Seuraava Jesajan kirjan teksti kuulostaa mitä todennäköisemmin sangen tutulta, vaikka olisitkin pitäytynyt hartaushetkissäsi tiukasti Uuden testamentin puolella. Saman tekstin tapaat myös Uuden testamentin puolelta Luukkaan evankeliumista (Luuk. 4:18-19).

Moni näkee tässä köyhän, mutta hengellisesti köyhä voi olla kuka vain katsomatta aineelliseen. (Kuva Aamir Mohd Khan, Pixabay)

”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille {KR92: köyhille}, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää {NIV: and the day of vengeance of our God}, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.” (Jes. 61:1-3)

Teksti kuuluu Jesajan kirjan kiisteltyyn jälkimmäiseen osaan eli ’Lohdutuskirjaan’ (luvut 40-66), ensimmäistä osaa kutsutaan ’Tuomionkirjaksi’ (luvut 1-39). Kiistelty tuo jälkimmäinen osa on siksi, että jälkimmäisen kirjan kirjoittajaksi epäillään ’toista Jesajaa’. Kumpaakin kirjaa kuitenkin pidetään perinteisesti yhden ja saman Jesajan kirjoittamina, ja sama tulkinta on edelleen vallalla konservatiivisen raamatuntulkinnan piireissä. Kirjan yhtenäisyyden puolesta puhuu vahvasti mm. Jesajan kielenkäytölle ominaisen termin ’Israelin Pyhä’ säännönmukainen toistuminen kirjan kummassakin osassa (I kirjassa 12 ja II kirjassa 14 kertaa, esim. Jes. 1:4 ja Jes. 41:14), kun muualla Vanhassa testamentissa kyseinen termiä hädin tuskin käytetään (vain 6 kertaa). Joka tapauksessa meillä on täysi syy uskoa, että Jesajan kirja on yhtenäinen kirjallinen teos ja yhden Jesajan kirjoittama.

Ensimmäisen kerran, …

Jesaja kirjoitti kirjansa jälkimmäisen osan vuosien 701-681 eKr. välisenä aikana, jolloin hän ennusti Juudan kansan paluumuuton Palestiinaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta sekä kansan vapautuksen ja ennallistamisen. Jälkimmäinen Lohdutuskirja jakaantuu kolmeen osaan: Israelin vapautus ja ennallistaminen 40-48, Messiaan toiminta ja Israelin ennallistaminen 49-57 ja Ikuinen vapahdus ja Viimeinen tuomio 58-66. Tekstimme kuuluu siis näistä viimeiseen osaan.

Jesajan toiminta-aika ajoittuu poliittisesti ja uskonnollisesti epävakaaseen aikaan. Juudaa hallitsivat vuoroin jumalattomat ja Jumalaa pelkäävät (= Jumalaa kunnioittavat) kuninkaat. Pohjoinen valtakunta Israel ja siihen kuuluneet 10 heimoa hävitettiin Jesajan elinaikana ennen jälkimmäisen kirjan kirjoittamista (722 eKr.).

Suurin osa Jesajan ensimmäisen kirjan tapahtumista ehti jo toteutua Jesajan elinaikana, mutta jälkimmäisen kirjan toteutumista saatiin odottaa pidempään. Jesaja itse ei nähnyt edes sen ensimmäisen osan toteutumista, joka täyttyi n. 70 vuotta pakkosiirtolaisuuden ajan alkamisen jälkeen. Jälkimmäisen kahden osan toteutumista puolestaan jouduttiin odottamaan miltei 800 vuoden ajan. Väliin mahtui Aleksanteri Suuren sotaretket, makkabilaissodat ja Rooman miehitys, ennen kuin alkoi taas tapahtua.

…toisen kerran, …

Ajanlaskumme oli päässyt jo hyvään alkuun ennen kuin oikea messias ’astui saappaisiinsa’ ja lainaa Nasaretin synagogassa samaista ennustusta (Luuk. 4:16). Toki häntä ennen oli esiintynyt jo kymmeniä ja taas kymmeniä messiaskandidaatteja, mutta he kaikki olivat osoittautuneet vääriksi.

Oli kulunut yli 3/4 vuosituhannesta ennen kuin Jesajan ennustama oikea messias käyskenteli maanpäällä. Vaikka aika oli ihmisikään nähden pitkä kuin ikuisuus, se ei tarkoittanut sitä etteikö ennustus olisi käynyt ajallaan toteen. Jumala ei antanut odottaa itseään, vaan päinvastoin hän odotti otollista aikaa, että ihmiskunta oli valmis vastaanottamaan Vapahtajan.

Palaamme siis Jesajan ennustukseen tuona päivänä, kun Jeesus lukee sen Nasaretin synagogassa hepreaksi ja selittää sen täyttyneen itsessään tuona päivänä:

Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia {=ilosanomaa} köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.(Luuk. 4:18-19)

Luettuaan tekstin Jeesus sanoi heille vakuudeksi omasta messiaanisuudestaan: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”. Toisin sanoen Jeesus ilmoittaa näin omassa kotikaupungissaan olevansa Jesajan lupaama messias, jonka kautta Israel ja koko maailma saavat vapautuksen, rauhan ja levon.

