Sananparsi sanoo, että ”viisas oppii virheistään, tosiviisas toisten virheistä, vaan yliviisas ei opi ollenkaan.”

Tämä humoristinen viisautta oppimisen näkökulmasta piikittelevä sananparsi sopii hyvin kuvaamaan niin Salomon elämää kuin myös lukijaa hänen elämänsä arvioijana. Salomo on jo viisautensa osoittanut, mutta lukijan viisaus sen sijaan punnitaan siinä, miten hän ottaa opikseen viisaan sanoista ja hänen valinnoistaan.

Mitä on viisaus?

Entä mitä tämä paljon arvostettu ja himoittu hyve nimeltä viisaus on? Viisaus on oppimista ja tiedon soveltamista elämään. Yhden määritelmän mukaan viisaus määritellään näin:

”Tietämys on ihmisellä itsellään tietyllä hetkellä oleva ymmärrys itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Viisaus on kyky käyttää tietämystä omassa toiminnassa.”

Tätä hyvinkin viisaus tarkoittaa, kun sitä ajatellaan ihmisen ominaisuutena. Määritelmässä piilee suuri totuus etenkin, jos sitä sovelletaan Raamatun ilmoitukseen, jonka me uskomme olevan ihmiselämän kantava kestävän tiedon lähde. Raamatun näkökulmaan soveltaen edellä mainittu viisauden määritelmä voi jalostua vaikkapa kuulumaan tähän tapaan:

”Tietämys on ihmisen ymmärrys asemastaan luomakunnan osana sekä Jumalan asemasta luomakunnan yläpuolella. Viisas ihminen ei turvaa vain itseensä, vaan Jumalaan.”

Oheinen viisauden määritelmä tuo esiin Raamatun erityisen näkökulman viisauteen, jonka mukaan todellinen viisaus on oppia elämään Jumalan tahdossa. Raamatussa arvostettu viisaus ei ole teoreettista, vaan hyvin käytännöllistä viisautta, joka näkyy jokapäiväisen elämän valinnoissa.

Vanhan testamentin puolella erityisen viisaina henkilöinä pidetään kolmea miestä: Joosefia, Salomoa ja Danielia. Viisauden perikuvina he paitsi ymmärsivät oman asemansa, he myös sovelsivat ymmärrystään tekemisissään.

Tällä kertaa tutustumme näistä herroista Salomoon, jota pidetään viisauden perikuvana. Antaahan Vanha testamentti hänen viisaudestaan varsin ylevän kuvan, kun se kertoo:

”Jumala antoi Salomolle yltäkyllin järkeä ja viisautta, ymmärrystä niin kuin on meren rannalla hiekkaa. Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien idän miesten viisaus ja koko Egyptinkin viisautta suurempi. ” (1. Kun. 4:29-30)

Salomon viisaita ajatuksia viisaudesta itsestään sekä viisaasta elämästä on koottu paljon Raamattuun. Tällä kertaa kuitenkin annamme Salomon oman elämän puhua puolestaan ja otamme opiksemme hänen valinnoistaan.

Salomon elämäntyö

Salomon lähtökohdat elämään olivat hulppeat. Hän eli isänsä Daavidin lujittaman vauraan Israelin valtakunnan hovissa yhtenä prinsseistä. Hänen äitinsä oli Batseba, joka oli Daavidin vaimoista hänelle erityisen rakas.

Batseba oli viisas ja lujatahtoinen nainen, joka vaikutti profeetta Naatanin neuvosta siten, että Daavid nimitti Salomon seuraajakseen valtaa tavoitelleen Adonian sijaan (1. Kun. 11-31).

Salomo kruunattiin kuninkaaksi melkoisen nuorena. Salomo ei voinut olla iältään vielä kahdeksaatoista tullessaan kuninkaaksi. Juutalaishistorioitsija Josefus laskee hänen olleen vasta 14-vuotias kruunajaisissa. Hänen hallintokautensa kesti peräti 40 vuotta (970-931 eKr.) aina hänen kuolemaansa saakka. Kuollessaan Salomo ei ollut vielä kuuttakymmentä.

