Ystäväni, pysähdy ja kuuntele.

Pysähdy ja kuuntele. (Kuva Krahulic, Pixabay)

”Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi. (sela)” (Ps. 66:4)

”Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! (sela)” (Ps. 84:9)

Luin kaksi psalmin jaetta. Ne olivat psalmeista 66 ja 84. Ne puhuvat Jumalan konkreettisesta läheisyydestä arjessamme. Ensimmäinen puhui siitä, miten luomakunta kiittää ja ylistää Luojaansa. Jälkimmäinen taas liikkui ihmisen arkitematiikassa. Siinä ihminen etsi Jumalaa apuun asioissa, jotka eivät menneet rukoilijan mielen mukaisesti.

Ehkä kysyt, miksi luin kaksi irrallista jaetta? Eiväthän ne edes liittyneet toisiinsa. Vai liittyivätkö sittenkin?

Jos kuuntelit tarkkaan, huomasit jakeiden lopussa kummallisen sanan ’sela’. Jostain syystä osa raamatunkäännöksistä kirjoittaa sen kaarisulkein niin kuin se ei edes kuuluisi tekstiin.

Lukijan näkökulmasta ’sela’ on kuin ’aamen’ tai ’hallelujaa’. Siis jotain, minkä merkitys on vähän epäselvä. Aamenta ja hallelujaata kuulee toki puheessakin, mutta harvemmin kenenkään kuulee sanovan ’sela’.

Tämä erikoinen ’sela’ on kirjoitettu tekstiin sellaisenaan – kääntämättä ja vääntämättä, koska sen merkitystä ei täysin tunnetta. Se on sellainen runollinen ilmaus. Siksi ’sela’ sanoja onkin vain psalmeissa ja muutama Habakukin kirjassa.

Mitä ’sela’ tarkoittaa?

Muistan nuorena miehenä, kun isot pojat opettivat, että ’sela’ on sellainen heprealaiseen laulantaan kuuluva musiikkitermi. Sanoivat sen tarkoittavan välisoittoa, kertoa tai taukoa.

En ollut laulumiehiä, joten eipä se ’sela’ sen enempää huomioitani saanut. Yleensä tekstin luvussa olenkin sen sujuvasti ohittanut – enhän minä pisteitä tai pilkkujakaan ääneen lausu.

Näin meni pitkään, että ’sela’:t jäivät lausumatta, kunnes elämässäni havahduin siihen, että elämä ei ole pelkkää toistuvien tapahtumien ja tehtävien sarjaa, vaan elämään kuuluvat myös tauot ja välisoitot. Ne kuuluvat elämään niin kuin pilkut ja pisteet tekstiin – pienet merkit, joita ei ääneen lausuta, mutta niissä on tila henkäistä ja hengittää.

Havaitsin myös, etteivät nuo pelkät pilkut ja pisteet yksin riitä tekemään elämästä rikasta. Rikkaan elämän salaisuus onkin ’sela’. Tarvitaan oikein ajoitettu ’sela’ sinne tänne.

Nimittäin yhden tulkinnan mukaan tuo ’sela’ tarkoittaa suomeksi ”pysähdy ja kuuntele”. Sitä minä tarvitsen. Rohkeutta pysähtyä hetkeksi – tauota puhumasta ja kuunnella, mitä minulle puhutaan. Sitä tarkoittaa ’sela’ – ”pysähdy ja kuuntele”. Ja kun vielä muistan, että ’sela’ esiintyy lähinnä psalmeissa, niin ymmärrän, että se kehottaa pysähtymään Jumalan eteen ja kuuntelemaan häntä. Jumalalla on asiaa – maltanko pysähtyä kuuntelemaan?

Elämäni ’sela’

Tätä on minun elämäni ’sela’ – se on kohokohta. ”Pysähdy ja kuuntele” sinäkin, kun Jumala puhuu sinulle. Se on hetki täynnä hyvää – hyvän hetki. Ei ole kiire minnekään. Elämä kyllä odottaa sinua, ja sanojen välissä on tilaa – sinun olla ja Jumalan puhua. Sela – ”pysähdy ja kuuntele”.

Saman voi sanoa myös virren 922 sanoin:

”Kuuntelen, on aivan hiljaista. Rukoilen, Jumala on lähellä.” (Virsi 922)

Sela.