Otsikossa on mainittu ’tasapainoinen usko’ ja ’harjoittaminen’ samassa lauseessa. Monesti puhumme tästä asiasta käyttäen sanaa ’uskonelämä’. Kummassakin ilmauksessa on hyvät puolensa. Voisikin sanoa, että uskonelämä on tien kulkemista kohti uskon tasapainoa.

Uskonelämä on tie…

Sana ’uskonelämä’ maalaa mieleen kuvan uskosta koko elämää koskevana asiana. Se laajentaa uskon koko elämän suuruiseksi. Se kertoo, että usko kulkee koko elämän polun ihmisessä: alusta loppuun, aamusta iltaan, arjesta juhlaan jne.

Uskonelämä kuvaa osuvasti uskoa elämänä – vastakohtana kuolemalle. Uskonelämä ei täten tarkoita pystyyn kuollutta pykäläviidakkoa tai ilotonta ponnistelua. Se ei ole haudanhiljaista pysähtyneisyyttä, koska elämä on eläväistä – monivivahteista matkantekoa eteenpäin. Luonnossakin elämä tarkoittaa kasvua, kypsymistä ja aikuistumista, miksei näin olisi uskonelämässäkin!

Ihmisellä on taipumus luokitella ja lokeroida asioita. Joskus uskonelämästäkin tehdään erillinen pieni lokero ihmiselossa. Aivan kuin ihmiselämä koostuisi arkielämästä, työelämästä, vapaa-ajan elämästä ja sitten vielä uskonelämästä. Tällainen ajattelu ikävä kyllä johtaa uskovat sunnuntaikristillisyyteen, jossa uskonasioille on varattu oma pieni tilansa muun elämän joukossa. Kuitenkin totuus on jotain muuta; uskonelämä on näet koko elämää koskeva asia.

…kohti uskon tasapainoa

Jos siis termi uskonelämä joskus ihmismielessä lokeroituu sunnuntaikristillisyydeksi, otsikon ilmaus ’tasapainoinen uskon harjoittaminen’ tekee sentään selkeän eron sunnuntaikristillisyyteen, vaikka kyse on samasta asiasta, mitä sana ’uskonelämä’ oikeinymmärrettynä viestittää. Tasapainoisessa uskon harjoittamisessa paino ei ole sanalla ’harjoittaa’, vaan sanalla ’tasapaino’.

Tasapainoinen usko merkitsee pyrkimystä tasapainottaa uskonelämä siten, että lopputulos on kokonaisuutena tasapainoissa. Ajattelepa esimerkiksi orsivaakaa; tasapainoin saavuttaminen vaatii, että kummankin puolen punnukset ovat keskenään tasapainossa. Riippuen aineesta punnukset voivat olla erinäköisiä ja -kokoisia, mutta kun niiden paino täsmää, punnukset pysyvät tasan eli ovat tasapainossa. Sama pätee elämässä; yksi onnellisen elämän avaimista on tasapainon löytäminen eri elämänalueilla.

Tasapainoisella uskon harjoittamisella tarkoitan täten oikean uskon harjoittamista tasapainoisesti omassa elämässä. Uskoa harjoitetaan yksinkertaisesti soveltamalla uskon periaatteita elämässä. Se on elämistä sen armon mukaan, jonka olemme kohdanneet Jeesuksessa Kristuksessa. Vertauskuvassa vaa’asta tämä tarkoittaa se sitä, että uskonelämän vaaka pysyy tasapainossa. Voi olla niin, harjoitamme uskoa yhdessä, kun taas toisessa usko ei ohjaakaan valintojamme.

Jos uskonelämää ’harjoitetaan’ epätasapainoisesti, lopputulos voi olla samankaltainen kuin kehonrakennuksessa silloin, kun harjoitetaan vain yhtä lihasryhmää. Ylivahvat lihakset kehon lihastasapainoon nähden käyvät kuormaksi heikommille lihaksille. Samoin hengellisen elämän epätasapaino voi saada ihmisen voimaan pahoin juuri epätasapainon vuoksi – ylivahva hengellisyys toisessa yhdistettynä ’hengettömyyteen’ toisessa voi tuottaa varsin epäsuhtaisen lopputuloksen.

Tahdon painottaa vielä, että tasapainoisessa uskon harjoittamisessa painoarvo annetaan sanalle tasapaino – ei harjoittaa. Sinänsä sanavalintana termi ’harjoittaa’ on sekin toki hyvä, koska se viittaa päämäärätietoisuuteen toiminnassa. Harjoittaminen ei tarkoita suunnatonta ähkimistä ja ponnistelua, vaan kasvuun tähtäävää toimintaa. Kuntosalimaailman termein tasapainoinen harjoittelu ei onnistu ilman ohjausta vain satunnaisesti eri laitteita käytellen, vaan oman valmentajan apu voi olla monelle tarpeen.