Salomon nimi kuvaa hänen hallituskaudelleen ominaista piirrettä. Salomo tarkoittaa hepreasta käännettynä ”rauhallinen, rauhaisa”. Käytännössä Salomon hallintoaika oli rauhanaikaa (1. Kun. 4:24-25) lukuun ottamatta pieniä konflikteja valtaannousun yhteydessä sekä hallintokauden lopulla, kun valtion sisäinen yhtenäisyys alkoi rakoilla. Salomo onnistui taitavalla ulkopolitiikalla vakiinnuttamaan valtakunnan siihen laajuuteen, johon Daavid oli sen sotaretkillään kasvattanut. Yksi tärkeä osa Salomon ulkopolitiikkaa oli taitavasti solmitut poliittiset avioliitot naapurivaltojen ja keskeisten liittolaisten kanssa (1. Kun. 3:1).

Salomo onnistui myös kauppasuhteissa, minkä vuoksi hänen hallituskauttaan kutsutaan ”kulta-ajaksi heprealaisten historiassa”. Israel oli taloudellisesti vakaa ja sangen vauras, mutta ikävä kyllä vauraus ei jakautunut tasaisesti. Salomon suureelliset julkiset hankkeet maksoivat paljon eikä hän pystynyt rahoittamaan niitä pelkästään onnistuneella ulkomaankaupalla. Täten valtio joutui kantamaan raskaat verot kansalaisilta peittääkseen kuninkaan ylellisen elämän kustannukset. Pelkästään Salomon hovi oli jo äärettömän vauras ja ylellinen jopa niin, että se oli tunnettu laajalti sen ajan maailmassa.

Sisäpolitiikassa Salomo ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin kuin ulkopolitiikassa ja kaupassa. Raskas taloudellinen taakka ajoi valtakunnan sisäiseen ristiriitaan. Se säilyi yhtenäisenä Salomon hallintoajan, mutta hänen hallintonsa loppupuolella ristiriita pohjoisten ja eteläisten heimojen välillä kärjistyi. Israel jakautui kahtia käytännössä heti Salomon kuoleman jälkeen.

Valtavasta viisaudestaan huolimatta Salomo ei siis onnistunut hänkään elämässään täydellisesti – ei ’edes’ valtakuntansa hallitsemisessa. Hänen elämänsä on kuva parhaimmankin inhimillisen kyvyn ja taidon riittämättömyydestä. Loppuviimeksi kyvykkäinkin ihminen on melkoisen vähäinen voimavara itsessään. Ihmisraukka hädin tuskin hallitsee elämäänsä siinä, missä Herra, meidän Jumalamme, hallitsee kokonaisia kansakuntia ja maailmanhistoriaa.

Vaikka Salomo toki onnistui monessa, se ei riittänyt valtakunnan pelastamiseen, koska hän epäonnistui siinä, mihin hänen pääteoksensa Saarnaajan kirja loppusanoissaan lukijaa kehottaa:

”Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.” (Saarn. 12:13)

Salomon elämässä inhimillinen viisaus ja elämän loistokkuus tekivät hänelle yhdessä kepposen. Ne eksyttivät hänet pois todellisesta viisaudesta – Jumalan rakastamisesta.

Salomon viisaus

Raamatun näkökulmasta Salomon suurin onnistuminen oli Jerusalemin temppelin rakennuttaminen ja sitä myötä juutalaisen uhrijumalanpalveluksen uudistaminen. Ennen Salomoa Jerusalemissa ei näet ollut temppeliä, minkä vuoksi kansa – Salomo mukaan luettuna – uhrasi uhrikukkuloilla (1. Kun. 3:2-4), vaikka se oli Mooseksen laissa ankarasti kielletty (2. Moos. 20:24; 5. Moos. 12:5, 8, 13-14). Palvontamenot olivat ilmeisesti jonkinlainen synkretistinen sekoitus paikallista pakanuutta ja Herran palvontaa. Täten maa oli vielä suurelta osin epäjärjestyksessä hengellisesti epävakaan Tuomarien ajan jäljiltä.

Vasta Jerusalemin temppeli ratkaisi lopullisesti palvontapaikkaan liittyvän ongelman, koska sen jälkeen kansalla oli virallisesti Herralle pyhitetty paikka uhrata hänelle. Se, että myös Salomo – päinvastoin kuin isänsä Daavid – kävi uhrikukkuloilla uhraamassa, kertoo siitä, ettei hän ollut täysin isänsä tavoin uskollinen Herran säädöksille edes nuoruudessaan.

