen ja joutavien maallisten asioiden päättömään tavoitteluun. Jos jostain on ’pakko’ murehtia, murehtikaamme katoamattomasta ja keskitytään elämässä olennaiseen:

”Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.”

Kohti pyhää huolettomuutta

Ajattele, kuinka helppoa elämä olisi, jos osaisi olla murehtimatta! Kuinka terveitä ja iloisia olisimme, jos emme pilaisi itseämme murehtimalla. Tällaiseen pyhään huolettomuuteen Herra Jeesus haluaa vapauttaa omansa. Meillä ei pitäisi olla mitään syytä murehtimalla pilata elämäämme. Loppuviimeksi meillä on vain yksi henkilökohtainen murhe kannettavanamme: mihin joudumme, kun elämämme päättyy. Ja tähänkin ongelmaan Jeesuksella on vastaus:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

Ethän siis vaaranna ikuisen elämän lahjaa hautaamalla Jeesuksen kutsua ajallisten ongelmien ja murheiden alle. Ole vapaa ajallisista murheista, usko ja luota elämäsi kaikkivaltiaan Taivaallisen Isän huomaan. Ja lopuksi omista Jeesuksen lupaus omalle kohdallesi:

”teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.”

Pohdittavaa

Miksi liika murehtiminen on vaarallista?
Miten murehtiminen, ylpeys ja epäusko liittyvät toisiinsa?
Mikä on minun lempimurheeni?