Samoin hengellinen kasvu ei synny epämääräisestä yrittämisestä, vaan ’harjoitus’ on Pyhän Hengen johdossa tapahtuvaa hallittuun kasvuun tähtäävää eloa. Tasapainoinen kasvu uskossa on Jumalan armossa kasvamista; ei omaehtoista yrittämistä, vaan pikemmin tilan luovuttamista Herralle Jeesukselle omassa elämässä – ei vain yhdessä tai kahdessa asiassa, vaan tasapainoisesti koko elämässä. Uskon harjoittaminen tarkoittaa tilan luovuttamista Jeesukselle, jotta hän antaa suunnan elämäämme, jolloin saamme armon löytää kukoistuksen hänen tuntemisessaan.

Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvamisesta puhuu myös toinen Pietarin kirje.

Armossa ja tuntemisessa

Toinen Pietarin kirje loppuu aiheemme kannalta mielenkiintoiseen kehotukseen. Kirjeen viimeinen jae kuuluu kokonaisuudessaan tällä tavoin:

”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.” (2. Piet. 3:18)

Huomionarvoista kehotuksessa on sen keskeinen asema Pietarin kirjeessä. Nimittäin tuskin hän kirjeen päättävään kehotukseen kirjoittaa mitään joutavaa tai edes vähemmän tärkeää. Pietari kehottaa lukijoitaan kasvamaan. Hän ei vain totea kirjeen vastaanottajien kasvavan itsestään, vaan hän kehottaa heitä kasvamaan.

Entä mihin hän heitä kehottaa kasvamaan? – Hän kehottaa heitä kasvamaan ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” Se on mielenkiintoinen kehotus etenkin siksi, kun tiedämme kirjeessä aiemmin kerrotun perusteella, että seurakunta oli ankarien vainojen kohteena, minkä tähden jotkut olivat hylänneet yhteyden, mikä aiheutti sekin riitaisuutta ja epäluuloa seurakunnan keskellä.

Mutta vainoa suurempi uhka väijyi seurakunnan sisällä. Se oli väärien opettajien opetus salatusta tiedosta, joka oli muka tie Kristuksen oppien syvempään tuntemiseen ja jopa valaistumiseen. Erityisen salakavalan tästä uhasta teki se, että heidän uhrikseen yleensä joutuivat he, jotka kaipasivat löytää jotain enemmän ja jotain syvempää. Jos siis vaino uhkasi lähinnä heitä, keillä ei ollut sydämen paloa seurakuntaan, harhaoppi oli kompastukseksi monelle innokkaalle sydämelle.

Väärät opettajat olivatkin houkutelleet puolelleen monia, jotka tahtoivat enemmän. Monet näistä eksytetyistä olivat vilpittömiä etsijöitä, jotka tahtoivat uskoltaan enemmän. Oli perin surullista, että nämä ihmiset olivat vaarassa eksyä esoteerisen tiedon tavoittelun tielle vain siksi, etteivät he olleet oppineet läksyään tasapainoisesta kasvamisesta, mistä Pietari heitä nyt muistutti.

Jos siis väärät opettajat houkuttelivat ihmisiä tiedollisella kasvulla, kehottaa Pietari hänkin seurakuntaa kasvamaan; hän kehottaa heitä kasvamaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän ei kuitenkaan kehota ihmisiä tavoittelemaan kasvua pelkässä tiedossa, kuten seurakuntaan pesiytyneet harhaopettajat tekivät. Hän kehottaa seurakuntaa kasvamaan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.”

Pietarin kehotus on täydellinen vastakohta harhaopettajien kehotukselle kasvaa tiedossa. Pietari kehotti kasvuun

• Jeesuksen Kristuksen armossa ja

• Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Katsotaanpa vielä vähän tarkemmin, mitä kasvaminen näissä tarkoittaa.

Kristuksen tuntemisessa

Vaikka Pietari käytti tuntemisesta puhumisessa samaa alkukielen sanaa ’gnosis’, mitä harhaopettajat käyttivät syventävästä salatusta tiedosta, Pietari liittää ’tiedon’ ja ’tuntemisen’ Jeesuksen Kristuksen persoonaan. Hän ei kehota tukeutumaan tietoon tai ilmoitukseen, vaan Kristuksen persoonaan.