Monesti Salomon hengelliseen rappioon viitataan vasta hänen vanhuutensa päivien yhteydessä, mutta voimme todeta, että Salomolla oli tämä Herran lain pitämiseen liittyvä aukko viisaudessa jo nuorena. Eli ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pätee negatiivisesti tässä.

Salomon valtava viisaus oli Jumalan erityinen lahja hänelle, jonka hän sai öisen unen yhteydessä (1. Kun. 3:5-15). Unessa Salomo sai pyytää Herralta, mitä ikinä hän haluaa. Nuori Salomo ymmärsi tehtävänsä haastavuuden kuninkaana ja pyysi Herralta viisautta hallita kansaa taidollisesti. Herra mielistyi nuorukaisen pyyntöön ja siunasi häntä viisauden lisäksi myös lupauksella rikkaudesta ja kunniasta.

Kannattaa huomata, että nuoren Salomon pyytämä viisaus oli inhimillistä taidollisuutta ja viisautta – kyse ei ollut Jumalallisesta viisaudesta, vaan Jumalan antamasta inhimillisen viisauden lahjasta.

Jumalan kohtaaminen unessa herätti Salomon hengellisesti, koska palattuaan Jerusalemiin, hän meni uhraamaan liitonarkin eteen niin kuin isänsä Daavid oli tehnyt (1. Kun. 3:16). Salomo seurasi isänsä jalanjälkiä vielä rakennuttamalla Jumalan temppelin (1. Kun. 5-6, 8) ja kirjoittamalla tuhansia sananlaskuja ja satoja lauluja (1. Kun. 4:32).

Salomon viisauskirjallisuutta voi tutkia Raamatusta Sananlaskujen kirjasta ja Saarnaajan kirjasta. Hänen lauluihinsa puolestaan voi tutustua lukemalla psalmit 72 ja 127 sekä Laulujen laulun eli Korkeaveisun.

Raamattu kertoo Salomon viisauden tulleen kohta tunnetuksi ei vain kirjallisuudessa, vaan käytännön hallitsemisessa (Salomon tuomio, 1. Kun. 3:16-28) ja laajalti aikansa muiden maiden hallitsijoiden ja viisaiden keskuudessa (1. Kun. 4:29-34; 1. Kun. 10:1-13).

Salomon loisto

Voidaan sanoa, että inhimillisesti arvioiden oli pitkälti Salomon viisauden ansiota, että Israel kukoisti niin tieteessä, taiteessa kuin taloudessakin Salomon aikaan. Koskaan Salomon jälkeen Israelin valtakunta ei ole kokenut vastaavaa vaurauden ja suuruuden aikaa. Äkkiä ajateltuna tuntuu ilmeiseltä, että nämä siunaukset olivat Salomon viisauden aikaansaamaa hedelmää.

Totuus on kuitenkin toinen; Salomon viisaus ei olisi saanut aikaan vaurautta ja loistoa, ellei Herran siunaus olisi levännyt hänen yllään. Salomohan näet sai viisauden lisäksi myös lupauksen rikkaudesta ja kunniasta (1. Kun. 3:13).

Maailmassa on ollut monta viisasta miestä ja naista, jotka viisaudestaan huolimatta ovat kuolleet köyhinä ja tuntemattomina. Salomo kuoli rikkaana ja tunnettuna, mutta syynä ei ollut hänen inhimillinen ylivertaisuutensa, vaan Jumalan erityinen siunaus.

Temppelin rakennuttaminen kesti yli 20 vuotta (1. Kun. 9:10), minkä lisäksi Salomo rakennutti itselleen samaan aikaan palatsin, mihin kului 13 vuotta (1. Kun. 7:1-12). On sanomatta selvää, että kumpikin rakennus oli käsittämättömän ylellistä tekoa. Salomo ei tietenkään itse osallistunut rakentamiseen, joten hänelle jäi aikaa hoitaa myös kauppasuhteita (1. Kun. 9:10-28; 2. Aik. 8:1-18), mitkä tuottivat hänelle veronkannon ohessa valtavan omaisuuden (1. Kun. 10:14-29).

