Luetaanpa heti aluksi Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeet 4 ja 5.

”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden.” (Gal. 5:4-5)

Eikö tekstin perusteella voida perustellusti sanoa, ettei lailla ole enää mitään otetta Kristuksen omiin? Sillä, jos ihminen pyrkii täyttämään vanhurskauden vaatimuksen lain säädöksiä noudattamalla, niin samalla hän kääntää selkänsä Kristuksessa perustetulle armoliitolle. Jos näin joku kuvittelee pystyvänsä elämään lain velvollisuudet täyttäen, hän tällöin aliarvioi Kristuksen sovitustyön merkityksen, kuten Paavali kirjeessään aiemmin sanoo:

”En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal. 2:21)

Täten emme ole enää velvoitetut täyttämään lain velvollisuuksia, koska pelastustoivo perustuu armoliittoon, jossa vastaanotamme pelastuksen uskon kautta Kristukseen. Koko pelastus täten perustuu Kristuksen sovitustyöhön ja hänen täydelliseen voittoonsa lain vaatimuksista. Tästä kuitenkin herää kysymys, että onko laista jäljellä enää mitään muuta kuin ohjeellinen ja suojeleva merkitys uuden liiton uskoville?

Jos siis emme välitä kunnioittaa Jumalan hyvää lakia (Room. 7:12), onko se vain oma päätöksemme, jonka seuraukset kannamme mahdollisesti tässä ajassa, mutta ilman iäisyysseurauksia? Jos siis päätän kääntää selkäni Jumalan hyville säädöksille ja olla piittaamatta niiden ihmistä suojelevasta tarkoituksesta, niin olenko vapaa tekemään niin, jos kerran laki ei enää sido meitä (Gal. 5:1)?

Jos pelastuksemme perustuu Kristuksen kertakaikkiseen uhriin, niin eikö Jumala enää lainkaan piittaa siitä, noudatammeko hänen lakiaan (tahtoaan) vai emme? Eli onko Jumalalle ollut todella yhdentekevää, miten hänen omansa elävät sen jälkeen, kun Kristus kertakaikkisesti sovitti heidän syntinsä? Tämä ei taida olla koko totuus asiasta…

Nimittäin Luukkaan evankeliumissa Jeesus opetti toisin:

”Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.” (Luuk. 16:17)

Jos kerran Jeesuksen mukaan laki on hyvä ja edelleen voimassa, niin miksei Herra pelkästään meidän itsemme tähden velvoittaisi omiaan edelleen pitämään sitä? Ovatko siis Galatalaiskirjeen teksti ja Jeesuksen opetus ristiriidassa keskenään?

Vapaus laista Hengessä

Jos olit tarkkaavainen heti aluksi Paavalin tekstiä lukiessasi, huomasit minun oikaisseen aavistuksen sen tulkinnassa. Nimittäin tekstissä ei sanota, että kristityn vapaus laista perustuisi yksin siihen, että uskon kautta olemme osalliset pelastukseen Kristuksessa. Tekstissä sitä vastoin lukee ”Koska me uskosta olemme saaneet Hengen,…” Vapaus laista perustuu Paavalin tekstin mukaan täten kahteen asiaan:

1. Kristuksen sovitustyöhön eli siihen että hän täyttänyt lain vaatimukset ja kuollut sijaisuhrina puolestamme. Uskon kautta vastaanotamme armon, jolloin hänen vanhurskautensa katsotaan eduksemme.

2. Kun olemme kääntyneet Kristuksen puoleen ja vastaanottaneet pelastuksen uskonlahjan kautta saamme Jumalan Pyhän Hengen. Tällöin elämme vastedes Pyhän Hengen johdatuksessa ja Henki johtaa meitä elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Vapaus lain noudattamisesta vanhurskauden saavuttamiseksi ei tarkoita, että laki olisi jotenkin epäonnistunut tai että laki olisi tehty tyhjäksi. Ei Paavali sillä tavoin opeta, vaan päinvastoin:

”Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.” (1. Tim. 1:8)

Jumalan laki on hyvä ja tarpeellinen edelleen, kun sitä käytetään siihen, mihin se on tarkoitettu.