Kristuksen tuntemisessa ei ole kyse asioiden tai opinkappaleiden tuntemisesta, vaan persoonan tuntemisesta. Kun siis kasvamme tuntemaan vaikkapa jonkun ihmisen, se ei tapahdu hänestä lukemalla tai häntä etäältä tarkkaamalla, vaan olemalla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Persoonan tuntemisessa kasvaminen on samaa kuin ystävyydessä tai parisuhteessa kasvaminen; siinä ihminen laittaa itsensä likoon kasvaakseen toisen ihmisen tuntemiseen. Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa kasvaminen merkitsee samoin hänen yhteydessään olemista; kasvamista häneen ja hänessä – Jeesuksen persoonan tuntemisessa.

Kun kasvamme Kristuksen tuntemisessa, opimme näkemään lähimmäisemme samaan tapaan rakastavin silmin kuin Kristus heidät näkee. Kristuksen tunteminen on hänen kasvojensa löytämistä lähimmäisestämme (Matt. 25:37-46). Se on ihmisarvon näkemistä lähimmäisessä; arvon antamista hänelle sen perusteella, mitä hän on Kristuksen silmissä.

Kristuksen armossa

Edelleen Pietari kehottaa lukijoita kasvamaan pelkän tiedollisen pääoman kerryttämisen sijaan Jeesuksen Kristuksen armossa. Kristuksen armossa kasvaminen on hänen armonsa syvempää tiedostamista ensiksi omalla kohdalla. Monesti tulkitsemme vajavaisuutemme estävän meitä kasvamasta, mutta ehkäpä sen kautta voimme tiedostaa jotain Kristuksen armon laajuudesta.

Kristuksen armossa kasvaminen on hänen armonsa suuruuden sisäistämistä käytännössä; se on oppimista antamaan anteeksi katuvalle itselle silloin, kun tietää tehneensä väärin. Armossa kasvaminen antaa uskovalle luvan elää, vaikka lankeemus tuntuu mustaavan koko elämän kuoleman väriseksi. Se on oman arvon löytämistä Kristuksessa, kun arvoa ei muualta enää löydä.

Kristuksen armossa kasvaminen ei rajoitu hänen armonsa sisäistämiseen omalla kohdalla vaan näemme sen myös lähimmäisen elämässä. Se on armollista suhtautumista lähimmäiseen sen armon perusteella, jonka olemme löytäneet Kristuksessa. Se on sitä myös siksi, että näemme Kristuksen armon toimivan toisten elämässä siinä missä meidänkin.

Tasapainoinen Kristuksen armossa kasvaminen johtaa kasvuun ihmissuhteissa – vastuuseen ja välittämiseen toisesta ihmisestä. Kasvaminen armossa on lähimmäisen kohtaamista hänen puutteessaan ja heikkoudessaan.

Tasapainoista kasvamista armossa

Herrassa Jeesuksessa kasvaminen on tasapainoista kasvua Herran armossa ja tuntemisessa. Se on kasvamista ympäristössä, jossa ihmisellä on lupa epäonnistua ja nousta uudelleen. Siellä missä syytös nostaa päätään, siellä armo julistetaan katuvalle.

Jumalan armon ja tuntemisen rinnastaminen hengellisen elämän kasvuprosessissa puhuu tasapainosta. Uskova on kutsuttu kasvuun Jeesuksessa Kristuksessa sekä hänen armossaan että tuntemisessa. Kasvaminen tapahtukoon kummassakin – armossa ja tuntemisessa.

Pietari ei kehota lukijoita kasvamaan vaikkapa tiedossa, teoissa, sanoissa tai ajatuksissa. Hän ei myöskään kehota heitä kasvamaan erikseen arjessa, vapaalla, työssä tai yhteisissä kokoontumisissa. Hän kehottaa kasvamaan kaikessa erittelemättä elämää. On asia mikä tahansa, turvallinen kasvu tulee Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvamisen kautta. Pietari siis kehottaa meitä kasvamaan laadullisesti elämän kaikilla alueilla.

Ja suunnan kasvulle löydämme Kristuksen armosta ja tuntemisesta. On nimittäin niin, että kasvu on jatkuva olotila luonnossakin. Siellä missä on elämää, siellä on kasvu ja kypsyminen. Elävä luonto ei tunne pysähtyneisyyttä; kasvua tapahtuu suuntaan tai toiseen harjoitamme sitä tai emme. Itselleni oppitunnin tästä antoi aikanaan lahjaksi saamani viikunapuu. Se näet kasvoi, vaikka en leikannut sitä – eli ohjannut sen kasvua. Tästä syystä puu on kasvanut kummalliseen muotoon. Sama pätee hengellisessä maailmassa. Koska kasvua tapahtuu joka tapauksessa, kehottaa Pietari uskovia suuntaamaan kasvun oikein – kasvamaan Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Ei ole mielekästä ajatella, että Kristuksen armossa kasvaminen tarkoittaisi vain jotain tiettyä elämänaluetta. Samoin Herran Jeesuksen tuntemisessa kasvaminen ei liene sekään rajattu tiettyyn elämänalueeseen, vaan päinvastoin hänen tuntemisessaan kasvaminen merkitsee juuri Kristuksen mielenlaadun löytämistä yhä laajemmalti kauttaaltaan elämässämme.

