Ihmiseltä odotetaan ’venymistä’ niin koulussa kuin työelämässä aina vain parempiin suorituksiin. Ponnistukset, joilla pärjäsi vielä vuosi sitten mainiosti eivät välttämättä riitä enää tänään tavoitteiden saavuttamiseen.

Vaikka suurin osa meistä joutuu ponnistelemaan pelkästään elantonsa saamiseksi, uskallan väittää, että siitä huolimatta jaksamme edelleen tarpeen tullen ponnistella tärkeiden päämäärien tai harrastusten hyväksi. Mietitäänpä tovi. Tunnen esimerkiksi henkilön, joka on innostunut lemmikkieläimistään jopa niin, että käyttää vapaa-aikansa ja tarmonsa eläinharrastukseen liittyvän yhdistyksen asioiden hoitamiseen. Toinen tuttavani taas innostui tyttärensä jalkapalloharrastuksesta niin paljon, että hän puolestaan käyttää vapaansa tyttöjoukkueen joukkueenjohtajana ja valmentajana. Tunnenpa vielä monta sellaistakin itseni mukaan lukien, jotka ovat kokeneet kestävyysjuoksun hyödylliseksi ja ponnistelleet omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Edelleen voin kuvitella, että sinä voit olla vilpittömän innostunut esimerkiksi kunto- tai kilpaurheilusta tai vaikkapa keräilystä. Ja miksei joku olisi innostunut vaikkapa videopeleistä tai nettipelaamisesta… Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Ja tottahan ihmisellä pitää olla elämässään jotain vastapainoa arjen puurtamiselle.

Kaikkia edellä lueteltuja harrastusten parissa puuhastelevia yhdistää kaksi mielenkiintoista asiaa:

1. He ovat syttyneet jollekin asialle esimerkiksi siksi, että he kokevat sen tärkeäksi tai kiehtovaksi.

2. He ovat valmiit näkemään vaivaa ja ponnistelemaan asiansa vuoksi. Ei siksi, että heidän täytyy tehdä niin, vaan siksi, että he tahtovat ja ovat päättäneet tehdä niin.

Syttyminen hengelliseen kasvuun

Herää kysymys, että voisiko uskovat kenties syttyä henkilökohtaisen ja miksei myös lähimmäistemme hengellisen elämän rakentamisesta? Nimittäin ikävä tosiasia on, että ellei hengelliseen elämään panosta, jää kasvukin niukaksi.

Ei niin kuin itse saisimme aikaan hengellisen kasvun, vaan kasvun lähde ja vaikuttaja on aina yksin Jumala. Ei maanviljelijän ponnistukset pakota viljaa kasvamaan, vaan kasvun antaa Jumala. Samoin on ihmisen laita – ei kukaan kehity tai kasva käskemällä, vaan viime kädessä kehittyminen ja kasvu on Jumalan työtä ihmisessä.

Vaikka ihminen ei viljaa saa kasvamaan eikä pysty itse kontrolloimaan kasvua ja kehitystä, se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi vaikuttaa esimerkiksi juuri viljan tai itsensä kasvuun. Vai miksi sitten luulet maanviljelijän ahertavan pellollaan tai urheilijan harjoittelevan illasta toiseen. Nimittäin kummasti vain hoidettu pelto tuottaa paremmin sadon kuin täysin hoitamaton. Ja samoin kummasti itsensä kehittämiseen panostava urheilija pääsee loppuviimeksi parempaan tuloksiin kuin paraskaan luonnonlahjakkuus, joka ei laita tikkua ristiin itsensä kehittämiseksi. Mitä sitten maanviljelijä tai urheilija tekevät? – He muokkaavat olosuhteet sopiviksi kasvulle ja kehittymiselle. Hoidetulla pellolla vilja kasvaa paremmin, niin kuin myös oikealla tavalla harjoitteleminen tehostaa ja suuntaa kehon kasvua kohti haluttua päämäärää.

Miksi siis emme keskittyisi myös kaikkein tärkeimpään eli hengelliseen kasvuun? Voimmehan vaikuttaa omalta osaltamme siihen viljelijän tai urheilijan tavoin muokaten olosuhteita suotuisemmaksi kasvulle.

Hengellisen elämän olosuhteiden muokkaaminen ei ole vain puuhastelua vain näön vuoksi, vaan se on vaivannäköä valmistamaan pohjaa Jumalan työlle ja hänen antamalleen kasvulle. Jos uskon Jumalan sanan olevan totta, miksi en suhtautuisi siihen vähintään samalla innolla ja tarmolla kuin muihin harrastuksiin tai intohimoihini?

