Usko ei ole koskaan ollut kristityille pelkkä opillinen kappale tai tiedollinen instrumentti, vaan usko on aina edustanut koko elämää. Näemme sen niin marttyyrien uhrauksissa kuin sydämen palossa pitää kiinni uskosta sekä yksilöinä että Herran nimeä tunnustavana yhteisönä – seurakuntana.

Kynttilä on uskon ja rukouksen symboli. (Kuva S. Hermann & F. Richter, Pixabay)

Seurakuntaa kantaa yhteinen usko, yhteinen leipä ja yhteinen rukous. Näistä kolmesta viimeinen kantaa arjessa kahta ensimmäistä. Ensimmäinen puolestaan on pohja kahdelle jälkimmäiselle.

Uuden testamentin termi ’elävä usko’ kuvaa verrattain hyvin uskon olemusta elämän lähteenä. Se merkitsee uskoa kokonaisvaltaisena koko ihmisen kokoisena elementtinä (Jaak. 2:15-20; Gal. 3:11).

Mitä on elämä ylösnousemususkossa?

Tekstin otsikko on ”elämä ylösnousemususkossa”, mikä on myös rukousviikon teema sen seitsemännelle päivälle. Otsikko ei puhu ”ylösnousemususkosta elämässä” eikä ”ylösnousemususkosta osana elämää”. Sitä vastoin sanojen ”elämä” ja ”ylösnousemususkossa” kieliopillinen suhtautuminen toisiinsa painottaa vakavasti, että elämä kokonaisuutena sulkeutuu ylösnousemususkon sisään. Toisin sanoen on kyse kokonaisesta elämästä, jonka kerran löytänyt ihminen tahtoo jokaisella solulla ja elämänalueella vaeltaa ylösnousemususkon syttymänä. Ylösnousemususko ei ole vain osa uskovaksi itseään kutsuvan elämää, vaan hän on pannut elämänsä kokonaan ylösnousemususkon varaan – antanut sen Herran Jeesuksen kannateltavaksi.

Voidaan sanoa, että ylösnousemususko on holistinen koko ihmistä koskettava ja kantava asia. Sitä ei voi erottaa ihmisen elämästä – hän joko elää ylösnousemususkossa tai ylösnousemususkolla ei ole mitään osuutta häneen. Usko ei ole pieni soppi ihmisen elämän nurkassa tai pölyttynyt teos elämän kirjojen hyllyssä. Usko on koko elämän sisäänsä sulkeva Jumalan lahja.

Ylösnousemususko jokapäiväisessä elämässä

Jeesuksen ylösnousemus ei ole aikamme kristityille pelkkä epämääräinen toivo paremmasta, vaan se on jokapäiväinen voima ja sydämen intohimo elää ikuisesti yhteydessä pelastajaan Herraan Jeesukseen. Kristuksen ylösnousemus on heille ikuisen elämän lähde.

Vaikka tämän päivän ihmiset tavoittelevat ikuista elämää tavalla ja toisella, on Kristuksen ylösnousemus ainut ikuisen elämän lähde ja tae. Joka siis etsii nuoruuden lähdettä tai ikuisen elämän salaisuutta, kohottakoon katseensa Kristukseen.

Jos siis Herran Jeesuksen ylösnousemusvoima oli valtava elämän lähde apostolisen ajan seurakunnalle Jerusalemissa, on se sitä yhä tänä päivänä Jerusalemin kristityille, joita rukousviikolla erityisesti muistamme. Mutta se on yhtä lailla elämän lähde kristityille niin Afrikassa, Aasiassa, Amerikassa kuin täällä ’vanhalla mantereellakin’. Ikuisen elämän salaisuus on siinä, että ylösnousemususkossa ikuisuus on jo kylvetty sydämeesi. Uusi elämä ylösnousemususkossa vaikuttaa elämää sinussa jo tänään; se ei ole aavistus tulevasta, vaan konkreettinen uusi elämä sinussa.

Uusi elämä ylösnousemususkossa on tuki ja turva jokapäiväisessä elämässä. Se on lupa heittäytyä Herran Jeesuksen käsien kannateltavaksi silloin, kun oma viisaus tai voimat eivät riitä. Toki se on lupa tehdä niin, vaikka voimat riittäisivätkin.

Esimerkeiksi ylösnousemususkon konkreettisesta merkityksestä elämämme perustana olen valinnut kaksi juurikin rukousviikon maanantaille osoitettua tekstiä. Ensimmäinen teksti on Jesajan kirjasta ja toinen on kappale meille tuntemattoman psalmistin teoksesta.

Kummatkin tekstit puhuvat siunauksesta, jota elämä ylösnousemususkossa vaeltavalle ihmiselle merkitsee. Tekstit painottavat ylösnousemususkossa elämisen siunattua turvaa. Katsotaanpa.

