Juhannus on Suomessa kesän lomakauden merkittävin juhla, jota vietetään kesäpäivänseisauksen aikana. Sitä se on tänäkin vuonna, vaikka monet juhannustapahtumat on peruttu pandemiarajoitusten vuoksi.

Johannes Kastaja – The Holy Children with a Shell (Bartolomé Esteban Perez Murillo, 1670)

Suomessa ja Ruotsissa juhannus on perinteisesti ollut keskikesän ja valon juhla sekä Suomessa lisäksi Suomen lipun päivä. Euroopassa juhannusta on vietetty esikristilliseen aikaan hedelmällisyyden ja keskikesän juhlana, mikä näkyy juhlaan liittyvistä leikkisistä ’lemmentaioista’ sekä monista vanhaa perua olevista uskomuksista. Mutta tiesitkö, että juhannuksella on paikka myös kristillisessä juhlakalenterissa?

Vaikka juhannus tunnetaan paremmin keskikesän juhlana, muinaiselle alkujaan jopa riettaalle juhannusjuhlalle annettiin korvaava kristillinen merkitys jo 400-luvulla, kun valtiokirkon asemaan päässyt kristinusko uudelleen määritteli vanhoja pakanallisia juhla-aikoja.

Joulun osalta kristillisen merkityksen antaminen juhlalle juurtui paremmin kuin juhannuksen tapauksessa. Juhannus traditiosta taitaa ainoa jäljelle jäänyt kristillinen vivahde olla sen nimessä Johannes Kastajan mukaan.

Johannes Kastajan syntymäjuhla

Kristillisen juhlan sijoittaminen pakanallisen juhla-ajan paikalle antaa juhlalle korvaavan kristillinen sanoman ja sisällön. Juhannuksen kristillinen merkitys korvasi pakanallisen juhla-ajan sisällön samaan tapaan kuin aikanaan joulu korvasi muinaisen saturnaalien juhlan.

Juhannuksesta tehtiin Johannes Kastajan syntymän muistoksi vietetty juhla, jota Suomessa ennen vuotta 1955 vietettiin aina 24.6., eli täsmälleen puolivuotta ennen Jeesuksen syntymäjuhlaa.

Johannes Kastajan syntymän päivä sopi ajoitukseltaan loistavasti puolivuotta talvipäivän seisausta edeltävään ajankohtaan korvaamaan pakanallisen keskikesän juhlan. Perusteet ajoitukselle on Luukkaan evankeliumissa, jonka mukaan Johannes Kastaja syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta.

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan(Luuk. 1:26)

”Maria kysyi enkeliltä: ’Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.’ Enkeli vastasi: ’Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella — hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.’” (Luuk. 1:34-37)

Kuten tekstit kertovat, Johannes Kastajan äiti Elisabet oli odotti lasta noin kuudella kuukaudella silloin, kun Jeesuksen äiti Maria sai tiedon tulemisestaan raskaaksi. On siis varsin luonnollista juhlistaa Johannes Kastajan syntymää kesällä puoli vuotta ennen joulua, koska kirkkovuoden kierrossa vietämme silloin Jeesuksen syntymän juhlaa.

Juhannuksen kirkollisiin teksteihin on Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa liitetty myös kertomus Johannes Kastajan kuolemasta, mitä 1800-luvulle asti muisteltiin Johannes Kastajan kaulanleikkaamisen päivänä 29. elokuuta.

Johanneksen nimen sanoma

Johannes oli Jumalan valittu profeetta ja tien raivaaja (Matt. 11:11; Jes. 40:3), keneksi me hänet ensisijaisesti miellämme. Muistamme Johanneksen hänen sanomansa väkevästä kutsusta parannukseen (Matt. 3:2). Hän ei vesittänyt sanomaa eikä tehnyt kompromisseja julistuksessa edes maallisten valtojen ja kuninkaiden edessä (Mark. 6:17-20). Hän oli Jumalan profeetta ja puhui hänen sanojaan.

