Elämä on kuin värityskirja. Jokainen päivä on värityskirjan lehti. Lehden sivulle on piirretty päivän ääriviivat, joita en voi suuremmin muuttaa. Kuva on valmis mutta tavallaan tyhjä. Siitä puuttuvat värit. Kuva odottaa minua – oman päiväni värittäjää.

Kirjan sivua väritän… (Kuva A_Different_Perspective, Pixabay)

Sanotaan, ettei ole kahta samanlaista päivää. Entä jos olisikin? Väritettyinä nekin olisivat erilaiset. Minkä tänään väritän täyteen iloa ja rakkautta, saisi ehkä jo huomenna synkemmät sävyt; identtiset ääriviivat, mutta kuva olisi eri värinen.

Miten valitsen tänään päiväni värittää? Etsinkö käsiini samat värit kuin eilen? Tai vuosi sitten? Miten värittäisin eilisen päivän tänään? Aika kultaa muistot – värittäisinkö menneen päivän aavistuksen kirkkaammin?

Entä miten väritän kuvan huomisesta? Niin, se sivu on vielä tyhjä. Mitä jos hahmottelisin tyhjälle sivulle kuvan huomisesta? Värittäisinkö sen toivon värein vai väreileekö kuvasta pelko? Entä sitten huomenna: petynkö kovin, jos huomisen ääriviivat eivät seuraa hahmotelmaani? Niin, ja miten minä sen sitten väritän?

Palaan vielä uudelleen tämän päivän kuvaan. Ääriviivoihin en ehkä paljoa voi vaikuttaa, mutta värit saan antaa sille ihan itse. Ja kun kuva on reissä, se kertoo minusta enemmän kuin yksikään hahmotelmani tulevasta tyhjällä paperilla.

”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: hänen vapautensa valita oma asenteensa, oli tilanne mikä tahansa.”

Näin kirjoitti itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor Frankl. Painoarvoa hänen sanoilleen antaa sana ’keskitysleiriselviytyjä’. Hän valitsi värittää sivujen synkät ääriviivat varsin poikkeavin värein kolmen vuoden ajan 1942-1945.

Elämä on lahja ja sitä on tämäkin päivä. Miten lahjani väritän? Väritänkö päiväni Jumalan rakkauden värein, omin värein vaiko toisten ihmisten tai median antamin värein?

Väritänkö tämän päivän ääriviivat kiitollisuudella Jumalalle tästä uudesta sivusta elämäni värityskirjassa vai yritänkö synkin värein muuttaa kuvaa tahtomani kaltaiseksi?

Ehkä kuitenkin väritän päiväni luottamuksen värein Jumalalle niin kuin tekevät ne taivaan linnut ja kedon kukat Jeesuksen vertauskuvassa. Sitähän Jeesus meille yritti sanoa, kun hän muistutti meitä rajallisuudestamme:

”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:27)

Väritän tämän päivän kiitollisuudella. Huomista jään odottamaan luottamuksella, koska tiedän, että minun rakas Jumalani pitää kyllä huolen siitäkin.