Jos olit tarkkaavainen, huomasit varmaan, että Jeesus lopetti lukemisen kesken Jesajan ennustuksen jaetta kaksi – jopa kesken lausetta, jonka olisi kuulunut jatkua: ”ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia”. Jeesus ei lopettanut lukemista tähän kohtaan sattumalta tai siksi, että Jesajan ennustuksen loppuosa olisi hänen mielestään ollut profeetan omia lisäyksiä tai kuvitelmia. Jeesus keskeytti lukemisen siksi, että Jesajan profetia täyttyi hänen maanpäällisen toimintakauden aikana siihen saakka kuin hän oli lukenutkin. Loppuosa jäi odottamaan toteutumista tulevaisuudessa, koska siinä ennustetun tuomion aika ei ollut vielä (Joh. 12:47).

Eli Jumalan poika tuli lihaksi ihmiskunnan keskelle vapauttamaan ihmiset ja julistamaan evankeliumin ilosanomaa sekä Herran otollista vuotta (riemuvuotta, vrt. 3. Moos. 25:10-). Kristuksen maanpäällinen työ oli loistava kuva Jumalan säätämästä riemuvuoden vietosta ja etenkin sen symboloimasta vapaudesta Herrassa, jota Kristus oli tullut julistamaan ihmisille.

Jeesuksen siteeraama profetian alkuosa puhuu siis siitä tehtävästä, mitä Jeesus toteutti maanpäällä:

julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.

Jos luet evankeliumin tekstejä ja samalla pohdit hänen tekojaan näiden Jeesuksen itseensä sovittamien ennussanojen valossa, huomaat ennustuksen toteutuneen hänessä kirjaimellisesti.

Ehkä mietit miksi Jesajan tekstissä evankeliumi tai ilosanoma on osoitettu juuri köyhille. Heprean kielen sana ’anav’ tarkoittaa ”köyhää, sorrettua ja puutteenalaista”, mutta myös ”mieleltään köyhää” eli nöyrää ja alhaista. Evankeliumin julistusta ei ole koskaan tarkoitettu julistettavaksi itseriittoisille sydämille, vaan nöyrille ja ”mieleltään köyhille”, jotka ovat avoimet vastaanottamaan Jumalan ilosanoman.

Se, että itseriittoiset ja ’itsessään rikkaat’ henkilöt saavat armon kuulla evankeliumin sanan, on Jumalan armoa ja rikkautta siinä, ettei hän tee julistusvaiheessa eroa ihmissydänten välillä, vaikka ainoastaan ”nöyrät ja mieleltään köyhät” ovatkin niitä, joiden sydämissä kylvetty evankeliumi saa kasvaa. Kylväjävertaus selittää tätä osuvasti; siinäkin osa siemenestä joutuu huonoon maaperään, vaikka kylväjä hyvin tiesi ettei siemen voi siellä kasvaa eikä hän ollut siementä sinne tarkoittanut kylvettäväksi. Jumala puolestaan runsaskätisyydessään tahtoo evankeliumin sanoman julistettavan ’tuhlailevasti’ kaikille, vaikka viime kädessä vain harvat ja valitut sille avoimet mielet ja sydämet vastaanottavat sen. Vai kuvitteletko todella, etteikö Jumala tuntisi maaperää, johon hänen sanansa kylvetään?

… ja kolmannen kerran!

Jesajan tekstin 1 1/2 ensimmäistä jaetta toteutuivat jo Kristuksen maanpäällisen toimintakauden aikana. Sen sijaan tekstin jälkimmäinen puolisko odottaa vielä toteutumistaan:

ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

Lyhyesti sanottuna jälkimmäinen puolisko kuvaa tapahtumia tämän maailmanajan lopussa. Se on kuvaus viimeisestä tuomiosta ja sen jälkeisestä täydellisyyden ajasta, joka odottaa vanhurskaita Kristuksessa valittuja ihmisiä. Sanat ”ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia ” kuvastavat viimeisen tuomion kaksijakoista luonnetta.

Itseriittoisille ja ’mieleltään rikkaille’ ihmisille, jotka eivät elinaikanaan ikinä kokeneet tarvetta vastaanottaa Kristuksen sovitustyötä, tuo päivä on ”Jumalamme kostonpäivä” eli päivä, jolloin he saavat oikeudenmukaisen tuomion. Ehkäpä silloin he pysähtyvät miettimään olivatko he sittenkään niin ’rikkaita’ ja itseriittoisia kuin kuvittelivat.

