Jumalan tahto on uskovalle loppujen lopuksi käsittämätön ja vaikea käsite sisäistää. Jumalan omat kyselevät elämän eri käänteissä Herran tahtoa, jopa tuskailevat sitä ’etsiessään’. Tämä on luonnollista, koska eihän toki uskova tahdo tieten tahtoen vastustaa Jumalan suunnitelmaa.

Eettisiin ja moraalisiin ongelmiin vastaukset löytyvät Raamatusta – Jumalan erityisestä ilmoituksesta. Edelleen Raamattu antaa suuntaviivat ja periaatteet, joita voi soveltaa monien kriisi- ja valintatilanteisiin. Vaikka Raamattu antaa selkeät suuntaviivat moniin tilanteisiin, jää edelleen jäljelle suuri joukko kysymyksiä ja valintoja, jotka ovat ihmisen näkökulmasta luonteeltaan neutraaleja. Niissä vaihtoehdot eivät ole moraalisesti hyviä tai pahoja – eivät edes loogisesti hyviä tai huonoja.

Neutraalit kysymykset ovat vaikeita siksi, että ihmisen omat tiedot ja näkökyky eivät riitä valinnan arviointiin. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ammatin- tai työpaikan valinta tai vaikkapa muuttaminen vieraalle paikkakunnalle. Juuri tällaisten kysymysten edessä monen kohdalla alkaa intensiivinen Jumalan tahdon kuulostelu eli kansankielellä johdatuksen etsiminen.

Lupaus johdatuksesta

Herra on antanut omilleen lupauksen johdattaa heitä. Tuo lupaus toistetaan lukuisia kertoja Raamatun sivuilla aivan kuin vakuudeksi vähäuskoiselle lukijalle, että Herra todella on sanojensa takana. Esimerkiksi sananlaskujen kirjoittaja tiivistää lupauksen nasevasti:

Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.(Sananl. 10:29)

Lisää Jumalan lupauksia Raamatun henkilöille löydät vaikkapa kohdista: 1. Moos. 48:21; 2. Moos. 20:2; Ps. 23:4; Ps.48:15; Miika 7:9 ja Luuk. 4:1.

Jumalan erityisen johdatuksen voi havaita selvästi, kun tutkii vaikkapa Raamatun henkilöiden elämää. Johdatus huokuu yhtä lailla myös ’uskonmiesten ja -naisten’ elämäkerroista ja kirkkohistoriasta. Ja jos rehellisesti maltamme ryhtyä katsomaan omaa elämäämme taaksepäin, niin varmasti sama johdatuksen punainen lanka löytyy sieltäkin. Uskon, että huomaat kulkeneesi johdatuksen polkuja tähän päivään saakka.

Varsinainen johdatuksen ongelma ei olekaan kysymys, että johdattaako Jumala ihmistä, sillä Jumalan johdatus on niin ilmeistä, että jokainen joutuu sen varmasti myöntämään. Ongelma ei liene myöskään siinä, ettemmekö jälkikäteen näkisi Jumalan johdattaneen meitä.

Johdatuksen suurin ongelma on uskon vähäisyys – kykenemättömyys luottaa johdatuksen jatkuvan edelleen nykyisyydessä ja vielä huomenna ja ylihuomennakin. Tästä syystä johdatuksen kokeminen tulee ongelmalliseksi vasta silloin, kun uskova joutuu kohtaamaan jonkin suuren kysymyksen elämässään. Kysymyksen edellä hän tahtoisi tietää jo etukäteen, mikä häntä odottaa huomenna tai miten mahdollinen tänään tehty päätös vaikuttaa tulevaisuuteen. Toisin sanoen hän pelkää tekevänsä päätöksen, joka on Jumalan tahdon vastainen tai joka ’pilaa’ Jumalan suunnitelmat.

Voin lohduttaa sinua, joka pelkäät pilanneesi tahattomasti Jumalan suunnitelmat, etten usko Herran olevan sentään niin mitätön ja pieni, että yksi ihminen pystyisi pilaamaan hänen suunnitelmansa. Ole siis huoleti.

Esimerkkinä apostoli Paavali

Lyhyt sitaattimme Apostolien teoista sijoittuu Paavalin toisen lähetysmatkan alkupuolelle. Se on esimerkki siitä, miten Jumala johdattaa omiaan.

He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ’Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.’ Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.” (Ap. t. 16:6-10)

Paavali oli vajavainen ihminen ja yhtä lailla palvelutyössä riippuvainen Jumalan johdatuksesta kuin kuka tahansa meistä. Hänkään ei tiennyt absoluuttisesti minne hänen piti matkata. Toki hänellä oli ennakkokäsitys siitä ja varmasti jonkinlainen matkasuunnitelma, mutta siitä huolimatta hänenkin matkasuunnitelmiin tuli monen monta muutosta ja ennalta arvaamatonta käännettä, joiden kautta Jumala häntä ihmeellisesti johdatti. Jälkeenpäin meidän on helppo nähdä Paavalin matkassa Herran johdatus, mutta onko johdatus ollut lainkaan niin ilmeisestä silloin, kun Paavali eli siinä.

Tämänkertainen tekstimme on yksi pieni esimerkki siitä, miten Jumala johdatti Paavalia silloinkin, kun hänen ennakkosuunnitelmansa eivät sopineet Jumalan suunnitelmiin. Oleellisinta Paavalin esimerkistä on nähdä hänen ennakkoluulottomuutensa reagoida Jumalan johdatukseen ja muuttaa toimintaansa vastaamaan Jumalan tahtoa. Oheiseen tekstiin mahtuu ainakin kaksi, ehkä jopa neljä erilaista ’johdattamisen keinoa’. Ne ovat näky, olosuhteet, varmuus (’hyvä tunne’) ja profetia.

Maininta ”Pyhä Henki esti heitä julistamasta” (Ap. t. 16:6) voi pitää sisällään joko luopumisen julistamisesta Aasian maakunnassa olosuhteiden pakosta tai mahdollisesti joukon profetioita, joissa Herran Henki varoitti Paavalin seuruetta jatkamasta työtä alueella (Ap. t. 11:28 ; Ap. t. 21:10-14).

Kohta tämän jälkeen kirjoittaja Luukas mainitsee, että ”he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä(Ap. t. 16:7). Jälleen kysymyksessä on voinut olla joko profetia tai mitä todennäköisemmin ovien sulkeutuminen. On myös mahdollista, että kyseessä on ollut apostolin epävarmuus tai vahva sisäinen tunne siitä, ettei heidän tullut jatkaa matkaa Bityniaan.

Herra ei jättänyt johdatusta kuitenkaan pelkkien arvailujen tai enteistä ennustamisen varaan, koska kyse oli Jumalan valtakunnan työn kannalta merkittävistä tapahtumista. ’Ennakkovaroittelun’ vahvistukseksi Herra antoi lopulta Paavalille vahvistuksen tahdostaan. Nimittäin Herra antoi Paavalille näyn, joka ohjasi heidät muutaman ’huonon arvauksen’ jälkeen suuntaan, minne Herra tahtoi Paavalin, Siilaksen ja Timoteuksen tovereineen kuljettaa (Ap. t. 16:9).

Joku voi kysyä, että tarvittiinko johdattamiseen lopulta muuta kuin öinen näky? – Uskon, että ovien sulkeutumiset, tuntemukset ja profetiat olivat vähintään yhtä tärkeitä johdattamisessa. Vai miten luulet itse toimivasi, jos sinulle avautuu ovet sinne, minne olet itse kaavaillut kulkevasi, mutta sitten näetkin yöllä näyn, jossa kehotetaan toista? Luulen, että jatkaisit ensin omien suunnitelmiesi mukaan, ja vasta sen jälkeen alkaisit harkita näkyä, jos enää edes muistaisit sitä. Eli ovien sulkeutuminen ja vastoinkäymiset valmistivat Paavalia toimimaan näyn mukaisesti – näky tarvittiin siksi, että johdatti Paavalin alueelle, jonne hän ei olisi mitenkään muutoin itse keksinyt lähteä.

Kuuliaisuus ja herkkyys Jumalan johdatukselle on ensisijaisen tärkeää Jumalan työssä. Tekstissä miesten omat suunnitelmat julistaa sanaa Aasian provinssissa tai Bityniassa eivät onnistuneet vesittämään Jumalan suunnitelmaa viedä evankeliumi Makedoniaan, vaan Herra johdatti heitä askel askeleelta kunnes he ymmärsivät minne heidän tuli matkata. Johdatus oli selkeää ja sitä oli ’helppo’ seurata, mutta tiedät varmaan omasta kokemuksesta, että tie ”<i>tuumasta toimeen</i>” on paljon pidempi kuin sitä voisi äkkiä kuvitella. Paavali olisi toki edelleen voinut pitää päänsä ja vastustuksesta huolimatta pitäytynyt omassa suunnitelmassaan. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan antoi elävän esimerkin Jumalan johdatuksessa kulkemisesta.