En koe itse riittäväni esimerkiksi puhuttaessa vaivannäöstä ja ponnistelusta Jumalan evankeliumin tuntemisen ja opettamisen tärkeydestä, joten siteeraan mieluummin rakasta veljeämme Herrassa, apostoli Paavalia. Uskon näet hänen esimerkkinsä puhuvan paljon voimakkaammin asian puolesta kuin kenenkään meidän.

Paavalin vaivannäkö

Kirjeessään Kolossalaisille apostoli kertoo vaivannäöstään seurakunnan parhaaksi (Kol. 1:24-2:5). Alla siteeratuissa kahdessa jakeessa hän keskittyy kuvaamaan ponnistelujaan seurakunnan hengellisen kasvun eteen nimenomaan opetuksen ja sanan tuntemisen kautta.

”Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.” (Kol. 1:28-29)

Aloitetaan tarkastelu takaperoisesti jälkimmäisestä jakeesta, jossa Paavali kuvaa henkilökohtaista panostaan Jumalan valtakunnan työssä:

”Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.”

Kun tekstiä tarkastelee alkukielestä, ei voi olla huomaamatta, että Paavali kuvaa vaivannäköään käyttäen sen ajan urheilumaailman terminologiaa. Tämä ei ole mitenkään tavatonta, sillä kreikkalaiset filosofit käyttivät puheessaan varsin usein vertauskuvia urheilumaailmasta. Tämä siksi, että antiikin ihmiset seurasivat mielenkiinnolla urheilua, kuten monet tämän päivän suomalaisetkin, ja näin urheilukentiltä tuttujen kielikuvien käyttö helpotti vaikeankin asian ymmärtämistä.

Ei siis ihme, että myös Paavali kuvaa vaivannäköään aikansa urheilumaailman termein. Hän tekee näin koko ponnistelua kuvaavassa kappaleessa (Kol. 1:24-2:5), kuten jakeissa Kol. 1:24 ja Kol. 2:1, mutta erityisesti hän tekee niin juuri jakeessa 29:

”Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.”

Jos katsotaan tarkemmin Paavalin ’urheilusanojen’ sisältöä, pääsemme paremmin sisälle siihen, mitä Paavali tarkoittaa vapaaehtoisella vaivannäöllään evankeliumin eteen:

• Ilmaus ”nähdä vaivaa” on käännös kreikan sanasta ’kopio’. Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”tuntea väsymystä, uupumusta”. Sillä tarkoitettiin myös kovaa työntekoa, ahertamista ja uurastusta, olemista väsyksissä. Urheilukielessä sillä viitattiin tietenkin tinkimättömään harjoitteluun päämäärän tavoittamiseksi. Vaikka kyseessä oli näinkin rankka ilmaus, tulee muistaa, että Paavalia ei ”vaivannäköön” ajanut pakko, vaan syvä halu ja sisäinen palo.

• Toinen ilmaus oli ”taistella”: Sekin välitti lukijalle mielikuvan Paavalista ponnistelemassa sen ajan urheilukisoissa. Paavali käyttää sanaa ’agonizomai’, joka merkitsee sanatarkasti ”kilpailla; kamppailla saadakseen palkinnon”. Jos siis edellinen vaivannäkö oli kuva tinkimättömästä harjoittelusta, tämä toinen ilmaus kertoo kuinka hän ei harjoitellut vain omaksi ilokseen, vaan kamppaillakseen evankeliumin sanan menestymiseksi.

Jos luit jakeen huolellisesti, panit varmasti merkille, että sen alkuosa on kirjoitettu aktiivimuodossa, jossa Paavali itse on lauseen subjekti eli tekijä. Hän oli siis se, joka ”näki vaivaa” ja joka ”taisteli”. Sen sijaan jakeen loppuosassa Paavali ei enää olekaan subjekti, vaan hänestä tuleekin tekemisen välikappale: ”hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.”

Jumalan voimallinen vaikutus

Teksti paljastaa, ettei Paavali suinkaan ”nähnyt vaivaa” ja ”taistellut” omassa voimassaan, vaan Kristuksen voimassa, joka hänessä vaikutti. Vaikka teksti puhuu edelleen Paavalista, hänen työstään ja taistelustaan, niin hänen ponnistustensa tuloksena syntynyt vaikutus ei enää ollut lähtöisin hänestä itsestään. Paavalin osa oli ”nähdä vaivaa” ja ”taistella”, jotta olosuhteet olivat suotuisat kasvulle ja voimavaikutukselle, jonka antaa yksin Kristus. Mitä siis lopulta tapahtuu hänen kauttaan, ei ole hänen saavutuksensa, vaan Jumalan työ. Ja mistä sitten on kyse? Katsotaan taas muutamaan alkukielen sanaa:

• Tekstin sanat ”vaikutuksensa” ja ”vaikuttaa” eli kreikan ’energeia’ ja ’energeo’ tulevat samasta kantasanasta, josta polveutuu myös meidän kielemme sana ’energia’. Sanat tarkoittavat ”tehokkuus, vahva, voimassaoleva teko” ja ”olla aktiivinen ja tehokas, olla voipa, väkevä”.