Vastaavasti maanpäällä ”hengessään köyhille” tuo samainen päivä on lohdun, ilon ja ylistyksen päivä, koska silloin he saavat osakseen Jumalan rikkauden ja kirkkauden kaikessa loistossaan. He ovat eläessään oppineet jo tuntemaan siitä jotain, mutta vasta tuona päivänä he saavat kokea ja ymmärtää pelastuksen armolahjan todellisen suuruuden ja avaruuden.

On täysin varmaa, että profetian loppuosa, tuomio ja vanhurskaiden ennallistaminen, toteutuu sanasta sanaan niin kuin Jesajan aikana toteutui kirjan ensimmäinen osa sekä 800 vuoden odotuksen jälkeen toteutuivat lukuisat jälkimmäisen osan messiasprofetiat Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla varmuudella kuin yö seuraa päivää, tulee myös tuomion aika, mutta ihmiskunnan onneksi se ei ole vielä – sen viipyy vielä hetken Jumalan laupeuden ja armon tähden.

Koston- ja pelastuksenpäivä lähenee vääjäämättä; on jokaisen oma henkilökohtainen päätös, kumpana hän tahtoo sen lopulta kohdata. Herran valittuna hän kohtaa sen lohdun ja pelastuksen päivänä, mutta Herran vihollisille (siis muille kuin Kristuksessa valituille) se on koston- ja ’palkanmaksun’ päivä (Ilm. 20:12-15).

Profetian loppuunsaattamista odotellessa…

Elämme tällä hetkellä aikaa Jesajan profetian kirjan tapahtumien toisen ja kolmannen vaiheen välissä. Messias on siis kerran jo tullut maanpäälle, jolloin hän sovitti maailman synnin, mutta silloin hän ei tullut vielä tuomitsemaan sitä. Tuomion aika odottaa edessäpäin, se odottaa Messiaan paluuta maanpäälle. Silloin Kristus ei enää tule ’salassa’, nöyryydessä ja alhaisuudessa, vaan Herrana langettamaan tuomion epäuskoisille.

Mitä tietoisuus tästä saa aikaan meissä – armosta pelastetuissa, jotka ovat saanet hyvän osan päästä osallisiksi pelastukseen? – Mielestäni Jesajan kirja teksti on omiaan osoittamaan vastuun meille Jeesuksen seuraajina. Jeesus toteutti messiaana lähettäjänsä (Isän) tahdon maanpäällä, olisiko meidän tehtävämme siis toteuttaa omalta osaltamme Jeesuksen tahto?

Eikös se ollut juuri Jeesus, joka rukoili Getsemanen puutarhassa valittujen puolesta sanoen: ”Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan”, Joh. 17:18. Mitä Jeesus sitten odottaa meiltä? Mitä hän tahtoisi seuraajiensa tekevän esimerkiksi käsitellyn Jesajan tekstin perusteella? Katsotaanpa:

  • julistamaan ilosanomaa nöyrille” – jakamaan evankeliumin ilosanomaa niille, jotka ovat sydämessään valmiit vastaanottamaan Jumalan armon.

  • sitomaan särjettyjä sydämiä” – tuomaan apua niille, jotka ovat rikkoneet itsensä syntielämässä

  • julistamaan vangituille vapautusta” – julistamaan vapautusta synnistä ja syyllisyydestä

  • ja kahlituille kirvoitusta,” – synnin ja maailman murheiden kahlitsemille vapautusta Jumalamme lupauksissa

  • julistamaan Herran otollista vuotta” – julistamaan syntien täydellistä anteeksiantoa ja uutta alkua Kristuksessa

Todistus ja evankeliumi ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta olkoon huulillamme, sillä se on ainoa hyvä sanoma, joka saa aikaan Jumalan mielenmukaisen muutoksen ihmisessä. Jeesus ei vaadi sinua saarnaamaan Nooan tai profeetta Joonan tavoin lakkaamatta kadun kulmassa, ellet sitä tahdo. Kyse on paljon arkisemmasta – todistuksestasi arjessa.

Ethän jättäisi tilaisuutta käyttämättä, jos sinulla on mahdollisuus estää lähimmäistäsi vaikkapa jäämästä bussin alle? Etkö yhtä hyvin tilaisuuden tullen voisi kertoa hänelle uutista, joka on aina ajankohtainen ja kykenee muuttamaan hänen elämänsä? Vai onko sinulla kenties hänelle jotain tärkeämpää kerrottavaa?

Kantakaamme siis vastuumme tänä armon aikana, jonka Herra on suonut vielä jatkuvan. Jos Herramme on niin armollinen, että hän antaa ihmisille mahdollisuuden katua ja kääntyä hänen puoleensa, onko minulla – hänen palvelijallaan – varaa paaduttaa sydämeni eksyneiltä ihmisiltä?

Pohdittavaa

Mikä on lukemamme Jesajan tekstin keskeinen sanoma?
Miksi Jeesus lopetti sen lukemisen kesken Luukkaan tekstissä?
Miksi pidättäisin lähimmäiseltäni mahdollisuuden ikuiseen elämään?