Johdatus koskee myös sinua

Joku voi edelleen sanoa, ettei Jumala ole lainkaan halukas häntä johtamaan, että Paavalin esimerkki on Raamatussa vain siksi, että johdatus oli harvinaista herkkua alkuseurakunnallekin. On totta, ettei näkyjen kaltaista johdatusta kovin usein arkipäivässä kohtaa, mutta siitä huolimatta johdatus on tosiasia jokaisen uskovan elämässä. Jumala on sama tänään kuin hän oli Paavalinkin aikaan, ja edelleen hän johdattaa meitä kutakin yksilöllisin keinoin. Aivan kuin varmuudeksi Herran johdatuksesta apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille näin:

Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.(Room. 8:14).

Sama on totta myös toisin päin käännettynä, eli Jumalan henki johtaa Jumalan lapsia. Ethän siis pelkää turvautua Jumalan johdatukseen – hän on luvannut johdattaa sinua.

Kuten aiemmin totesin, Raamatusta löytyy suuri määrä esimerkkejä johdatuksesta. Edellä käsitelty pieni käänne Paavalin lähetysmatkalta palvelkoon tässä esimerkkitekstinä. En näe tarpeelliseksi käsitellä useampia esimerkkejä yksityiskohtaisesti tai tunnistaa niistä Jumalan erilaisia tapoja johdattaa omiaan, koska 1) ne ovat varmasti sinulle jo entuudestaan tuttuja, ja 2) en tahdo erehdyttää sinua kuvittelemaan, että Jumalan toiminta rajoittuisi vain esimerkeissä esiintyviin keinoihin.

Ei ole syytä rajoittaa Jumalan mahdollisuuksia johdatuksessa vain niihin keinoihin, jotka satun löytämään Raamatusta tai jotka olen itse kokenut omassa elämässäni. Uskon, että Jumala, jos kuka, on luova myös uskovan ja koko seurakunnan johdattajana, joten hänellä on omat yksilölliset menetelmänsä tahtonsa ilmaisemiseen kullekin meistä siten, että kovapäisinkin ymmärtää missä mennään.

Johdatuksen periaatteita

Yksityiskohtaisten johdatuksen keinojen luetteloinnin sijaan haluan jakaa kanssasi kaksi keskeistä periaatetta koskien johdatusta yleensä.

Herran johdatus on ymmärrettävää

Ensimmäinen periaate käy suoraan ilmi tekstistä: Herra johdattaa omiaan hienovaraisesti ohjaten oikeaan suuntaan kunnes he ovat joko ymmärtäneet Herran tahdon tai jo elävät siinä.

Joskus Jumala joutuu korjaamaan elämämme suuntaa ehkä kovemmallakin kädellä, mutta tällöin on hyvä muistaa, että edelleen on kyse hänen armollisesta huolenpidostaan, ei näpäytyksestä tai rangaistuksesta.

Juuri näin tapahtui Paavalin kohdalla; ensin Paavali seurueineen yritti siirtyä julistamaan Aasian provinssiin, mutta syystä tai toisesta hanke kaatui. Paavali korjasi suuntaa ja matkasi kohti Bityniaa, mutta jälleen hanke osoittautui ajautuneen sivuraiteelle Herran suunnitelmista. Nyt, kun Paavali ei enää tiennyt minne mennä, oli Jumalan aika kertoa hänelle uusi suunta. Ei Jumala Paavalia tämän vääristä ratkaisuista rangaissut, eihän? – Ei, vaan armossaan hän vain korjasi aavistuksen seurueen ennakkosuunnitelmia ja antoi heille uuden suunnan.

Joku voi kysyä, etteikö Jumala sitten halunnut tuoda evankeliumia Paavalin suunnittelemille alueille, jotka olivat lähempänäkin kuin Makedonia? – Ei siitä ollut kyse, vaan ajoituksesta. Oli Makedonian aika ja siksi Jumala tahtoi Paavalin sinne ensin. Voit lukea Apostolien teoista, kuinka Paavali myöhemmin palasi Aasian provinssiin, mistä hänen seuraajansa levittivät evankeliumin myös Bityniaan. Kyse oli siis siitä, että Jumala tahtoi Paavalin julistavan sanoman ensin makedonialaisille, joten hän sulki hetkeksi Paavalin tiet ja osoitti lopulta näyssä Paavalin määränpään.