• Sana ”voimallisesti”, jolla Paavali kuvaa Jumalan vaikutusta on kreikan ’dynamis’, josta tulee meidän kielemme sana dynamiitti. Se tarkoittaa ”erityistä voimaa, ihmettä ja ihmeellistä voimaa”. Sanaa ’dynamis’ käytetään Uudessa testamentissa erityisesti Luukkaan tekstissä kuvaamaan ihmeitä ja niiden voimaa ja hengellistä voimalatausta.

Mitä edellisen perusteella voidaan päätellä Paavalin ponnistusten kautta esiin tulleesta Jumalan ”voimallisesta vaikutuksesta”? Ainakin sen, että mitä Jumala sai aikaan Paavalin uskollisen ja ahkeran ’esityön’ kautta, ei ollut merkityksetöntä tai vähäistä. Jumalan ”vaikutus” oli dynamiitin tavoin räjähtävää energiaa vahvaa; väkevää, aktiivista toimintaa, joka ilmeni ihmeiden saattelemana.

Näetkö nyt koko ketjun? Ensin Paavali ”näki vaivaa” ja ”taisteli” kuin aikansa urheilija, valmistaen olosuhteet Jumalan ”voimallisen vaikutuksen” esiin tulemiseksi julistetun evankeliumin sanan kautta. Hän ei jäänyt odottamaan, että Jumala toimisi ensin, vaan hän lähti liikkeelle uskoen Jumalan antavan siunauksen ja voimallisen vaikutuksen työlleen. Sillä vaikka kyseessä oli loppuviimeksi Jumalan työ, oli Paavalin ponnistuksilla siinä oma pieni osansa. Pieni ajatellen kokonaisuutta, mutta ainakin Paavalin sanavalintojen mukaan sekin oli kohtuullisen työläs hänelle itselleen.

Ja mihinkö ’atleetti-Paavalin’ ponnistukset sitten tähtäsivät? Jakeen 29 alussa olevat sanat ”sitä varten” kääntävät huomion takaisin edelliseen jakeeseen. Eli miksi apostoli ”näki vaivaa” ja ”taisteli”? Minkä eteen Jumala oli hänet kutsunut työskentelemään? Ja vastaus löytyy edellisestä jakeesta, jonka jo alussa luimme:

Kaiken vaivannäön ja voimallisen vaikutuksen päämäärä

Apostolin ja hänen työtoveriensa vaivannäkö tähtäsi yhteen päämäärään: ”asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.” Täydellisyyttä tarkoittava sana ’teleios’ merkitsee ”loppuun suoritettua ja valmista, täysi-ikäisyyttä”. Eli lyhyesti sanottuna Paavalin vaivannäön ja Jumalan voimallisen vaikutuksen päämäärä oli seurakunnan hengellinen kasvaminen ”täysi-ikäisyyteen Kristuksen tuntemisessa”, kuten vuoden 1992 Kirkkoraamatun käännös asian ilmaisee. Ei siis vallan turha tai vaatimaton päämäärä lainkaan…

Paavalin työ oli laajamittainen ajatellen koko seurakuntaa ja jokaista uskovaa seurakunnan osana. Mutta vielä on vastaamatta yhteen kysymykseen: mitä apostoli käytännössä teki, kun hän ”näki vaivaa” ja ”taisteli”, jotta Jumalan voimavaikutus sai aikaan kasvun ”täysi-ikäisyyteen Kristuksen tuntemisessa”?

Tähänkin kysymykseen annamme edelleen apostolin itse vastata: ”Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella”.

Apostoli 1) julisti, 2) neuvoi ja 3) opetti yhdessä muiden uskonveljien kanssa. Huomaathan, että lauseen subjekti on tässä ”me”, jolla Paavali viittaa sekä luonaan olevaan Kolossan seurakunnan perustajaan, Epafrakseen (Kol. 1:7; Kol. 4:12-13), että muihin evankeliumin julistajiin.

Puhutaan siis jostain sellaisesta, mitä Paavali ja kumppanit saattoivat itse tehdä valmistaakseen olosuhteita suotuisiksi Jumalan voimavaikutukselle. Kerrataanpa vielä, mitä veljet tekivät: :

1. He ”julistivat Kristusta”. Kreikan ’kataggelo’ tarkoittaa ”julistaa, saarnata, puhua jostain”. He eivät siis julistaneet rauhaa ja rakkautta tai terveyttä ja vaurautta, vaan ”ristiinnaulittua Kristusta” (1. Kor. 1:23). Heidän sanomansa ydin oli Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra.