Kristuksen armossa ja tuntemisessa kasvaminen vapauttaa meidät elämään ilman jatkuvaa syyllisyyttä ja pelkoa rangaistuksesta. Se vapauttaa meidät antamaan anteeksi silloin, kun armo saa sydämessämme sijaa.

Tasapainoinen uskon harjoittaminen

Jos tekstini kärki tasapainoisen uskon harjoittamisesta ei jostain syystä vielä avautunut Pietarin kirjeen loppukehotuksen kautta, tahdon antaa lopuksi vihjeitä siitä, mitä tasapainoinen uskon harjoittaminen käytännössä tarkoittaa.

Se tarkoittaa tavallisen ihmisen tuiki tavallista elämää, jossa hän antaa tilaa Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemiselle ja armolle kasvaa hedelmää. Hengellistä kasvua ei voi lokeroida omaksi alueekseen, vaan se on laadullinen määre kaikessa elämässä. Painopiste hengellisestä kasvusta puhuttaessa kuuluu sanalle tasapaino; se ei ole hengellistä bodausta yhdellä tai toisella elämän alueella, vaan tasapainoista kasvua Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Lyhyesti sanottuna tasapainoinen uskon harjoittaminen on Kristuksen mielenlaatua minussa itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan. Sitä tarkoittaa kasvaminen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Herra ei tule sättimään sinua tekemättömästä, vaan hän tahtoo olla Pyhän Hengen kautta suunnan antaja elämässäsi kaikille niille valinnoille, mitä teet. Antautukaamme Pyhän Hengen johdossa kasvamaan Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Kysymys on mielenlaadusta ja tasapainosta. Luovuta itsesi Jumalan tahdon mukaiseen muutokseen ja koe, miten elämä muuttuu kokonaisvaltaisesti. Tasapainoinen uskon harjoittaminen tuottaa tasapainoisen kasvun myötä tasapainoisia Herran palvelijoita – sellaisia, jotka eivät ole toisaalla nälkiintyneitä ja toisaalla yliruokittuja.

Kasvu Kristuksen armossa ja tuntemisessa ei jää pelkästään siunaukseksi itsellesi, vaan se on siunaukseksi yhtä lailla kaikille heille, ketkä saavat armon olla lähimmäisiäsi. Ja olethan itsekin armon saamapuolella silloin, kun sisaret ja veljet kasvavat hekin Herran armossa ja tuntemisessa. Tällöin koet taivashetkiä heidän kauttaan, kun hekin heijastavat Kristuksen mielenlaatua elämässään.

Kasvakaamme siis!

Ehkä vielä hämmästelet, miksi Pietari ylipäätään kehottaa lukijoitaan kasvamaan? Eikö paikallaan pysyminen ole jo hyvä tila sekin Kristuksessa pelastuksen vastaanottaneelle? – Luulen syynä Pietarin kehotukseen kasvaa olevan se, että niin uskonelämän kuin kaiken muunkin elämän luonteeseen kuuluu kasvaminen. Elävä luonto ei tunne paikalleen jäämistä, vaan kasvua tapahtuu joko edistymisen tai taannehtimisen merkeissä.

On parempi kasvaa hallitusti Kristuksessa Jeesuksessa Pyhän Hengen johtamana kuin kasvaa kieroon ilman ohjausta. Pietarin kantava ajatus olikin kehotuksessaan antaa oikea suunta, koska kasvua tapahtuu joka tapauksessa. Eli pääpaino hänen kehotuksessaan on tasapainoisessa kasvussa ja oikeassa suunnassa – ei kehotuksella ’täytyä harjoittaa’. Kysynkin, miksi ihmeessä en tahtoisi kasvaa Kristuksen armossa ja tuntemisessa?

Täten minäkin kehotan sinua lopuksi Pietarin sanoin:

”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.” (2. Piet. 3:18)

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa kasvaminen Kristuksen armossa ja tuntemisessa?
Mitä tarkoittaa tasapaino uskon harjoittamisen ja kasvamisen yhteydessä?
Miksi en kasvaisi Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa?