Monesti tutuksi käynyt raamatunteksti yllättää minut, kun palaan tekstin ääreen uudelleen. Kuinka paljon olen tekstistä ehtinyt unohtaa ja kuinka paljon edellisillä kerroilla on jäänyt huomaamatta.

Sikoja, sikoja, … (Kuva Hans Braxmeier, Pixabay)

Tämä pätee myös tekstiini Markuksen evankeliumista. Siinä on Jeesus, saastaisia henkiä, sikalauma, sikopaimenia, mies ja joukko kyläläisiä. Tiedät tekstin. Ohessa vähän muistin virkistykseksi.

”…Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta.” (Mark. 5:13-17)

Kysymys on kertomuksesta, jossa Jeesus ajaa joukon demoneja riivatusta miehestä sikalaumaan Gennesaretin ’tuolla puolen’ eli Gerasan alueella. Kertomus on mukana jokaisen kolmen synoptisen evankelistan teksteissä (Luuk. 8:26-39; Matt. 8:28-34; Mark. 5:1-20). Kannattaa lukea kaikki kolme tekstiä, vaikka keskityn tekstissäni yksityiskohtaan, mikä tulee selvimmin esiin Markuksen versiosta.

Poikkeuksellisen Markuksen tekstiversiosta tekee se, että yleensä Matteuksen ja Luukkaan rinnalla varsin lyhytsanainen Markus on tällä kertaa runsassanaisin ja todennäköisesti myös tutuin tekstiversio. Matteuksen teksti on lyhyt yleiskuva tapahtumista, millaisena se sopii oikein hyvin vaikkapa kertaukseksi lukijoille, jotka eivät muista tapahtumia ulkoa. Lyhimpänä kolmesta Matteuksen teksti on tyyliltään tiivistelmä kahdesta muusta.

Tapahtumapaikka, Gerasan alue, selittää sen, miksi seudulla ylipäätään oli sikoja laitumella. Juudeassa sikalaumoihin tuskin olisi törmännyt, koska siat olivat juutalaisen uskonnon mukaan epäpuhtaita eläimiä, joiden syöminen oli Mooseksen laissa erikseen kielletty (3. Moos. 11:7-8). Dekapoliksen alue, jossa Jeesus tapahtumahetkellä kulki, oli suurelta osin muiden kuin juutalaisten asuttamaa aluetta ’Jordanin tuolla puolen’.

Mitä tapahtui?

Pohdintani ei osu tällä kertaa Jeesukseen ihmetekoon, kun hän vapauttaa riivatun miehen demonien vallasta. Se jääköön jonkin toisen saarnan tai oppitunnin aiheeksi. Aloitan tekstin tarkastelun kohdasta, jossa kerrotaan siitä, mitä ulkopuolisen silmin tapahtui ja puntaroidaan sitä, miten tapahtuman sivustakatsojat reagoivat siihen. Katsotaanpa, mitä siis tapahtui?

Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.” (Mark. 5:13)

Tämä oli se, mitä tapahtui ulkopuolisen silmin. Ja ulkopuolisella tarkoitan ihmistä, joka ei tulkitse ja näe asioita uskovan ihmisen näkökulmasta. Ulkopuolisin silmin katsottuna Jeesus käski pahoja henkiä poistumaan miehestä, minkä tuloksena mies rauhoittui, mutta siat ’tulivat hulluiksi’ ja syöksyivät jyrkänteeltä järveen. Juutalaiselle uskonnolle ulkopuolinen näki tämän, mutta hän ei osannut liittää näkemäänsä mitään sellaista sisältöä, mitä juutalaisen uskonkäsityksen omannut ihminen intuitiivisesti tapaukseen liitti.

Sikopaimenet näkivät tämän. He katsoivat tapahtumaa kovin erilaisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi me, jotka tulkitsemme tekstiä jo Markuksen avustamina. Lukijoina ymmärrämme vähintään sen, että tekstin tapahtumat ovat jotenkin merkitykselliset Jeesuksen toiminnan kannalta. Lisäksi tiedämme, kuka Jeesus on. Mutta mitä tapahtuma vaikutti heissä, ketkä eivät osanneet lukea tapahtuman merkitystä niin kuin me?

Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta.(Mark. 5:14-17)

Seuraavaksi tarkastelen lähinnä tätä tekstin osaa. En keskity siinä lainkaan kertomuksen päähenkilöihin: Jeesukseen ja riivattuun mieheen. Minua kiinnostaa tällä kertaa tapahtuman sivustaseuraajat: silminnäkijät ja heidän todistuksen perusteella katsomaan tulleet uteliaat kaupunkilaiset. Katsotaan lyhyesti kumpaakin porukkaa.

