Psalmi 91 kuluu neljänteen psalmien kirjaan. Psalmin kirjoittajaa ei mainita Raamatussa. Osa asiantuntijoista pitää kirjoittajana Moosesta, joka on kirjoittanut edellisen psalmin 90. Targumien, Septuagintan ja joidenkin varhaisten käännösten päällekirjoitusten perusteella kirjoittaja olisi sittenkin Daavid.

Loitsimassako?

No, mitäkö merkitystä kirjoittajalla nyt lopulta on? Ei mitään. Psalmia ei tee mielenkiintoiseksi sen kirjoittajan arvuuttelu, vaan se, että saatana otti asiakseen siteeratajuuri tätä psalmia autiomaassa, kun hän siellä kiusasi Jeesusta. Saatana oli siis tehnyt kotiläksynsä ja lukenut kirjoitukset, joten luetaanpa mekin katkelma psalmista.

”Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.” (Ps. 91:9-16)

Psalmi huokuu luottamusta Jumalan kaitselmukseen, eikö totta? Lainatut psalmin kaksi viimeistä säkeistöä kertovat turvasta, joka meille on taattu.

Suojaloitsu?

Luepa ensimmäinen yllä olevista säkeistöistä. Kuulostaako sinusta siltä, että aivan kuin siinä luvattaisiin täydellinen suoja kaikkea ihmistä uhkaavaa pahaa vastaan? Ei onnettomuuksia, ei sairautta… edes pedot eivät kykene vahingoittamaan uskovaa, joka luottaa Herraan. Eikö olekin vahvoja lupauksia!

Siitä vain eteenpäin, mikään ei pysäytä Herran omaa, joka luottaa Jumalan apuun! Onko tämä säkeistö siis eräänlainen loitsu, joka tekee sen itselleen omistaneesta voittamattoman uskon kautta? Kun vain luotan ja uskon Herraan, niin minua ei pysäytä mikään, niinkö? Superuskovalle kuuluu superelämä…

Jos päädyit tähän tulkintaan, olet yhtä mieltä tulkinnasta saatanan kanssa, kun hän koetteli Jeesusta erämaassa. Hän nimittäin koetteli Jeesusta juurikin kyseisellä ’loitsulla’ temppelin harjalla (Matt. 4:6). Mitä Jeesus vastasi Saatanalle?

”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”

Jeesus tulkitsi psalmin kokonaisuutena, eikä ottanut siitä vain itselleen sopivaa osaa erilleen palvelemaan itsekästä tarkoitusta. Jeesus ei asettanut Jumalaa koetukselle. Jos Jeesus olisi hypännyt temppelin harjalta ja todentanut ’loitsun’ toimivaksi, eikö juuri se olisi ollut epäuskoa?

Suuri lohduttaja

Psalmin kirjoittaja ei lupaa supermukavaa elämää superuskovalle, vaan hän näkee Jumalan suuruuden rinnalla kulkemisena ja lohtuna kärsivälle. Jumalan suuruus on siinä, että hän kulkee matkassa – satoi tai paistoi.

Jälkimmäinen säkeistö tiivistää psalmin sanoman. Siinä kirjoittaja rohkaisee meitä lepäämään, ja luottamaan Jumalan lupauksiin sen sijaan, että pelkäisimme tulevaa. Elämä lyö korville, mutta sinun ei tarvitse vastaanottaa kärsimystä yksin. Tulevaisuuden loitsut kuuluvat satumaailmaan ja mielikuvitukseen. Jumala on koko elämän kokoinen reaalipreesens. Hän on läsnä juuri tämän hetken kanssasi, miksi siis kurkottaisit yhtään kauemmas.

Herra kulkee rinnallasi tuhoon ja suojelee omiaan hävityksen keskellä. Hän on kanssamme ahdingossa, ja auttaa meitä selviämään vaikeiden aikojen yli. Hän on kanssamme silloinkin, kun elämä tuntuu muuttuneen ennenaikaiseksi helvetiksi.

Herra osoittaa sille, joka luottaa Häneen, että Hän on luottamuksen arvoinen. Meidän Herramme Jeesus Kristus on ainoa ihmistä rakastava. Hänen apunsa ei tarvitse tueksi meidän ’vahvaa’ uskoamme, vaan voimme tunnustaa uskomme pienuuden evankeliumikertomuksista tutun riivatun pojan isän sanoin: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani”.

Pohdittavaa

Luenko Raamatusta jakeen sieltä täältä uskomusteni tueksi?
Entä sanomalehdestä; luenko lauseen sieltä täältä vai luenko koko artikkelin?