Jos edellä mainittua voidaan pitää hänen julistuksensa ja elämänsä sanomana, on hänen syntymällään silläk`in oma sanomansa. Johanneksen syntymän sanomaa kuvaa ehkä kaikkein osuvimmin hänen saamansa nimi Johannes.

Nimi Johannes tulee kieleemme kreikan kielen nimestä ’Ionnes’. Alkujaan nimi on lähtöisin heprean kielen sanasta ’Johanan’, mikä merkitsee ’JHVH on armollinen’ tai ’JHVH antaa armon’. Ja tässä JHVH-tetragrammi on Jumalan nimi, mikä voidaan lukea myös Herra.

Nimensä mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Johanneksen nimi puhuu meille täten Jumalan armosta, mihin Johanneksen saarna sekin ihmisiä kutsui. Vaikka Johannes monesti mielletään lain ja katumuksen saarnaajaksi, hänen kutsunsa parannukseen oli kutsu vastaanottaa Jumalan armo.

Johanneksen syntymän sanoma

Johanneksen syntymä oli sekin valtava Jumalan armon teko hänen vanhempiensa näkökulmasta katsottuna. Voit lukea koko kertomuksen Luukkaan evankeliumista (Luuk. 1:5-25; Luuk. 1:39-80). Se on kertomus armollisesta ihmeiden ja suurten tekojen Jumalasta ja tavallisesta jo toivonsa menettäneestä pariskunnasta, jotka saavat kohdata Jumalan armon.

Johanneksen vanhemmat pappi Sakarias ja Elisabet olivat lapsettomia, koska Elisabet oli hedelmätön (Luuk. 1:8). Lisäksi he kummatkin olivat jo ikääntyneitä, joten inhimillistä toivoa perillisestä ei enää ollut. He eivät kuitenkaan lakanneet rukoilemasta lasta Jumalalta (Luuk. 1:13), koska he uskoivat ja luottivat, että ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.’(Luuk. 1:37).

Eräänä päivänä, kun Sakarias oli toimittamassa temppelissä suitsutusuhria, Herran enkeli ilmestyi hänelle, ja kertoi, että hänen rukouksiinsa on vastattu:

Mutta enkeli puhui hänelle: ’Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.” (Luuk. 1:13-14)

Ja kävi niin kuin enkeli oli ilmoittanut. Elisabet tuli raskaaksi (Luuk. 1:23-25), Johannes syntyi ja varttui mieheksi (Luuk. 1:57-66, 80).

Kun mietit Johanneksen syntymää hänen vanhempiensa näkökulmasta, näet hänen syntymänsä Jumalan armon ilmentymänä. Käytännössä vain lapsenuskon kaltainen sinnikäs toivo kantoi ikääntynyttä pariskuntaa, koska pienintäkään inhimillistä mahdollisuutta lapsen saamiseen ei enää ollut.

Jumalan näkökulmasta Sakariaalla ja Elisabetilla ei ollut mitään sellaista, minkä tähden Johannes Kastajan olisi pitänyt syntyä juuri heille. Silti Herra antoi lapsen vastauksena ikääntyneen pariskunnan sinnikkääseen rukoukseen.

Sakarias ja Elisabet olivat varmasti kadottaneet toivon perillisestä viimeistään silloin, kun aika ajoi Elisabetin ohi eikä hänen ollut enää inhimillisesti katsoen mahdollista tulla raskaaksi. Ja tälle pariskunnalle Herra Jumala antoi armon saada lapsen – Johannes Kastajan. Herra ei valinnut Johanneksen vanhemmiksi korskeata ja vaikutusvaltaista isää tai kaunista nuorta äitiä, vaan kaksi uskollista sydäntä, jotka oli koeteltu vuosien vieriessä.

Jos ajattelet Johanneksen syntymää pariskunnan tilanteesta käsin, voit vain todeta Jumalan armon laskeutuneen heidän ylleen, kun Herra teki hedelmättömästä ikääntyneestä vaimosta äidin Vanhan testamentin ajan viimeiselle suurelle profeetalle.

