Mitä tarkoittaa olla ulkopuolinen tai sivustakatsoja? Jokainen on jossain määrin kokenut, ettei hän joko kuulu porukkaan, tai etteivät asiat, joista puhutaan kosketa häntä mitenkään.

Olen itse kokenut ’ulkopuolisuutta’ esimerkiksi puhuttaessa taiteen historiasta tai vaikkapa golfista. En sano, etteivät ne kummatkin olisi kivoja juttuja, mutta ne nyt eivät vain sattuneet olemaan asioita, jotka kiehtoivat tai koskettivat minua silloin.

Entä mitä sanomme silloin, kun koemme itsemme ulkopuoliseksi johonkin ja meitä silti pyydetään lähtemään mukaan? Aika usein kuulee vastattavan esimerkiksi näin: ”Kyllä, joo. Tuo on hyvä juttu, mutta ei se kyllä minua varten ole. Kiitos, ei tällä kertaa.” tai ”Kuulostaa hyvältä, mutta eipä siellä minua kaivata…”.

Ikävä kyllä, samat sanat kuulee varsin usein, kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta. Monet ovat sitä mieltä, että se ’Jeesus-juttu’ on ihan hyvä ja saaneen aikaa hyvää monien elämässä, mutta sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu ’minua varten’.

Muistan, kun vuosia sitten eräs tuttavani, jota en ollut muuton jälkeen nähnyt vuosiin, oli ihan vilpittömästi sitä mieltä, että se ’Jeesus-juttu’ on tehnyt hyvää minulle, mutta ei se oikein sopisi hänen kaltaiselleen ihmiselle. Herääkin kysymys, että keitä varten tuo ’Jeesus-juttu’ on? Kenen puolesta Jeesus kuoli ristillä? Keitä Jeesus tuli kutsumaan luokseen?

Jeesus tuli kutsumaan Leeviä

Tekstimme vastaa juuri edellä esitettyihin kysymyksiin. Teksti on kertomus erään Leevi-nimisen henkilön kääntymisestä Jeesuksen puoleen. Luetaanpa se tässä.

”Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ’Seuraa minua’, ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ’Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!’ Jeesus vastasi heille: ’Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.’” (Luuk. 5:27-32)

Katsotaan ensin millainen mies tämä Leevi oli. Tiedämme sitten, millaisia ihmisiä Jeesus kelpuutti joukkoonsa. Kuten luimme, niin Leevi oli töissä tulliasemalla.

Hänen työnsä oli kerätä tullimaksun muodossa Rooman valtiolle veroa niiltä, jotka kulkivat tulliaseman kautta provinssista toiseen. Nämä provinssit voidaan ajatella nykypäivän EU-valtioiden rajoiksi tai vaikkapa Yhdysvaltojen osavaltioiden rajoiksi. Joka tapauksessa Leevin työ oli periä tullimaksut rajan ylittäneiltä.

Leevin työtä, Leeviä ja hänen työtovereitaan halveksittiin yleisesti, koska vallalla oli käsitys, että tullimiehet perivät maksuja myös vähän omaan laskuunsa ja ottivat avoimesti vastaan lahjuksia. Leevikin oli tähän syyllistynyt ja ehkä juuri sen tähden eli kohtuullisen vaurasta elämää. Sen ajan hurskaat miehet, fariseukset, välttivät kaikkea kanssakäymistä Leevin kaltaisten ihmisten kanssa. He paheksuivat paitsi tullimiesten tekemiä vääryyksiä, he varmasti syvällä sisimmässään tunsivat myös kateutta tämän ammattikunnan etuja ja vaurautta kohtaan.

On eräänlaista ironiaa, että yleisesti halveksitusta työstä huolimatta Leevin elämän suurin muutos tapahtui juuri työpaikalla. Kävi näet niin, että Jeesus kulki provinssin rajan yli ja joutui näin asioimaan tullissa. Leevi varmaankin oli kuullut Jeesuksesta aiemmin, mutta ajatteli Jeesuksen suhtautuvan häneen halveksien, kuten muutkin hurskaat miehet. Ehkäpä hän oli todennut itsekseen, ettei ”se Jeesus-juttu ole hänen kaltaistaan syntistä miestä varten ja ettei häntä siellä kaivata…”

Jostain syystä Jeesus ei halveksinut Leeviä eikä ohittanut häntä hurskaiden miesten tavoin, vaan hän esitti Leeville yksinkertaisen kutsun: ”Seuraa minua”. Leevin sydämen valtasi suuri ilo, koska olihan se ihme, että Jeesuksen kaltaisen hurskaan juutalaisen sydämessä oli tilaa hänen kaltaiselleen ihmiselle. Ja niin Leevi vastasi Jeesuksen kutsuun myöntävästi.