Laki on synnin paljastaja ja sen tarkoitus täten tuomita syntinen. Samoin sen tarkoitus on pohjimmiltaan suojella ihmistä, jotta hän säästyisi elämässään monelta murheelta, jos vain ottaa vaarin lain neuvoista. Laki on siis mittari, joka punnitsee vaelluksemme ja kertoo, ovatko tekomme eläviä (Jumalan tahdon mukaisia) vai kuolleita (tahdon vastaisia).

Laki on kuin ulkolämpömittari, joka näyttää ulkolämpötilan sellaisena kuin se on yhtään sitä kaunistelematta. Ja vaikka ulkona olisi -30 C pakkasta emmekä pitäisi lainkaan mittarin lukemasta, niin mittari näyttää sitä siitä huolimatta. Ja vaikka kuinka anelisimme mittaria näyttämään +20 C lämpötilaa, on mittari kykenemätön muuttamaan lämpötilaa mihinkään suuntaan. Samoin on lain laita. Laki näyttää tekojemme kestävyyden Jumalan edessä, mutta laki on voimaton tekemään teoistamme yhtään sen hyväksyttävämpiä Jumalan edessä kuin ne todellisuudessa ovat. Laki ei kykene muuttamaan meitä, se vain näyttää meille tekojemme arvon. Ja tässä tarkoituksessa

”laki on hyvä, kun sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.”

Mitä sitten tarkoitetaan sillä, että Kristuksen omina olemme vapaat lain noudattamisesta? Se tarkoittaa sitä, että kun ennen kääntymystä olimme lain kuolettavan vaikutuksen alaisia (2. Kor. 3:6), olemme nyt vapaat lain vaatimuksista, koska Kristuksen seuraajina meitä ei enää ’kasvata’ ja tuomitse laki, vaan elämäämme johtaa Jumalan Pyhä Henki, joka vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä.

”Koska me uskosta olemme saaneet Hengen,” Jumalan Henki johtaa meitä elämään siten, että toteutamme elämässämme Jumalan tahtoa ilman, että saavuttaisimme sen noudattamalla orjallisesti pitkää listaa kieltoja. Jos siis lain alaisuudessa eläminen on jatkuvaa kieltojen ja määräysten noudattamista ja tarkkailua, sen sijaan Hengen alaisuudessa uskovaa ohjaa Hengen positiiviset kehotukset elää Jumalan tahdon mukaisesti elämää suojelevalla tavalla. Eli Hengen johdatuksessa elävän ihmisen voidaan sanoa elävän lain vaatimukset täyttävää elämää, ilman että hänen tarvitsee alistua lain lain kirjaimen tuomittavaksi.

Vaikka laki ei kykene muuta kuin punnitsemaan elämän kelvollisuutta, niin Jumalan Pyhä Henki saa aikaan muutoksen ja johtaa uskovat elämään Jumalan tahdon mukaista elämää, joka on kestävää jopa lain mittarein mitattuna. Vaellus Jumalan Hengen johtamana ei täten ole elämistä lain kuolettavan vaikutuksen alla, vaan päinvastoin se on lain asettamien normien yläpuolella.

Hengen hedelmä toteuttaa lain

Nyt onkin korkea aika katsoa tekstimme jälkimmäistä osaa Galatalaiskirjeen luvun loppupuolelta, missä Paavali kuvaa Hengen hedelmän olemusta sekä suhdetta lakiin.

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista {näitä} vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22-23)

Aluksi jakeessa 22 kuvataan, millainen hedelmä vaikuttaa Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa elävän ihmisen elämässä. Toisin sanoen Jumalan Hengessä elävä ihminen tuottaa elämässään rakkauden hedelmää, joka ilmenee sateenkaaren värien tavoin yhtenä erottamattomana ja monimuotoisena Hengen hedelmänä, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. Näitä ominaisuuksia ei voi erotella toinen toisistaan, vaan sateenkaaren tavoin ne yhdessä saumattomasti muodostavat Hengen hedelmän.

Jos katsot Hengen hedelmän ominaisuuksia ja hetken pohdit, millaiseen elämään se käytännössä johtaa, toteat varmasti saman, minkä Paavalikin toteaa jakeessa 23: ”Sellaista vastaan ei ole laki.” Toisin sanoen kun Jumalan Pyhän Hengen johdatukseen antautunut ihminen tuottaa elämässään Hengen hedelmän kaltaista satoa, ei hänen vaelluksessaan voi olla mitään sellaista, minkä laki tuomitsisi. Jos siis Hengen johdatus toteutuu hänen elämässään tällä tavoin, toteuttaa hänen elämänsä samalla koko Jumalan lain. Pyhä Henki johtaa uskovaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti, mikä samalla tarkoittaa Jumalan hyvän lain mukaan elämistä.

