Tässä tekstissä lähestymme Herraa. Lienet kuullut siteerattavan seuraavaa Raamatun lupausta Jaakobin kirjeestä:

Lähekkäin. Kuva Marzena P., Pixabay)

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4:8a)

Jaakobin kirjeen teksti puolestaan on kirjoittaja Jaakobin epäsuora sitaatti profeetta Sakarjan tekstin vastaavasta lupauksesta (Sak. 1:3). Ohje on sellaisenaan varsin selkeä ja järkeenkäypä. Sitä mukaillen onkin sanottu, että kun ihminen ottaa varovaisen askeleen kohti Jumalaa, Jumala tulee häntä vastaan suurin harppauksin aivan niin kuin vertauksessa tuhlaajapojan isä teki.

Lupauksen ensimmäisen osan ohje ”lähestykää Jumalaa” ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin nopeasti vilkaisten luulisi. Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sitten Herraa lähestytään? Jos tätä ei kysytä, jää kehotus ’roikkumaan tyhjän päälle’ ilman konkreettista sisältöä.

Valitettavan usein pohdinta siitä, miten Jumalaa lähestytään, keskittyy toisarvoisiin ulkonaisiin tekijöihin. Jumalan lähestyminen ei kuitenkaan ole mikään protokolla-asia eikä loitsu. Ei ole tiettyä tapaa lähestyä häntä. Mikä on minulle luontaista voi olla vierasta sinulle ja päinvastoin.

Jumalan lähestyminen on sydämen asia. Se on sitä, kun ihmisen sydän kohtaa Jumalan sydämen ja Jumalan Henki asettuu asumaan häneen.

Pohjimmiltaan Jaakobin kehotus lähestyä Jumalaa on kehotus ihmiselle tarkata sydämensä asenteita ja motiiveja. Jaakob avaa saman jakeen loppuosassa sitä, mitä hän käytännössä tarkoittaa Jumalan lähestymisellä. Hän tiivistää vuorostaan profeetta Jesajan tekstin (Jes. 1:16-17) lyhyen ohjeen muotoon:

Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!” (Jaak. 4:8b)

Esimerkin voima

Jaakobin ohje avautunee vielä paremmin, jos tarkastelemme sitä evankeliumitekstin esimerkkien kautta. Katsotaan siis muutamia esimerkkejä siitä, millä tavoin Jeesusta lähestyttiin hänen maanpäällisen toimintansa aikana.

Valitsin esimerkkitekstiksi Markuksen evankeliumin 10. luvun 32 ensimmäistä jaetta, joihin on taltioitu keskusteluja, joita Jeesus kävi 1) kirjanoppineiden, 2) lasten ja 3) rikkaan nuorukaisen kanssa.

Kaikki synoptiset evankeliumit mainitsevat nämä keskustelut, vaikkakin Luukas on järjestänyt aineiston eri tavoin ehkä palvelemaan paremmin evankeliuminsa painotusta. Silti myös Luukkaan esitys korostaa samaa teemaa. Lainasin keskeisin sisällön Markuksen mukaan alle. Jos sinulla ei ole kiire, kannattaa lukea tekstijakso kokonaan.

”Jeesus lähti sieltä ja tuli Jordanin itäpuolta kulkien Juudean alueelle. Hänen kanssaan kulki nytkin suuri joukko ihmisiä, ja tapansa mukaan hän opetti heitä. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa…
Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä…
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?”… Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” (Mark. 10:1-32)

Tekstin tapahtumat ajoittuvat Jeesuksen toimintakauden viimeiseen talveen vain muutamia kuukausia ennen pääsiäistä. Tuolloin elettiin voimakasta ristiriitojen, uskon ja epäuskon aikaa. Osa uskoi häneen tai hänen tekoihinsa, mutta aivan kuten meidänkin päivinämme, oli silti paljon heitä, ketkä eivät uskoneet.

Katsotaanpa esimerkkinä Jumalan lähestymisestä, miten nämä eri henkilöt silloin lähestyivät Jeesusta? Katsotaan tekstistä kolme esimerkkiä: 1) fariseukset, 2) rikas nuorukainen ja 3)lapset.

Fariseukset: ”Olen kyllin hyvä.”

Ensiksi joukko fariseuksia tuli Jeesuksen luo aikeissa testata häntä. He eivät uskoneet häneen, joten he pyrkivät kieroilla kysymyksillä saamaan Jeesuksen ansaan.

Fariseuksia pidettiin oikeaoppisina ja hurskaina ihmisinä juutalaisessa yhteiskunnassa. Heidän tekonsa olivat huoliteltuja ja he pyrkivät noudattamaan ja tulkitsemaan säädöksiä parhaansa mukaan.

Luukas paljastaa kyselijöistä mielenkiintoisen tiedon; he olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja he väheksyivät muita. He pitivät itseään Jumalalle kelvollisina sen perusteella, mitä he olivat ja mitä he tekivät. He eivät tarvinneet armoa, vaan he mielestään olivat ansainneet paikan Jumalan valtakunnassa. Aivan kuin heidän hurskaat tekonsa olisivat pakottaneet Jumalan palkitsemaan heidät. Heidän ylivertaisuutensa antoi heille jopa aihetta väheksyä muita. He olivat kärkkäitä löytämään vikoja muista sekä tuomitsemaan toisia ulkonaisten seikkojen perusteella.