Sikopaimenet – silminnäkijät

Juutalaiset eivät kasvattaneet sikoja, joten kertomuksen sikopaimenet edustivat todennäköisesti muita kansallisuuksia, mikä osaltaan selittää heidän pelokkaan reaktionsa tapahtumiin. He olivat tapahtuman silminnäkijöitä, mutta he olivat sivustaseuraajia ja ulkopuolisia juutalaisen uskonnon näkökulmasta. Sikopaimenet eivät tunteneet juutalaisuutta, että he olisivat ymmärtäneet Jeesuksen roolia messiaana ja Jumalan Poikana, keneksi demonit hänet tunnistivat (Mark. 5:6-7).

Paetessaan paikalta paimenet eivät torjuneet Jeesusta messiasroolissa niin kuin esimerkiksi juutalainen uskonnollinen johto teki, vaan he pakenivat paikalta tietämättömyyttään. Sikopaimenet eivät tunteneet Jeesusta, minkä tähden oli luonnollista, että he pelkäsivät sitä, mitä he näkivät. Väitän, että paimenet eivät pelänneet Jeesusta itseään vaan niitä outoja tapahtumia, joita joutuivat todistamaan.

Tästä näkökulmasta katsottuna sikopaimenet ovat osuva kuva nykypäivän ihmisistä, jotka eivät ole vielä muodostaneet itselleen minkäänlaista kuvaa Jeesuksesta.

Hekin arvioivat Jeesusta sen perusteella, mitä näkevät ja kuulevat ja millaisen mielikuvan se heissä herättää. He näkevät Jeesuksen hänen seuraajiensa, heidän todistuksensa ja ihmeiden kautta. He näkevät niin hyvän kuin joskus huononkin, mutta he eivät vakuutu tarpeestaan osallistua uskoon omakohtaisesti, vaan pysyvät mieluusti sivustaseuraajina. He eivät pelkää tai vastusta Jeesusta, mutta he pysyvät mieluummin erossa siitä, mitä Jeesus näyttää heille edustavan.

Kertomuksessa paimenet juoksivat peloissaan kotikaupunkiinsa ja kertoivat siellä, mitä oli tapahtunut. Todennäköisesti he kertoivat asiasta ainakin isännälleen ja heille, joita sikojen kuolemasta johtuva taloudellinen menetys koski. He kertoivat, kuinka oli tapahtunut jotain käsittämätöntä, yliluonnollista ja pelottavaa.

Huomaa, että Markus mainitsee silminnäkijöiden erottaneen selkeästi tapahtuman kaksi puolta. He näkivät vaikutuksen miehessä ja sikalaumassa, koska he kertoivat ”mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt”. Puntarissa oli täten sikojen lohduton kohtalo ja aiemmin riivatun miehen uusi elämä.

Kaupunkilaiset – edunvalvojat

Entä millainen vastaanotto paimenten kertomuksella oli kaupungissa? Paimenet tekivät selkoa toisaalta siitä, mikä upea muutos tapahtui kaikkien tuntemalle riivatulle ’hullulle’. Riivattu mies oli varmasti tuttu jokaiselle kaupunkilaiselle ja ainakin vanhempi väki kaupungissa todennäköisesti muisti miehen vielä ajalta, kun riivaajat eivät vielä olleet tehneet hänestä kaupunkielämään soveltumatonta. Uskoisin miehen olleen karkotettu kaupungista, minkä tähden hän asui kaupungin ulkopuolella hautaluolissa.

Toisaalta paimenet kertoivat, miten kävi sikalaumalle. Ja tämänkin paikalle tulleet uteliaat kaupunkilaiset saattoivat todeta. Vielä jokin aikaa sitten heillä oli ollut parin tuhannen sian lauma, mikä on määrä, jolla on merkittävä taloudellinen vaikutus. Nyt heillä on järven pohjassa sama määrä pilalle mennyttä lihaa. Uskon, että sikojen kohtalo kosketti suoraan useampaa kaupunkilaista kuin miehen uusi elämä. Miehen uusi elämä kosketti pääasia häntä itseään ja ehkä hänen perhekuntaansa, mutta sikojen menettäminen vaikutti kaupunkilaisten elämään laajemmalti.

Ei siis ihme, että asiaa tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta. Siinä, kun he punnitsivat näkemäänsä ja kuulemaansa, he siis arvioivat toisessa vaakakupissa entisen riivatun uutta elämää ja toisessa vaakakupissa sikalauman menetystä. Matteus toteaa heidän tulleen yhdessä tuumiin tällaiseen johtopäätökseen:

Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta.(Mark. 5:17)

Jos tekstin taustaa ei olisi tutkinut, kaupunkilaisten pyyntöä olisi vaikea ymmärtää. Mutta jos muistetaan, että sikalaumoista elantonsa saavat ihmiset olivat pakanoita, joille juutalaisten messiasennustukset Jeesus mukaan luettuna olivat vieraita, niin reaktio on hyvinkin ymmärrettävä. Kun he näkivät riivatun miehen täysissä järjissä ja ymmärsivät, että se jokin hänessä aiemmin vaikuttanut voima kykeni ajamaan kokonaisen sikalauman tuhoon (Mark. 5:15), he alkoivat pelätä.