Jesajan ennustus messiaasta

Jesajan teksti on profetia Jeesuksesta Kristuksesta, joka Jesajan näkökulmasta on tuleva valoksi maailmaan. Jesaja näet kirjoittaa:

Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.” (Jes. 60:1-3)

Me Uuden testamentin lapset puolestaan katsomme näitä sanoja jo toteutuneena ihmeenä. Ennustuksen toteutuminen muistuttaa siitä, että Jumalan lupaukset ovat aina luotettavat. Minkä hän on sanassaan säätänyt, se saattaa odottaa Jumalan oikeaa aikaa, mutta se tapahtuu niin kuin ”kirjoitettu on” – sitä meidän ei tarvitse epäillä.

Mutta katsomme sitten tätä ennustusta Kristuksen valkeudesta kummasta suunnasta tahansa, sen merkitys on sama. Se on iankaikkinen valkeus; Herra Jeesus Kristus, kaikkien kansojen valo. Profetian muistuttaa meitä ylösnousemuselämän todellisuudesta. Nimittäin vaikka ympäröivä todellisuus näyttäisi lohduttomalta – ”pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat” – Jumalan kirkkaus valaisee tiemme. Edes synkimpänä hetkenä Herran omien ei tarvitse vaeltaa vailla toivoa tai vailla elämän suuntaa. Luokaamme katseemme ylös ’aamunkoittoon’ ja kiinnittäkäämme se synkimpänäkin hetkenä Kristukseen. Hän on voittanut pimeyden ja hän on valaiseva meidän tiemme.

Psalmistin löytö ahdingossa

Psalmisti jatkaa siitä, mihin Jesaja tekstissään jäi. Nimittäin kuten aiemmin totesimme, elämä ylösnousemususkossa ei ole pelkkä toivo tulevasta, vaan se on elämää Kristuksessa tänään.

Psalmisti kuvaa tätä elämää mitä parhaimmalla tavalla. Hän näet pani Herran koetteelle ollessaan ahdingossa. Hän kirjoittaa:

Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien.

Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani.

On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.(Ps. 118:5-9)

Ahdingossa psalmisti uskaltautui luottamaan elämänsä Jumalan käsiin. Ja mitä hän havaitsi sen tehtyään? – Sen, että Herra ”kuuli ja avasi tien”! Kirjoittaja ei väitä Herran tehneen hänen elämästään ongelmatonta tai poistaneen kaiken ahdistuksen, mutta hän todistaa Jumalan johtaneen hänet synkkienkin hetkien läpi kulkien yhdessä omansa kanssa.

Herra on uskollinen ja auttaa myös silloin, kun elämä on ahdistavaa ja pieni ihminen pelkää. Pelko ja ahdinko ei tarkoita Jumalan poissaoloa, vaan hän on läsnä alati. Psalmin tekstissä on kyse samasta asiasta kuin Jesajan tekstissä; katseen nostamisesta ylös Herraan ja luottamisesta hänen apuunsa jopa silloin, kun poispääsyä ei näy. On parempi katsoa aina ja iäti luotettavaan Herraan kuin tämän ajan pelkoihin ja epävarmuuteen.

Psalmisti todistaa, että luottaminen Herraan, on enemmän kuin ihmisten – jopa mahtavimpien sellaisten – apu. Tämä on kuva elämästä ylösnousemususkossa. Se on elämää Kristuksessa luottaen häneen jopa pienimmissä ’maallisissa’ murheissa. Ei ole mitään niin synkkää ja ahdistavaa, etteikö Herra Jeesus olisi kanssasi. Eikä ole mitään niin pientä tai arvotonta, etteikö hän kuulisi sinun asiaasi. Se on elämää ylösnousemususkossa.

Kutsu

Mieti kuinka elämä ylösnousemususkossa kantaa silloinkin, kun elämä vaikuttaa olosuhteiden puolesta vähintäänkin ahdistavalta ja tulevaisuus näyttää epävarmalta tai sitä ei ole.

Omista Jumalan lupaus hänen jokapäiväisestä huolenpidosta omaan elämääsi; heittäydy Herran Jeesuksen käsivarsien kannateltavaksi, luota elämäsi hänen varaan.

Tämä on kutsu seurata häntä – ts. nähdä hänet alati elämän läsnä olevana antajana.

Herra Jeesus Kristus kutsuu meitä seuraamaan häntä; hän ei kutsu omiaan seuraajiksi sen tähden, että se oli heidän velvollisuutensa – hän kutsuu heitä, koska se on heidän oikeutensa. On etuoikeus saada elää Herran lähellä. On etuoikeus elää turvallista elämää kätkettynä ylösnousemususkoon. Hänen kirkkautensa valo on elämämme kiintopiste ja suunnannäyttäjä. Hän kulkee edellämme – ei kaukana tai etäällä, vaan lähellä kanssamme.

Pohdittavaa

Mitä elämä ylösnousemususkossa merkitsee?
Miksi se on enemmän kuin elämä ja ylösnousemususko erillään?
Uskallanko minä elää arkea ylösnousemususkossa?