Oliko tämä sitä jumalanpalvelusta, jota Jeesus edellytti seuraajiltaan? Onko tämä se tapa, millä minä lähestyn Jumalaa? Vai oliko fariseusten oma itseriittoisuus sittenkin se tekijä, joka esti heitä lähestymästä Jumalaa, niin kuin hän tahtoo itseään lähestyttävän?

Rikas nuorukainen: ”Mikä on tärkeintä?”

Toinen tekstin ’lähestyjä’ oli rikas nuorukainen. Päinvastoin kuin fariseukset, hän uskoi, mitä Jeesus opetti. Hän vilpittömästi etsi tietä Jumalan valtakuntaan.

Myös hänen ongelmansa oli ’omien tekojen tie’. Hän kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Hänkin mielestään täytti lain, mutta tahtoi todella tietää, mitä muuta hänen kenties tuli tehdä päästäkseen lähelle Jumalaa. Jeesuksen vastaus sai hänet lähtemään surullisena pois, sillä Jeesus sanoi: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille…” Jeesus edellytti häneltä liikaa.

Nuorukaisen ongelma ei varsinaisesti ollut varallisuus, vaan omaisuuden asema Jumalan yläpuolella hänen sydämessään. Hän oli valmis vastaanottamaan Jeesuksen yhtenä muiden asioiden joukossa, mutta ei ollut valmis rakentamaan elämäänsä hänen varaansa. Jeesus ei pyytänyt nuorukaista tekemään mitään, vaan hän tahtoi saada Jumalalle kuuluvan aseman tämän sydämessä.

Eikö Jeesuksen opetuksen arvostaminen riittänytkään? Oliko pikemminkin kysymys luottamisesta Jeesuksen persoonaan kuin hänen etiikkaansa pitäminen oikeana? Usko ei ole dogmin hyväksymistä. Se on enemmän. Se on sitoutumista luottamaan uskonsa kohteeseen – tässä Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.

Lapset: ”Saako tulla?”

Kun lapset tulivat Jeesuksen luo, heidän motiivinsa ei ollut ’ikuisen elämän ansaitseminen’, vaan vilpitön halu lähestyä Jeesusta – ehkä tulla hänen syliinsä. Lapset olivat luvun lähestyjistä ainoat, joiden asenne oli kohdallaan. He eivät tulleet esittämään omaa pyhyyttään, eivät etsimään lisäarvoa ikuisuuteen, vaan he tulivat Jeesuksen luo hänen itsensä tähden. He tulivat tapaamaan Jeesusta – kohtaamaan hänet.

Mitä Jeesus näki lapsissa? Mikä teki juuri heidän lähestymisestään kelvollisen Kaikkivaltiaalle? Se oli heidän asenne ja motiivi. Lapset tulivat tapaamaan Jeesusta; he luottivat häneen. He lähestyivät Jeesusta Jeesuksen itsensä tähden. He eivät tulleet suorittamaan, vaan he tulivat avoimin ja vastaanottavaisin sydämin ja mielin Jeesuksen luo. He olivat valmiit vastaanottamaan sen, mitä Jeesus antoi; eivät vain ansaitsemaan sitä. Kumma kyllä monesti on helpompaa ansaita kuin vastaanottaa ansiotta?

Yhteenveto

Meidän on helppo yhtyä tähän sanomaan, uskovia kun olemme. Aivan kuin teksti ei koskisi enää meitä, olemmehan me matkalla perille, aivan kuten Jeesuksen opetuslapsetkin.

Mutta samalla tavoin kuin opetuslapset, saatamme mekin aika ajoin ymmärtää väärin suhteemme Herraan. Jeesuksen vastaus fariseuksille ja nuorukaiselle saivat opetuslapset hämmästelemään Jeesuksen ehdottomuutta.

Toisaalta, kun lapset pyrkivät Jeesuksen luo, olivat opetuslapset valmiit torjumaan ’imeväiset’, jotka eivät ymmärtäneet edes teologian perusteita. Eiväthän he osaa lähestyä oikein… Mitä asiaa näillä olisi Jeesuksen luo ollut? Eivät siis opetuslapsetkaan olleet vielä sisäistäneet Jumalan valtakunnan periaatteita.

Jätän sinulle pohdittavaksi muutamia näiden tapausten minussa herättämiä kysymyksiä:

  • Asuuko minussa pienen pieni ’fariseus’, joka aika ajoin nostaa päätään, kun lähestyn Herraa tai lähimmäistäni?

  • Olenko valmis luopumaan kaikesta muusta, jos Herra minua niin kehottaa? Otanko minä hänet tosissaan?

  • Entä, kun huomaan syyllistyneeni syntiin, johon olen aiemmin jo tuhannesti kompastunut. Olenko silti valmis lähestymään Herraa ja saamaan osakseni armon, jota en ole ansainnut? Vai tekisikö mieli yrittää luvata jälleen ne tutut sanat: ”Jos tämän kerran vielä armahdat, niin en minä enää Herra, en koskaan petä sinua…

  • Miten minä lähestyn Jumalaa?

Yksinkertaisuus on kaunista. Tule sellaisena kuin olet. Tule peittelemättä, selittelemättä, omana itsenäsi siitä huolimatta, että koet itsesi alastomaksi hänen edessään.

Jos vain tietäisit kuinka alasti hänen edessä oletkaan, ymmärtäisit taas hitusen enemmän siitä, miten paljon hän sinua rakastaa!