Juhannus Johannes Kastajan tavalla

Johanneksen nimi ja syntymä kertovat kumpikin Jumalan armosta ja hyvyydestä ihmistä kohtaan – niin lunastettuna ihmissukuna kuin armollisen Jumalan rukousvastauksena pienen ihmisen pyyntöihin. Kertomus muistuttaa meitä osuvasti Jumalan armon realiteeteista; hänen armonsa verhoaa meidät paitsi lunastuksessa myös jokapäiväisessä huolenpidossa.

Minäkin olen saanut elämässäni kohdata Jumalan armon – vastaanottaa pelastuksen lahjan ja kokea lukuisat kerrat arjessa, miten Herra on tullut avuksi minun pienen ihmisen ongelmiin. Vaan kuinka usein olenkaan malttanut jäädä pohtimaan kaikkea hyvää, mitä Herra on elämääni antanut?

Ehkä kertomukseni Jeesuksen Kristuksen armosta minun elämässäni olisi sekin kertomisen arvoinen? Ehkä pieni omin sanoin annettu todistus Jumalan armosta pysäyttäisi jonkun lähimmäiseni miettimään taivasasioita?

Uskaltaisinko jakaa omakohtaisen uskon ihmeen hänen kanssaan ja kutsua häntä vastaanottamaan pelastuksen ihmeen? – Niin teki juhannusjuhlan Johannes Kastajakin, joka julisti Jumalan armon sanomaa kuulijoilleen:

Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 3:2)

Rohkaistuisinko minäkin kertomaan saman omalla tavallani heille, keitä Herra lähettää minun luokseni juhannuksena? Ovathan he saman armon arvoiset kuin minäkin. Oman kokemukseni jakaminen voisi olla minulle tämän juhannuksen juhlajumalanpalvelus. Kertomus Jumalan armosta ja valtavista töistä omalla kohdallani – se on konkreettinen todistus Jumalan armosta itselleni ja heille, jotka minut tuntevat.

Tämä voisi minun tapani antaa maallistuneelle juhannuksen vietolle kristillinen merkitys. Aikanaan kirkko yritti tehdä sen vaihtamalla juhlan sisällön raamatullisella aiheella, mikä toimi toki oman aikaansa. Miksen minä vuorostani päätä antaa juhannukselle kristillistä sisältöä, viettää kristittyä juhannusta ja antaa värini näkyä?

Voisin antaa juhannukselle ja miksei saman tien koko kesälle uuden värin olemalla oman väriseni kristitty. Luontevin tapa viettää juhannusta ei ehkä olekaan juhlia Johannes Kastajan syntymää, vaan juhlia samaa armon todellisuutta omassa elämässäni, mistäJohannes Kastajan syntymäjuhla todistaa. Mitäpä jos päätän juhlia tänä juhannuksena Jumalan armon ja laupeuden juhlaa – hän on totisesti sen arvoinen!

Voin antaa juhannuksen vietolle uuden sisällön kiitoksen ja ylistyksen muodossa, kun nostan ylistyksen Taivaalliselle isälle siitä, että hän on antanut armonsa kohdata minua niin monella eri tavalla.

Johannes Kastajan syntymä oli Jumalan konkreettisen armon juhla, miksen siis pysähtyisi minäkin hetkeksi kiittämään Herraa hänen laupeudestaan elämässäni? Ja edelleen tilaisuuden tullen, miksen jakaisi kiitollisuuttani myös toisille?

Joka tapauksessa tahdon rohkaista sinua viettämään erilaisen juhannuksen. Pyhitä juhannus Herralle Jeesukselle Kristukselle – anna hänen olla tämänkin juhlan keskipiste.

Pohdittavaa

Mitä kristillinen kirkko juhannuksen juhlistaa?
Mitä ihmiset yleensä juhannuksena juhlivat?
Voisinko olla silta käsitysten välillä?