Hänen ylellisestä elämästä mainitaan lisäksi valtavat hevostallit (1. Kun. 10:26-28) sekä mittava haaremi (700 vaimoa ja 300 jalkavaimoa, 1. Kun. 11:3), joka tuskin koostui pelkästään poliittisesti viisaiden naimakauppojen vaimoista (1. Kun. 11:1-3). Nämä ’rikkaudet’ on mainittu Raamatussa siksi, että kumpikin ’rikkauksista’ rikkoi suoraan Mooseksen laissa annettuja Herran käskyjä Israelin kuninkaalle (5. Moos. 17:16-17; 2. Moos. 34:15-16).

Täten huomaamme, että se sama ’suurpiirteisyys’ Herran lain pitämisessä, mikä näkyi hänen nuoruudessaan uhrikukkuloille uhraamisena, oli yhä jäljellä hänessä – suuresta viisaudesta huolimatta. Hän oli ehdoin tahdoin rikkonut Mooseksen lain määräyksiä.

Salomo saattoi toki rakastaa Herraa, mutta siitä huolimatta hän ei välittänyt olla niin tarkka Herran käskyjen pitämisessä. Hän toimi tässä niin kuin moni nykyajan ihminen. Jos hän ei itse nähnyt säädöstä viisaaksi ja hyödylliseksi, hän otti vapauden olla noudattamatta sitä. Näinhän aivan liian moni uskova tekee nykyäänkin.

Salomon viimeiset päivät

Suurpiirteinen suhtautuminen Herran käskyjä kohtaan koitui Salomolle turmioksi. Jos hän ei alkujaankaan olisi rikkonut laissa kuninkaalle annettuja säädöksiä esimerkiksi vaimojen määrästä, hän todennäköisesti olisi säästynyt monelta mielipahalta.

Raamattu antaa ymmärtää, että rikkaudet ja etenkin vieraista kulttuureista hoviin tulleet naiset koituivat lopulta hänen hengelliselle elämälleen turmioksi:

”Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia. Salomo teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid.” (1. Kun. 11:2b-6)

Monesti kuulee sanottavan, että naiset koituivat Salomon turmioksi. Siltähän se päälle päin arvioiden tietenkin näyttää, mutta todellinen syy oli syvemmällä. Vieraiden maiden naiset toki lopulta hänet houkuttelivat epäjumalanpalvontaan, mutta todellisuudessa hän ei ollut Daavidin tavoin sydämestään täysin omistautunut Herralle. Salomo oli toistuvasti valmis tekemään kompromisseja Jumalan lain, eli Herran tahdon, ja oman viisautensa välillä. Jos hän olisi isänsä tavoin kunnioittanut Jumalan tahtoa ja säädöksiä sydämessään, hän olisi toki saattanut hänkin hairahtua, mutta laki olisi varjellut hänet näin vakavilta seurauksilta.

Salomo on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaaralista on kyseenalaistaa Jumalan säädökset ja tahto vain siksi, että omasta mielestä toinen ratkaisu tuntuu paremmalta. Hän ei luopunut kerralla, vaan luopuminen kävi vähitellen. Ensin hän uhmasi Jumalan säädöksiä vaimojen määrästä, jonka lisäksi hän otti vaimoja vieraista kansoista (lue: vieraiden uskontojen edustajia), mikä oli sekin erikseen kiellettyä. Tämän jälkeen hän väärän suvaitsevaisuuden nimissä salli vaimojensa harjoittaa epäjumalanpalvelusta ja jopa tuki heitä siinä. Oli enää ajankysymys, että hän kääntyi itsekin palvomaan vaimojensa jumalia.

Salomo valitsi kyseenalaistamisen tien, ja näemme miten hänen elämänsä muuttui asteittain siten, että hänen kohdallaan toteutui Jumalan hänelle kahteen kertaan antama ehdollinen profetia:

”Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.
– – –
Mutta jos te ja teidän jälkeläisenne käännytte pois minun teiltäni ettekä noudata minun säädöksiäni ja määräyksiäni, jos te käännytte palvelemaan toisia jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin kansan tästä maasta, jonka olen sille antanut. Temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja hävitän, ja kaikkien kansojen parissa Israelista tulee pilkan kohde ja varoittava esimerkki.” (1. Kun. 3:14; 1. Kun. 9:6-7)