Juhlat Leevin kotona

Ilmeisesti pian tämän jälkeen Leevi järjesti hulppeat juhlat kotonaan sen kunniaksi, että oli löytänyt elämäänsä uuden sisällön vastaamalla Jeesuksen kutsuun ”Seuraa minua”. Luonnollisesti Leevi oli kutsunut tuttavansa juhlimaan, ja hänen tuttavapiirinsä kuului ’kaikenkarvaista’ väkeä. Jos näet juutalaiset ’hurskaat’ miehet eivät häntä hyväksyneet, olivat hänen ystävänsäkin luonnollisesti vähemmän ’hurskaita’.

Kaikesta huolimatta Jeesus seurueineen oli juhlassa mukana. Jeesuksen läsnäolo ’pirskeissä’ ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia, vaan mielestään ’hurskaat ja puhtaat’ ihmiset paheksuivat Jeesuksen veljeilyä ’syntisten’ parissa. Oli paheksuttavaa, että juutalainen rabbi vieraili edes Leevin kaltaisen synnintekijän kotona – puhumattakaan nyt vierailusta pidoissa, joissa oli ties ketä vieraana!

Jeesus näki asian toisin. Häntä ei haitannut syntisten seura, vaikka syntiä hän ei hyväksynyt. Mutta minnepä Jeesus olisi voinut mennä ilman etteikö hän olisi kohdannut syntiä ja syntisiä? Jeesus vastasikin fariseusten syytöksiin ja samalla kysymykseen, jonka minäkin esitin tekstin aluksi: ”keitä Jeesus tuli kutsumaan?”.

Tähän kysymykseen Jeesus vastasi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.”

On syntisiä ja armahdettuja syntisiä

Jeesus tuli kutsumaan syntisiä, jotta he kääntyisivät pahoilta teiltään takaisin Jumalan luo. Voimme kysyä keitä nuo syntiset sitten ovat? Raamattu on täynnä esimerkkejä syntisistä – itse asiassa kaikki Raamatun henkilöt Jeesusta lukuun ottamatta ovat syntisiä. Mainitsemamme Leevi oli yksi heistä – ihmisten mittapuun mukaan varsin suuri syntinen, mutta Jumalan mittapuun mukaan syntinen ja syyllinen siinä missä me kaikki muutkin.

Erona useimpiin syntisiin Leevi tiesi tehneensä väärin Jumalan silmissä ja etsi pahuudelleen anteeksiantoa. Hän löysi anteeksiannon Jeesuksen luota, kun kaikki muut olivat hänet torjuneet ja tuominneet. Hänestä tuli armahdettu syntinen.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan aviorikoksesta tavatusta naisesta (Joh. 8:7-11), jonka jälleen ’hurskaat’ miehet olivat valmiit kivittämään hänet hengiltä, koska hän oli erehtynyt tekemään ’miehen luonnolle käyvän’ synnin. Jeesus näki syytetyssä naisessa ihmisen, ei tuominnut häntä, vaan tarjosi hänellekin anteeksiantoa. Hän sanoi kivittäjille:

”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Yhtään kiveä ei heitetty – ehkä siksi, että todistajien piti olla ensimmäiset, jotka vierittivät suuren kiven teloitettavan päälle tähdäten hänen rintakehäänsä (5. Moos. 17:6-7). – Nainen ei ollutkaan porukan ainoa syntinen, vaan jopa kivittäjät löysivät sisimmästään syntisen ihmisen. Jeesus ei tuominnut heistä ketään – ei naista, ei kivittäjiä, vaan tarjosi kaikille anteeksiantoa ja sovitusta.