2. He ”neuvoivat jokaista ihmistä”. Kreikan ’noutheteo’ tarkoittaa ”kehottamista, huomaavaista nuhtelemista ja varoittamista”. Englanninkielisissä käännöksissä onkin usein valittu käännösvaihtoehdoksi ’varoittaa’. Toisin sanoen apostolin tehtävä ei rajoittunut Kristuksen ilosanoman julistamiseen, vaan heidän tehtävänsä oli varoittaa kaikkia ihmisiä siitä, mikä heitä seuraisi elleivät he käänny Kristuksen puoleen.

3. Viimeiseksi sanotaan, että he ”opettivat jokaista ihmistä kaikella viisaudella”. Tässä käytetty kreikan ’didasko’ on pidennetty muoto kreikankielen yleisemmästä opettaa verbistä ’dao’, joka tarkoittaa myös oppimista. Opettamiseen voi katsoa sisältyvän myös oppimisen. ”Kaikella viisaudella” ei tarkoita ihmisviisautta yleensä, vaan Kristuksen koko evankeliumia. Kristuksen evankeliumi tarkoittaa paitsi opetusta hänen sovituskuolemastaan, se sisältää myös hänen opetuksensa jokapäiväisestä elämästä. Julistajan tehtävä ei ollut opettaa vain jotain pientä osaa evankeliumista, vaan huolehtia siitä, että koko evankeliumin totuus tulee opetetuksi.

Yhteenvetoa kaikesta vaivannäöstä ja ponnistuksesta

Kootaan lopuksi yhteen, mitä oppimme Paavalin esimerkistä. Apostoli Paavali tiesi varsin hyvin, että hänen kauttansa tapahtunut ”voimallinen vaikutus” oli Jumalan ’dynamiittia’ – hänen vaikutustaan. Kuitenkaan Paavali ei jäänyt passiivisesti odottamaan ’Jumalan voimavaikutuksen’ ilmenemistä, vaan hän urheilijan tavoin ”näki vaivaa” ja ”kamppaili” tehdäkseen olosuhteet suotuisaksi ’Jumalan dynamiitin vaikutukselle’.

Tästä syystä Paavali säästänyt itseään, vaan laittoi itsensä kokonaan peliin niin kuin päämääräänsä uskova urheilijakin tekee. Hänen tehtävänsä Jumalan valtakunnan työssä oli kolmijakoinen: julistaa Kristusta, neuvoa ja varoittaa ihmisiä sekä opettaa heitä Kristuksen koko totuuden tuntemiseen.

Ja kun nämä kolme toteutuivat Paavalin vaivannäön kautta, antoi Jumala työlle siunauksen ja toimi itse ihmeellisellä tavalla seurakunnan hengellisen kasvun parhaaksi. Ihmiset saivat vastaanottaa Jumalan ”voimallisen vaikutuksen” elämäänsä, minkä päämäärä oli hengellinen kasvaminen ”täysi-ikäisyyteen Kristuksen tuntemisessa”.

Jos siis nykypäivän ’Paavalit’ taistelevat edelleen samojen päämäärien eteen, olenko kenties minä valmis myös omalta osaltani ”taistelemaan” ja ”näkemään vähän vaivaa”, jotta evankeliumin opetus, varoitus ja julistus saisivat hyvän kasvunalustan minun elämässäni? Ehkä minäkin voisin omalta osaltani vaikuttaa kasvun olosuhteisiin.

Ja mikä vielä parempaa, saisinko minäkin ”taistella” ja ”nähdä vaivaa” apostoli Paavalin tavoin, niin että osaltani saisin valmistaa tietä Jumalan ”voimalliselle vaikutukselle”, joka saa aikaan Jumalan ihmevaikutukseen nähden pienten ponnistusteni avittamana kasvua ”täysi-ikäisyyteen Kristuksen tuntemisessa” seurakunnassa.

Sinut on kutsuttu ”täysi-ikäisyyteen Kristuksen tuntemisessa”. Mutta tuo täysi-ikäisyys sisältää myös huolen ja vastuun muista ihmisistä. Täten olet myös kutsuttu omalta osaltasi tavallasi ”julistamaan, neuvomaan jokaista ihmistä ja opettamaan jokaista ihmistä kaikella viisaudella” Kristuksen tuntemiseen.

Sinäkin saat olla muokkaamassa olosuhteita otolliseksi Jumalan ”voimallisen vaikutuksen” edellä. Oletko valmis Paavalin tavoin uhraamaan aikaasi ja ”näkemään vaivaa” sekä ”kamppailemaan” elämäsi tärkeimmän asian eteen?

Pohdittavaa

Paavaliko vain odotti?
Miten vaivannäkö ja ponnistelu liittyy Jumalan antamaan kasvuun?
Miten Paavali kuvasi urheilutermein työnsä luonnetta?