Näyt ja profetiat eivät ole Jumalan ensisijainen keino ilmoittaa tahtoaan, vaan ne annetaan pääasiassa tilanteisiin, joissa sanomaa ei muutoin saada perille sen uutuuden tai arvaamattomuuden tähden. Jumala johdattaa omiaan luonnollisin keinoin olosuhteiden ja sisäisen varmuuden kautta, mutta jos tilanne sitä vaatii Jumala osoittaa tien vaikka sitten yliluonnollisin keinoin, kuten profetian tai näyn välityksellä. ’Media’ ei ole oleellinen, pääasia on, että viesti tulee ymmärretyksi.

Hiljaisuus on johdatusta

Toinen johdatuksen periaate sisältyy myös tekstiin, vaikkakaan se ei ole niin ilmeinen kuin ensimmäinen: hiljaisuus eli johdatuksen ’puuttuminen’ ei tarkoita johdatuksen sammumista.

Mielestäni johdatus on jokaisen kristityn luonnollinen tila. Se, ettei uskova tunne erityistä johdatusta elämässään, ei ole välttämättä merkki johdatuksen puutteesta, vaan asia voi olla päinvastoin. Asian voi näet kääntää toisin päin, eli johdatus tunnetaan selvimmin silloin, jos ollaan eksymässä pois siitä. Aivan kuten Paavalin tapauksessa; hän oli ’hukassa’ johdatuksesta määränpään suhteen. Hän ei ymmärtänyt matkansa kohteen olevan Makedonia eikä Aasia tai Bitynia.

Niin kauan, kun Paavali kulki oikeaan suuntaan Herran ei tarvinnut puuttua tapahtumien kulkuun näyin tai unin. Herra esimerkiksi antoi Paavalin taivaltaa alkumatkan Pisidian maakuntaan puuttumatta matkan suuntaan, koska Paavali kulki Herran tahdossa oikeaan suuntaan. Mutta kohta, kun Paavali ei muuten löytänyt oikeaa määränpäätä lähetysmatkalleen, antoi Herra hänelle näyn ohjaamaan hänet takaisin johdatuksen tielle. Herra ei hylännyt Paavalia ’typeränä tomppelina’, vaan hän puhui hänelle siten, että hän ymmärsi.

Samalla tavoin sinun elämäsi on johdatuksessa kulkemista. Kun kuljet Jumalan johdatuksessa, Herran ei tarvitse erityisesti osoittaa sinulle elämän suuntaa, koska olet koko ajan johdatuksessa. Vasta kun on aika korjata suuntaa, Jumala aktiivisesti puuttuu tapahtumien kulkuun. Herran Henki varoittaa vääristä ratkaisuista esimerkiksi tekemällä ihmisen levottomaksi ja rauhattomaksi päätöksen edessä. Sen sijaan rauha ja lepo sielussa uusien ratkaisujen edessä on merkki Jumalan johdatuksessa olemisesta.

Pelkkien tuntemusten varaan ei päätöksen tekoa kuitenkaan kannata perustaa. Sanotaan ”ettei kysyvä tieltä eksy”, mikä pitää paikkansa myös Jumalan johdatuksen suhteen. Herra on voimallinen puhumaan sinulle tahdostaan sellaisin keinoin, että varmasti ymmärrät, joten ole huoleti.

Lopuksi

Tahdon näiden kahden johdatuksen periaatteen vapauttavan sinut turhasta huolesta johdatuksen suhteen. Riittää, jos vilpittömästi etsit Jumalan tahtoa, vaikka elämässäsi ei olisi merkkiäkään erityisestä johdatuksesta tällä hetkellä. Jos et siis koe erityistä johdatusta ja kuitenkin elät kuuliaisena Jumalan tahdolle, uskon sinun mitä todennäköisimmin elävän johdatuksessa.

Jos taas koet Jumalan puhuvan sinulle jonkin asian tiimoilta, muista, että Isä tekee kaikkensa pitääkseen sinut johdatuksessaan – vahingossa et voi hänen tahdostaan eksyä – tieten tahtoen kyllä.

Jos puolestaan pelkäät kulkeneesi johdatuksen ’ulkopuolelle’, muista Paavalin esimerkki, miten Herra useaan kertaan selvemmin ja selvemmin johdatti Paavalia tahtomaansa suuntaan. Väitän, että vilpittömän etsijän on paljon vaikeampi kadottaa johdatus kuin elää siinä. Kulkekaamme siis rohkeasti eteenpäin Jumalan johdatuksessa.

Pohdittavaa

Herra on hiljaa. Olenko siis eksynyt johdatuksesta?
Milloin koen erityisesti Jumalan johdatusta?
Mitä käytännössä tarkoittaa ’elää johdatuksessa’?