Raamatusta löydämme myös joukon mainitsemiamme ’hurskaita’ miehiä, jotka ovat löytäneet itsestään loppujen lopuksi vain syntisen ihmisen, kun ovat katsoneet vaellustaan rehellisesti. Yksi heistä oli Saulus; hän oli omasta mielestänsä vilpitön ja puhdas ihminen, joka vainosi Jeesuksen seuraajia ’täynnä pyhää vihaa’ vain huomatakseen eräänä päivänä olevansa itse syntinen ja pelastusta vailla. Hänkin kääntyi pahoilta teiltään anomaan anteeksiantoa Jumalalta, joka ei evännyt häneltä anteeksiantoa. Tunnemme Sauluksen nykyään paremmin nimellä Paavali.

Toinen tällainen puhdas ihminen oli Nikodeemus, jonka Jeesus sai vakuuttuneeksi tarpeestaan pelastua. Hänelle Jeesus paljasti uuden elämän salaisuuden, jota nykyään kutsutaan pienoisevankeliumiksi:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

Syntisiä riittää

Tätä luetteloa Raamatun syntisistä ihmisistä voisi jatkaa loputtomiin. Kysymys ’kuka on syntinen ja kuka ei?’ herättää loputtoman keskustelun esimerkiksi siitä, mitä tapahtuisi, jos joku sattuisi elämään synnittömän elämän? Tai että onko vastasyntynyt tai jo kohdussa kuollut lapsi kenties syntinen tai synnitön?

Tämän kaltaisia kysymyksiä voi jokainen pohtia niin paljon kuin haluaa, mutta eipä niillä ole pohtijan itsensä kannalta mitään merkitystä. Uskallanpa väittää, että tätäkin tekstiä on kirjoittanut varsin syntinen mies. Uskallan myös väittää, että tätä tekstiä lukevat varsin syntiset miehet ja naiset. Jos et itsestäsi syntiä löydä, et ole koskaan oppinut tuntemaan itseäsi etkä Jumalaa. Jokainen on syntiä tehnyt ja pelastusta vailla.

Tällaista vääränlaista syntisten etsimistä ja syntien suuruuden mittaamista liittyi myös tekstiin valitsemani kuvan syntyhistoriasta. Se on Paolo Veronesen 1573 maalaama teos ”Pidot Leevin talossa”. Se on valtava yli 5m pitkä ja lähes 1 1/2 m maalaus Santi Giovannin basilikassa. Alkujaan taiteilija nimesi sen kuvaamaan viimeistä ateriaa, mutta kirkonmiehet pitivät teosta herjaavana, koska siellä oli monen monta kyseenalaista hahmoa maalattuna. Taiteilija määrättiin korjaamaan teoksesta nuo sopimattomat hahmot pois. Hän ei kuitenkaan lähtenyt korjaamaan teosta, vaan nimesi sen uudelleen ”Pidot Leevin talossa” – ja kas sen jälkeen teos kelpasi kardinaaleillekin.

Tämä episodi taidehistoriassa kertoo jotain meidän ihmisten ajattelusta. Eihän Jeesusta nyt voi maalata viettämästä ehtoollista syntisten ihmisten keskelle. Pidot Leevin talossa sen sijaan hyväksyttiin…

Jos nyt kuitenkin löydät itsestäsi syntisen ihmisen, tiedät myös vastauksen kysymykseen ’ketä Jeesus tuli kutsumaan?’ – Sinua. Ei ole sinun kannaltasi mitään merkitystä, tuliko Jeesus kutsumaan mahdollisesti sinun vieressäsi istuvaa tai vaikkapa häntä, joka lukee tätä jossain kaukana vieraassa maassa. Sinun kannaltasi on tärkeää tietää, että Jeesus on tullut kutsumaan nimenomaan sinua. Kukaan ei voi vastata Jeesuksen kutsuun sinun puolestasi.

Kysyn sinulta, syntinen ystäväni, oletko sinä syntinen vai kenties armahdettu syntinen? Minä olen armahdettu syntinen, koska olen tullut tuntemaan tuon saman salaisuuden, jonka Jeesus kertoi Nikodeemukselle, ja jonka myös tekstimme Leevi tuli tuntemaan, eli ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Olethan sinäkin päässyt osalliseksi tästä salaisuudesta? Onhan Jeesus sinunkin elämäsi Herra? Onhan sinullakin ikuinen elämä Herran Jeesuksen yhteydessä, onhan? Jeesus tuli kutsumaan sinua.

Pohdittavaa

Keitä Jeesus tuli kutsumaan?
Ketkä ovat syntisiä?