Tätä on vapaus laista. Uskova ei enää elä lain säädösten alaisuudessa niiden kuolettamana, koska Pyhä Henki johtaa häntä elämään siten, että Jumalan laki toteutuu hänen elämässään ’automaattisesti’. Samasta asiasta Paavali kirjoittaa Timoteukselle

”Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien…” (1. Tim. 1:8-11)

Laki on hyvä ja onnistunut tehtävässään, mutta se ei enää sido Hengen johdatuksessa elävää ihmistä, koska hän elää luonnostaan sen vaatimukset täyttävällä tavalla. Hän on vapaa laista, koska elävää sen vaatimukset täyttäen ilman, että tarvitsee lakia arvostelemaan tekojaan. Lailla ei täten ole enää mitään valtaa häneen, koska hänen elämänsä Pyhän Hengen johtamana on lain vaatimusten yläpuolella ja ulottumattomissa. Tätä siis tarkoittaa, että uskova elää lain yläpuolella.

Jos vielä kertaukseksi edellä käsittelyyn katsomme, mitä Adam Clarke ja Jean Calvin sanovat kommentaareissaan jakeesta 23, luulen meidän sen jälkeen oppineen jotain uutta Jumalan Hengen tuottaman elämän ja lain suhteesta toisiinsa.

Aloitetaan Clarkesta.

”Ne, joiden elämä on edellä mainittujen hyveiden kaunistamaa (jae 22), eivät voi tulla minkään lain tuomittaviksi, koska koko Jumalan moraalilain suunnitelma ja tarkoitus on täyttynyt niissä, joilla on Jumalan Henki, joka tuottaa heidän sydämissään ja elämissään edelläolevaa (jae 22) hedelmää.” (Adam Clarke)

Ja saman hieman eri sanoin ilmaisee Calvin Galatalaiskirjeen kommentaarissaan.

”Jotkut ymmärtävät näiden sanojen (jae 23) yksinkertaisesti tarkoittavan, että laki ei ole hyviä tekoja vastaan, ”sillä pahoista tavoista nousevat hyvät lait”. Mutta Paavalin todellinen merkitys on syvempi ja vähemmän ilmeinen; nimittäin, missä Henki hallitsee, siellä lailla ei ole enää hallintavaltaa. Muovaamalla sydämemme hänen oman vanhurskautensa kaltaisuuteen, Herra vapauttaa meidät lain ankaruudesta, niin että yhteyttämme hänen kanssaan ei säätele laki, eikä omatuntomme ole enää sidottu sen tuomion rangaistukseen. Yhä laki jatkaa opettamista ja kehottamista ja täten se toimittaa omaa tehtäväänsä; mutta meidän alamaisuuteemme sille on otettu pois Hengen adoptiossa.” (Jean Calvin)

Uskovan vapaus lain alaisuudesta ei siis tarkoita vapautta elää Jumalan lain vastaisesti, vaan se tarkoittaa sitä, että Jumalan Hengen johdattama ihminen elää elämää, joka on lain yläpuolella eli täyttää sen vaatimukset.

Jos nyt arasti sanotkin aamenen edelliseen, koet varmasti samalla, ettei elämäsi kaikilta osin täytä Hengen johtaman yltäkylläisen elämän tunnusmerkkejä (siis jakeessa 22 mainittuja hedelmän ominaisuuksia). Jumalan lapsina meidät on kutsuttu vaeltamaan Hengen johdossa lain yläpuolella, jolloin toteutamme Jumalan hyvää tahtoa jo tässä ajassa, mutta ikävä kyllä joudumme tässä kohden kohtaamaan inhimillisen vajavaisuutemme:

”Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.” (Gal. 5:16-18)

Mutta heikkoudestamme huolimatta, ottakaamme Paavalin kehotus tosissamme – se on avain yltäkylläiseen elämään, elämään todellisessa vapaudessa. Antakaamme Jumalan Hengen ohjata elämäämme!

Pohdittavaa

Auttaako laki ihmistä täyttämään lain vaatimuksen? Entä Henki?
Mitä tarkoittaa vapaus lain alaisuudesta?
Olenko minä vapaa lain alaisuudesta?