Jumalan tahdon kunnioittaminen ja sydämen kuuliainen asenne, ovat ne viisauden välineet, joiden puutteesta kuningas Salomon suureellinen ja loistokas elämä meille kertoo. Omapäisten valintojensa seurauksena hän kadotti kaikkein suurimman siunauksen elämästään:

”Herra vihastui siitä, että Salomon sydän oli kääntynyt pois hänestä, Israelin Jumalasta.” (1. Kun. 9:9)

Salomon ylellinen elämä on murheellinen kuva siitä, että inhimillinen viisaus ei lopulta kanna, vaan järjenpäätelmät saattavat hänet lopulta häpeään. Viisas ihminen ei turvaa vain itseensä, vaan Jumalaan.

Entä miten Salomon lopulta ’kävi’ – Varmuudella tiedämme vain sen, että Herra tuomitsi hänen uskottomuutensa ja antoi Israelin valtakunnan hajota sen tähden kohta hänen kuolemansa jälkeen (1. Kun. 11:9-13). Hän sai isänsä Daavidin tähden armon hallita Israelia elämänsä loppuun saakka, mutta pitkäikäisyyden siunausta hän ei saanut osakseen. Salomo näet kuoli jo ennen 60 vuoden ikää, mikä ei vastanne käsitystä pitkän elämän siunauksesta.

Entä mitä me tiedämme Salomon ikuisuusosasta? – Saman kuin kaikkien muidenkin ihmisten, eli emme mitään varmaa. Juutalaiset kirjanoppineet uskoivat yleisesti, että Salomo vanhuudessaan kääntyi luopumuksestaan ja kirjoitti kokemustensa perusteella Saarnaajan kirjan. Toisten mielestä kirja saattaa olla hänen varhaisempaa tuotantoaan, ja että lopussa oleva yhteenveto (Saarn. 12:9-14) olisi myöhempi lisäys siihen.

Näkemystä Salomon viisastumisesta vanhuutensa päivinä tukee epäsuorasti kuitenkin myös profeetta Naatanin Daavidille antama Herran profeetallinen sana Salomosta:

”Mutta minä pysyn uskollisena enkä hylkää häntä, niin kuin hylkäsin Saulin, jonka siirsin pois sinun tieltäsi.” (2. Sam. 7:15)

Yhteenveto viisaudesta

Oli Salomon vanhuuden päivien ratkaisu mikä tahansa, opetus hänen elämästään pysyy. Se on yksinkertaisesti kehotus olla tekemättä kompromisseja Jumalan sanan ja -tahdon kanssa.

Jumalan rakastaminen on kuuliaisuutta hänen sanalleen silloinkin, kun inhimillisesti pidämme parempana valita toisin. Pieni lipsuminen siellä täällä ei välttämättä aiheuta suurta välitöntä harmia, mutta kuka meistä on kyllin viisas näkemään kompromissin seuraukset vuosien päähän?

Mikä minä viisaudessani vajavainen ihminen olen arvioimaan Jumalan sanan viisautta? On turvallisempaa uskossa luottaa Jumalan sanaan kuin ’viisaudessa’ kyseenalaistaa se. Todellista viisautta on Jumalan sanan ja tahdon kunnioittaminen, mihin ironista kyllä kehottaa myös Salomon oman ajan viisauskirjallisuus:

”Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 111:10)

”Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10)

Älkäämme tyytykö vain pohtimaan Salomon ikuisuusosaa tai kadehtimaan hänen inhimillistä viisauttaan, vaan olkaamme viisaat ja ottakaamme opiksemme hänen virheistään. Saattaahan näet olla, että Salomo itse on ollut kyllin viisas oppimaan virheistään. Miksi toistaisin samat virheet, kun näen mihin ne johtavat?

Alussa siteeraamani leikkisän sananparren mukaan Salomo on täten voinut tulla viisaaksi asti, mutta sinulla on sen sijaan mahdollista ylittää hänet tulemalla tosiviisaaksi. Sananparsihan sanoi, että

”Viisas oppii virheistään, tosiviisas toisten virheistä, vaan yliviisas ei opi ollenkaan.”

Pohdittavaa

Mikä oli Salomon perustava ongelma?
Oliko syy lankeemukseen aineellinen siunaus vai Salomon asenne?
Kuinka viisas minä olen?