Toinen, ehkä suurempi syy pelkoon, minkä vuoksi he pyysivät Jeesusta poistumaan seudulta, oli pelko siitä, että Jeesus toistaa ’tempun’ ja se kustantaisi jälleen jollekin heistä merkittävän ansiotulon menetyksen. Voit vain kuvitella, millainen lovi omistajan kukkaroon tuli, kun pari tuhatta sikaa hukkui järven syvyyksiin (Mark. 5:13).

Kaupunkilaisten näkökulmasta Jeesus oli täten varteenotettava uhka heidän toimeentulolleen sekä mukavan rauhalliselle arkielämälle. He mieluummin turvasivat mukavan elämän kuin vastaanottivat Jeesuksen keskuuteensa tehdyn tunnusteon perusteella. He eivät uskaltaneet ajatella kutsuvansa Jeesusta kaupunkiinsa siinä pelossa, että Jeesus tekisi siellä jotain samanlaista.

Jeesus itse ei ollut persoonana pelottava tai luotaantyöntävä, vaan päinvastoin hyvinkin lähestyttävä, sillä virke ”Kun he näkivät hänet, he pyysivät häntä poistumaan siltä seudulta(Matt. 8:34) kertoo Jeesuksen olleen valtasuuruudestaan huolimatta helposti lähestyttävä. Tuskin ahneinkaan omistaja olisi uskaltanut lähestyä Jeesusta ja pyytää häntä poistumaan, jos Jeesus olisi vaikuttanut siltä, että hän saattaisi käyttää voimiaan pahan tekemiseen.

Kaupungista Jeesuksen tykö tulleet uteliaat ’edunvalvojat’ kuvaavat niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet Jeesuksesta, mutta eivät tahdo riskeerata nykyistä mukavaa elämää lähtemällä seuraamaan häntä. Heillä on elämässään jotain niin tärkeää, mistä he eivät olisi valmiit luopumaan Jeesuksen tähden.

Mitä hyvä maksaa?

Tekstissä tehdään siis valintaa kahden asian välillä: 1) ”mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut” ja 2) ”kuinka sikojen oli käynyt”. Pohjimmiltaan oli kyse valinnasta kahden ’hyvän ja houkuttavan’ välillä. Toinen niistä oli entuudestaan tuttu ja turvallinen elämä, toinen näytti olevan radikaali ja uusi.

Kutsumalla Jeesuksen kaupunkiinsa väki olisi toivottanut tervetulleeksi uuden laadullisesti paremman elämän, minkä vaikutuksen he näkivät ennen väkivaltaisena hulluna tunnetussa miehessä. Jotain vastaavaa Jeesuksen vierailussa olisi ehkä saatavilla, mutta sillä saattoi olla hintansa. Ajatus Jeesuksen kutsumisesta varmasti houkutti heitä, mutta koska he eivät Jeesusta ilmoituksen näkökulmasta tunteneet lainkaan, joutuivat he arvioimaan tätä pääosin näkemänsä perusteella.

Toisessa vaakakupissa painoi juurikin se hinta, jonka he näkivät tuhoutuneessa sikalaumassa. Se oli heidän toimeentulonsa ja hyvinvointinsa lähde. Kutsumalla Jeesuksen kaupunkiin he mahdollisesti riskeeraisivat jotain, mitä heillä oli. Tuskin kukaan kaupunkilaisista kyseenalaisti sitä hyvää, mitä oli tapahtunut riivatulle miehelle.

Kyse kaupunkilaisten kohdalla oli puhtaasti laskelmoinnista ja siitä, mikä tulisi tälle ihmeelle ’hinnaksi’? Tapahtumassa on aavistus samaa kuin oheisessa Apostolien tekojen tekstissä, jossa Paavali ajaa tietäjähengen riivatusta orjatytöstä, joka ennusti isäntänsä ’piikkiin’:

Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!” Siinä samassa henki lähti. Mutta kun tytön isännät huomasivat, ettei heillä enää ollut toivoa tuloista, he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni ja raahasivat heidät torille viranomaisten luo. (Ap. t. 16:18-19)

Hyvän työn vuoksi Paavali ja Silas joutuivat hekin oikeuden eteen ja vieläpä vankeuteen sovittamaan ’rikostaan’.

Tyttö ja tytön isännät näkivät hyvän elämän laadullisen muutoksen hänen elämässään, mutta vaakakupissa painoi jälleen raha ja omaisuus. Hekin esittivät kysymyksen siitä, mitä kaikki tämä maksaa? Riivatun miehen pitkään tunteneet näkivät samalla tavoin muutoksen miehessä, mutta kustannus siitä oli heillekin korkea.

