Kuluneen poikkeuksellisen vuoden aikana olen lukenut muutamien stoalaisten filosofien ajatuksia. Stoalainen ajattelu on antanut perspektiiviä kohdata arjen haasteet hillityn rauhallisesti.

Senecan kuolema (Manuel Dominguez Sanchez, El suicidio de Seneca)

Pääasiassa olen mieltynyt suuntauksen myöhempien vaikuttajien Senecan ja Marcus Aureliuksen tuotantoon. Tällä kertaa esitän lyhyen sitaatin Senecan kirjeistä Luciukselle. Kirjeet Luciukselle on 124 kirjeen kokoelma, jossa Seneca käsittelee laajasti moraalikysymyksiä.

Johtakoon siis Seneca meidät aiheeseeni, kun pohdin kysymystä orjuudesta. Orjuudella viittaan itsensä orjuuttamiseen, kun ihminen hukkaa vapautensa ja tavalla tai toisella sallii itsensä orjuutettavan.

Senecan matkassa

Seneca oli ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan roomalainen filosofi, kirjailija, konsuli ja valtiomies. Poliittisen pelin seurauksena Claudius lähetti hänet Korsikalle maanpakoon, mutta vajaan kymmenen vuotta myöhemmin vallan vaihduttua keisarinna Aggrippina tuotti Senecan takaisin hoviin. Hänet nimitettiin nuoren keisari Neron kotiopettajaksi. Senecasta tuli sittemmin keisari Neron luotettu neuvonantaja.

Senecan taustasta riittää tässä yhteydessä, että ymmärrät hänen eläneen keisarin hovissa sellaisessa asemassa, että hän näki kulissien toiselle puolelle. Missä moni näki vain seuraukset, Seneca tunsi myös motiivit tekojen takana. Keisarin luotettuna hän oli aitiopaikalla. Hän näki ja kuuli, mitkä olivat syyt ja vaikuttimet mitä erilaisempien päätösten ja ihmiskohtaloiden takana. Ironista on sekin, että hänen asemansa ei säästänyt häntäkään varsin epäonniselta lopulta.

Sitaatissani Seneca hämmästelee ihmisen taipumusta menettää vapautensa ja orjuuttaa itsensä. Hän peilaa ajatuksiaan siihen, mitä hän havaitsi tapahtuvan jatkuvasti ympärillään keisarin hovissa.

Seneca kirjoitti latinaksi, mutta turvaudun sitaatissani englanninkieliseen käännöstekstiin, jonka pohjalta käännän ajatuksen auttavasti suomeksi.

“Show me someone who isn’t a slave! One is a slave to lust, another to greed, another to power, and all are slaves to fear. I could name a former Consul who is a slave to a little old woman, a millionaire who is the slave of the cleaning woman. . . . No servitude is more abject than the self-imposed.” (Epistulae morales ad Lucilium47.17)

”Näytä minulle joku, joka ei ole orja! Yksi on himon orja, toinen ahneuden, kolmas vallan, ja kaikki he ovat pelon orjia. Voisin nimetä erään entisen konsulin, joka on pienen vanhan naisen orja, tai miljonäärin, joka on oman siivoojattarensa orja. . . . Mikään orjuus ei ole niin viheliäistä kuin itse aiheutettu orjuus.” (Seneca, Epistulae morales ad Lucilium47.17)

Käytä hitunen mielikuvista ja yhdistä luettelon moraalittomuudet Senecan esimerkkeihin itsensä orjuuttaneista arvostetuista virkamiehistä. On varsin helppo rakentaa mielessä tarinoita siitä, miten ja miksi heistä on tullut orjia. Toinen antaa orjuuttaa itsensä omaisuuden menettämisen pelossa, kun taas toinen valitsee orjuuden maineensa menettämisen pelossa, jne.

Eipä ole ihminen juuri muuttunut parissa tuhannessa vuodessa. Sukupolvi toisensa jälkeen syntyy vapaita ihmisiä, jotka päätyvät orjiksi: kuka himojen, kuka vallan, kuka ahneuden, kuka pelkojen… Luettelo on pitkä.

Kenen orja olen?

Olemme kaikki riippuvaisia ​​tavalla tai toisella. Olemme riippuvaisia ​monin tavoin ​rutiineista, kahvista, mukavuudesta, jonkun toisen hyväksynnästä. Tätä se vain on ja sen myönnämmekin silmät kirkkaina.

Paheksumme Raamatun kertomuksen Esauta, joka myi esikoisoikeutensa soppakulhosta, mutta kuinka moni meistä myy vapautensa kahvikupposesta tai jokusesta eurosta? Ahneus saa vallan ja ahdamme päivään ylimääräisen kauppareissun, kun on tilaisuus säästää jokunen euro tai poiketa tarjouskahveille… Kuka siis palvelee ja ketä?

Toki se pieni moralisti herää meissä, kun herra nimeltä himo, ahneus tai valta saa ihmisen tekemään jotain keskimääräistä moraalittomampaa. Ehkä siis jotain sellaista, mitä ei yleisesti hyväksytä.

Jäätelön himosta vitsaillaan keveästi, mutta himot naapurin rouvaan tai herraan pidetään visusti omana tietona. Arpa ostetaan ja tappiosta vitsaillaan, mutta kylmänhikiset tunnit nettikasino- tai arvopaperisivustolla pidetään salassa.

Jos taas joku tunnustaa kamppailevansa tällaisten asioiden kanssa, nousee joko tuomion sormi heristämään tai sitten neuvotaan etsimään apua. Ja kas siinä himon tai ahneuden orjuuttama orjuuttaa itsensä uudelleen maineen, vallan tai asemansa tähden. Jeesus kiteyttää tämän varsin napakasti:

”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh. 8:34)

Vapauteen?

