Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle enää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Geneettisen perimän lisäksi monet luonteenpiirteet, tavat ja taipumukset tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle. Ehkäpä juuri siksi historian saatossa useat filosofit ja uskonmiehet ovat pysähtyneet miettimään, että periytyykö vastuu isien pahoista teoista sukupolvelta toiselle? Eli joutuuko pojat vastaamaan isien vääryyksistä tavalla tai toisella?

Moni muistaa toisen käskyn yhteyteen liitetyt varoituksen sanat:

”…Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat…(2. Moos. 20:5)

Teksti vaikuttaa kylmältä ja armottomalta etenkin, jos jättää lukematta seuraavan jakeen:

”…mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Moos. 20:6)

Vastaava tekstikokonaisuus löytyy hieman eri muodossa kuin vahvistukseksi aavistuksen edempää (2. Moos. 34:7).

Hesekielin aikaan

Oheiset Mooseksen lain jakeet puhuttivat myös Hesekielin aikalaisia. He tulkitsivat jakeiden kirjaimellisesti tarkoittavan sitä, että syyllisyys periytyi sukupolvelta toiselle vääjäämättömästi. He uskoivat jopa niin, ettei ihminen voinut mitenkään hyvittää aiempia vääryyksiä, vaan hänen täytyi vain hyväksyä kohtalonsa.

Hesekiel joutui oikomaan näitä vääriä käsityksiä kokonaisen luvun pituudelta. Tekstimme on Hesekielin kirjan 18. luku, josta lainaan tähän vain joukon avainjakeita.

”Mikä teidän on, israelilaiset? Teidän maassanne hoetaan sananpartta: — Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo. ”Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, tätä sananpartta ei yhdenkään israelilaisen enää pidä lausua.
. . .
Vanhurskas mies tekee niin kuin oikein ja hyvin on . . . Hän elää minun säädösteni mukaisesti ja noudattaa minun määräyksiäni, tekee niin kuin oikein on. Hän on vanhurskas, ja hän saa elää. Näin sanoo Herra Jumala. ”Mutta tämä vanhurskas mies voi saada pojan, joka kohtelee toisia raa’asti, tahraa kätensä vereen ja rikkoo käskyjä, joista isä ei rikkonut yhtäkään . . . Onko tuollaisen lupa elää? Ei, hän ei saa elää! Koska hän on tehnyt kaikki nuo iljettävät teot, häntä on rangaistava kuolemalla. Itse hän on sen ansainnut. ”Mutta tämä mies taas voi saada pojan, joka näkee isänsä tekemät synnit ja ottaa opikseen eikä tee itse samoin . . . vaan noudattaa minun määräyksiäni ja elää minun säädösteni mukaisesti. Ei hänen pidä kuolla isänsä syntien tähden — ei, hän saa elää!
. . .
Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan. ”Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? ”Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee — jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee.
. . .
Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. ”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa — näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!” (Hes.18:1-32)

Luku sisältää yhden Raamatun perusteellisimmista selityksistä ihmisen henkilökohtaisesta vastuusta ja anteeksiannosta Jumalan edessä. Se on kokonaisuudessaan tutustumisen arvoinen, joten varaapa itsellesi hetki aikaa ja lue luku kokonaisuudessaan. Seuraavassa yritän hieman jäsentää tekstiä helpommin ’pureksittavaan’ muotoon.

Hesekielin aikana Jerusalemin asukkaat olivat siis alistuneet jonkinlaiseen kohtalouskoon. He uskoivat kovien aikojen johtuvan yksinomaan isiensä (= menneiden sukupolvien) rikkomuksista.

Vallitsevaa käsitystä kuvaa tekstin ensimmäinen jakso (Hes. 18:1-4). Ihmiset siteerasivat aina kyllästymiseen asti sananpartta ”Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo.