Tässä näkyy ihmisen itsekkyys. Useinkaan lähimmäiselle tapahtunut hyvä ei liikuta kovinkaan kauaa pohjimmiltaan itseriittoista ihmistä, jos tuo hyvä ei vaikuta hänen omaan elämäänsä. Tekstissä sikojen kohtalolla oli suurempi vaikutus kuin miehen parantumisella useimmilla sivustakatsojille, joten siitä tuli painavampi argumentti Jeesukseen suhtautumisessa.

Hintalappuja

Markuksen evankeliumitekstin kaupunkilaiset joutuivat konkreettisesti nimeämään jonkinlaisen hintalapun sille, mitä Jeesuksen vastaanottaminen heidän kaupunkiinsa mahdollisesti maksaisi heille. Samoin Filippin kaupungissa asuneet orjatytön isännät antoivat tytön parantumiselle samanlaisen ’hintalapun’.

Kummatkin hintalaput olivat samaan aikaan todellisia, mutta edelleen ihmisten itsensä asettamia. He asettivat ’hinnan’ Jeesuksen seuraamiselle sen perusteella, mitä he näkijät ja kuulivat. Jeesus ei kuitenkaan tällaista hintaa määritellyt. Hän ei sanonut kaupunkilaisille, että jos he tahtovat hänet vierailemaan kaupunkiin, hän tulee tuhoamaan loputkin sikapossut. – Ei, Jeesus ei edes vihjannut mitään siihen suuntaan. Se oli ihmisten oma olettamus.

Samalla tavalla tänään ihmiset ripustavat ehdoksi Jeesuksen seuraamiselle samanlaisia hintalappuja. He arvottavat Jeesuksen seuraamisesta koituvaa ’hintaa’ sillä perusteella, mitä houkuttavaa he toisaalta näkevät Jeesuksen seuraajien elämässä. Samalla he arvioivat kustannuksia sen perusteella, mistä he kuvittelevat joutuvansa luopumaan. Näin he tekevät ilman parempaa tietämystä samalla tavoin kuin tekivät kertomuksessa Gerasaa asuttaneet ihmiset. He eivät tunteneet Jeesusta juutalaisen teologian näkökulmasta, joten he arvioivat vain sitä, minkä kykenivät tapahtumasta päällisin puolin ymmärtämään.

Jos sinä olet tavalla tai toisella samalla paikalla pohtimassa, minä Jeesuksen seuraaminen ’maksaa’ joko uskonratkaisun tai hänen palvelemiseensa omistautumisen näkökulmasta, neuvon sinua tutustumaan rauhassa Kristukseen ennen kuin teet laskutoimitusta hänen seuraamisensa hinnasta. Valinta seurata Jeesusta on aina hyvää kaupantekoa. Voit olla varma, että on arvioimasi hinta lopulta mikä tahansa, se on halpa siihen nähden, mitä sillä saat. Huomaa, että Jeesus ei määrittele sitä hintaa, mitä kuvittelet maksavasi, vaan se perustuu niihin ennakkotietoihin, mitä itse laskutoimitukseen tuot.

Jos olet omalta osaltasi tämän kaupankäynnin jo käynyt ja päätynyt kutsumaan Jeesuksen ’kaupunkiisi’, on aiheellista pohtia ’hintalappua’ vielä uskosta osattomien näkökulmasta. Voit pohtia, miten houkuttavalta lahjaksi saatu uusi elämä näyttää sinussa. Onko elämä Kristuksessa minulle niin kallis, että se ei voi olla näkymättä myös niille ulkopuolisille, jotka eivät tunne uskonnollista sisältöä.

Toisaalta voit olla myös purkamassa sivustakatsojien ’vääriä hintalappuja’, jotka tulevat monelle esteeksi päästää Jeesusta tulemaan ’kaupunkiinsa’.

Ja aina on myös mielenkiintoista käydä ajatuksen tasolla ’huutokauppaa’ ja miettiä todella, mitä olet valmis antamaan Herran Jeesuksen nimen tähden, jos sinulta sitä kysytään? Tämä on siinä mielessä hyödyllinen ajatusleikki,että jotenkin koen tämän päivän suomalaisen maksavan kovin pientä hintaa uskostaan, jos vertaa ’päivän hintaa’ vaikkapa Afrikan ja Aasian muslimivaltioissa eläviin sisariin ja veljiin. Tuntuu jopa siltä, että alhainen hinta tekee uskovista jopa kiittämättömiä.

Pohdittavaa

Mitä Jeesuksen seuraaminen sinulle maksaa?
Paljonko olisi valmis maksamaan siitä huutokaupassa?
Missä menee sinun rajasi vai onko sellaista?