Jeesuksen sanat todistavat sen, ettei kukaan meistä olen oman itsensä herra. Kaikki nämä riippuvuudet viittaavat siihen, ettemme hallitse omaa elämäämme – riippuvuus on ja orjuus pysyy. Edellisen sitaatin yhteydessä Jeesus puhui arvoituksellisesti myös vapaudesta. Hän sanoo: ”totuus tekee teistä vapaita(Joh. 8:32b).

Totuus todella vapauttaa. Jos kuitenkin ajattelet meitä ihmisiä piilottelemassa mitä milloinkin, herää kysymys, että kuinka moni valitsee totuuden, jos hinta on liian korkea? Kumpi painaa lopulta enemmän totuus vaiko maine, valta, raha, nautinto, jne.?

Myös stoalaisuus arvostaa vapautta ja kehottaa olemaan orjuuttamatta itseään. Senecan aikalainen Epiktetos kirjoittaa orjuudesta ja vapaudesta näin:

Jokainen, joka todella haluaa olla vapaa, ei halua jotain, joka on jonkun toisen hallinnassa, elleivät he halua olla orjia.(Epiktetos (55-135))

Tämäkin on totta. Näen orjuuden ongelman ja sen epätoivotut seuraukset samalla tavalla, mutta stoalaisuuden ratkaisu itseorjuuttamisen ongelman ratkaisemiseksi ei minusta ole riittävä. Tässä kohtaa tieni eroaa stoalaisesta ajattelusta.

Seneca, Epiktetos ja kumppanit etsivät ratkaisua ihmisestä itsestään. Ratkaisu hillittömyyteen on heidän mielestään itsehillintä ja rutiinin murtaminen. Myönnän toki, että jos esimerkiksi lääkäri kieltää potilasta juomasta kahvia tai syömästä itseään hillittömään ylipainoon, moni löytää hetkellisesti tahdonvoimaa elämänmuutokseen. Ja hyvä näin – onhan meillä ’vapaa’ tahto.

Filosofien ratkaisu on katkaista orjuuden kahleet poistamalla kiintymyksen kohde vaikka hetkellisesti. Joskus jo viiden sekunnin pysähdys riittää katkaisemaan kierteen. Tällaisia itsehoito-ohjeita onkin netti pullollaan. En väheksy niitä. Monin kohdin ne ovat olleet avuksi minullekin. Ja on hienoa, jos ne toimivat kohdallasi.

Saat olla kiitollinen, jos olet varustettu analyyttisellä itsehillinnällä ja rautaisella itsekurilla. Kysyn kuitenkin, että oletko varma, että kykenet ratkaisemaan itse koko itseorjuuttamisen ongelman?

Paremman herruuden alle

Onko todella niin, että itsensä kerran vapauttanut ihminen pysyy vapaana? Ehkä hän on vapaa entisestä orjuuttajasta hetkellisesti. Jos olet vapautunut himoistasi, miten on ahneuden tai vallan laita? Vai voiko käydä niin, että addiktio etsii vain uuden kohteen?

Luulen, että itseorjuuttamisen syvin ongelma on siinä, ettei ihmistä ole luotu elämään oman itsensä herrana. Minän vapaus on ihmiselle vieras käsite. Olemmehan ihmisinä kovin riippuvaisia ’laumastamme’. Jostain syystä etsimme alati herroja elämäämme – jopa me modernin demokratian lapset. On pääministeriä, johtajaa, päällikköä ja asiantuntijaa, joiden eteen käymme kysymään, että ”mitäs nyt tehdään?”

Pohjimmiltaan ainoa kestävä ratkaisu itseorjuuden katkaisemiseksi on asettua vapaaehtoisesti hyvän herruuden alaisuuteen, joka antaa turvatun vapauden huolenpidossaan. Tämän ymmärtävät lemmikitkin. Niille hyvä isäntä on taivaan lahja verrattua elämään ’vapaana’ kulkurina kylmässä pohjolassa. Seuraavissa Jeesuksen sanoissa näen kehotuksen juuri tällaisen kestävän ja hyvän herruuden valitsemiseksi:

”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:31-32)

Edellä viittaisin tarkoituksellisesti sanoihin ”totuus tekee teistä vapaita” irrallaan asiayhteydestä, jotta nyt näet selkeämmin kontrastin millaiseen vapauteen Jeesus viittaa. Mitä siis totuus tekee teistä vapaitakäytännössä tarkoittaa? Kyse ei olekaan ’minun totuudestani’ vaan siitä, että Kristuksen edessä olen vapaa, koska siinä minusta on jäljellä pelkkä totuus naamiot, selitykset ja kaunistelut riisuttuna. Ei ole mitään, minkä taakse totuuden kätkisin.

On vapautta olla oma itsensä hyvän herran ’talossa’. Siinä on vapaus ja tila elää. Hän on turvasatamani ja vapauteni silloinkin, kun onnistun taas sitomaan itseni tavalla tai toisella. Hän ei hylkää, ei katso nenänvartta pitkin. Hänen edessään en teeskentele, koska hän tuntee minun tekoni. Silti hänen kodissaan on minulle aina tilaa. Ihmeellistä! Tämä on evankeliumi.

Luovuttamalla elämäni herruuden Jeesukselle, minusta tulee vapaa siinä tarkoituksessa, johon minut on luotu. Vapautta on elää hyvän Herran talossa.