Tällä he tarkoittivat, että nykyiset huonot ajat johtuvat isien pahuudesta eikä suinkaan heidän omasta jumalattomasta elämästään. He kielsivät oman vastuunsa sysäten sen edellisille sukupolville. Sananparsi kuvaa osuvasti heidän fatalistista elämänasennettaan. Usko muuttumattomaan kohtaloon muka oikeutti itsesäälin ja epätoivon. He kärsivät mielestään syyttä isiensä tekojen tähden, koska Jumala epäoikeudenmukaisesti kosti heille isien teot. Hesekielin aikalaisten ongelmat johtuivat heidän omasta mielestään Jumalan epäoikeudenmukaisesta vaateesta ja heidän esi-isiensä vastuuttomuudesta.

Hesekielin tekstin tarkoitus oli yksinkertaisesti tehdä loppu tästä ylimielisestä ja väärästä asenteesta:

Niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala, tätä sananpartta ei yhdenkään israelilaisen enää pidä lausua.

Tekstin selittävän jakson (toinen jakso, Hes. 18:5-20) rakenne paljastaa, että se on tarkoitettu vastaukseksi juuri edellä esitettyjä vääriä johtopäätöksiä vastaan ”Jumalan kolmanteen polveen kostamisesta”. Nimittäin ei liene sattumaa, että toisessa jaksossa kirjoittaja antaa esimerkin, jossa hän kuvaa ihmisten suhtautumista Jumalaan samaisen kolmen sukupolven aikana.

Esimerkin ensimmäinen sukupolvi oli vanhurskas (Hes. 18:5-9), kun taas hänen poikansa oli jumalaton (Hes. 18:10-13), ja lopuksi jumalattoman miehen poika oli taas vanhurskas (Hes. 18:14-18). Jos Jumala olisi toiminut niin kuin Hesekielin aikalaiset ajattelivat, olisi jumalaton mies saanut nauttia isänsä hurskaudesta, kun taas viimeinen hurskas mies olisi puolestaan joutunut kärsimään isänsä vääryydestä.

Hesekielin esittämä tulkinta esimerkistä oli kuitenkin paljon suoraviivaisempi kuin vallinnut teoria. Tiivistettynä voidaan sanoa, että hänen esityksensä perusteella jokainen on Jumalan edessä vastuussa omista teoistaan. Ketään ei pelasta isien vanhurskaus, mutta ketään ei myöskään tuomita isien pahuuden tähden. Jumala ei saata ketään vastuuseen isänsä tai poikansa teoista. Kukin on vastuussa itsestään.

On aiheellista kysyä, kumoaako Hesekielin tulkinta aiemman Toisen Mooseksen kirjan tekstin? Siinähän sanottiin:

Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.(2. Moos. 20:5-6)

Hesekiel ei kumoa Mooseksen tekstiä, vaan päinvastoin selventää sitä. Ajatelleenpa Hesekielin esimerkkiä. Jos vaikkapa ensimmäinen esimerkin sukupolvista olisi ollut jumalaton ja jälkimmäiset sukupolvet olisivat seuranneet isiensä esimerkkiä, he olisivat kaikki hukkuneet esi-isältään ’perityn’ jumalattoman elämäntavan mukana. Tällöin Jumalan viha olisi tullut kaikkien kolmen sukupolven kohtaloksi, eikö?

Vastaavasti jos myöhemmät sukupolvet olisivat seuranneet ensimmäisen sukupolven esimerkkiä pysyä uskollisena Jumalalle, olisi liiton siunaus siirtynyt näin isien valinnan kautta pojan pojalle saakka. On isän jättämä hengenperintö millainen tahansa, pitää seuraavan sukupolven vastaanottaa ja hyväksyä perintö ennen kuin se astuu voimaan hänen kohdallaan.

Eli tekstin toinen jakso opetti, että jokainen sukupolvi voi katkaista perityn syyllisyyden ketjun ja tulla näin vapaaksi isien jumalattomuuden aiheuttamasta syyllisyydestä. Jumala ei katso ketään syylliseksi pelkästään hänen isiensä valintojen perusteella. Jokainen sukupolvi on siis loppuviimeksi vastuussa valinnoistaan.

Teksti ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, vaan luvun 18 kolmas jakso (Hes. 18:21-29) opettaa, että myös ihmisen itsensä keräämän syyllisyyden valta voidaan voittaa. Kukaan ei ole edes menneisyytensä vanki. Kirjoittaja antaa tästä kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen esimerkki kertoo jumalattomasta, joka kääntyy synneistään Jumalan puoleen:

Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt.(Hes. 18:21-22)

Toinen esimerkki kertoo surullisemman tarinan, henkilöstä, joka luopuu vanhurskaudestaan:

Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee — jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee.(Hes. 18:24)

Jokaisella on täten mahdollisuus milloin vain kääntyä Jumalan puoleen ja saada syntinsä anteeksi, niin ettei Jumala enää milloinkaan muista hänen syntejään. Jos taas joku kerran totuudessa ollut hylkää totuuden ja kääntää selkänsä Jumalalle, ei häntä enää hyödytä mikään, mikä hänen elämässään oli aiemmin Jumalalle kelpaavaa.

Jumalan kohtaamisessa ei ole milloinkaan kyse menneestä, vaan tästä hetkestä. Ainoastaan se, mikä on asemasi hänen edessään juuri nyt, on merkityksellistä. Mitä oli eilen tai tunti sitten ei muuta todellisuutta tässä hetkessä. Menneellä ei ole merkitystä, nykyhetki ratkaisee.

Hesekiel päättää aiheen käsittelyn neljänteen jaksoon (Hes. 18:30-32), joka on samalla yhteenveto ja kehotus toimia opitun mukaan. Jumala ei todellakaan tahdo kenenkään hukkuvan, vaan kaikille on tarjolla armo hänen edessään. Herra on pitkämielinen ja laupias – hän antaa jumalattomalle aikaa kääntyä vääryydestä hänen puoleensa. Omistapa tekstin viimeinen vetoomus itsellesi:

Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa — näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!

Tosi vapaus menneestä

Hesekielin kirjan 18. luku julistaa todellista vapautta Herrassa. Ensiksi se katkaisee syyllisyyden ketjun ajassa aina tästä hetkestä esi-isiesi syntyyn saakka (Hes. 18:5-20). Seuraa sukuasi verenperintönä millainen syntitaakka tahansa, Jeesuksen Kristuksen nimessä olet vapaa sen vallasta. Isien synti ei sido sinua, Herra on armahtanut sinut, eikä hän katso verenperintönä saamaasi vääryyttä sinun syyksesi.

Toiseksi teksti julistaa sinulle pysyvän vapauden itse keräämästäsi syyllisyydestä (Hes. 18:21-29). Olet tehnyt kuinka suuria vääryyksiä tahansa, Jeesuksen Kristuksen veri pesee sinut puhtaaksi. Vaikka edelleen joutuisit vastaamaan teoistasi tämän maailmanajan oikeudessa tai ihmisten silmissä, sinun syntisi on annettu kerta kaikkiaan anteeksi. Jumalan silmissä sinä olet saanut syntisi anteeksi; syyllisyytesi on otettu pois. Olet puhdas.

Koko menneisyytesi on anteeksi annettu. Sinun ei tarvitse enää kantaa syyllisyyttä menneestä: ei eilisestä, ei kuluneesta vuodesta, ei vuosikymmenestä, ei vuosisadasta, ei vuosituhannesta, jne. Kaikki, mitä on ollut, on mennyttä. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta anteeksi annetuksi kyllä. Ole vapaa Herrassa!

Menneellä ei ole merkitystä; mennyt ei sinua kadota eikä pelasta. Sinun pelastuksesi seisoo tai kaatuu nykyhetken varassa. Jos olet Herran rakas lapsi, tiedä, että ”syntejäsi ei enää milloinkaan muisteta”. Jos taas et tiedä kuuluvasi Herran perheeseen, ”Käänny, niin saat elää!

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa vääryyden kostaminen kolmanteen polveen?
Voinko vapautua isien teoista koituneesta syyllisyydestä?
Entä itse aiheuttamastani syyllisyydestä?