Sanotaan, että joulu on sydämen juhlaa, mutta kyllä sen viettoon kuuluvat lahjatkin. Raamatullisena perustana lahjojen antamiselle on esitetty kertomusta itämaan tietäjistä, jotka antoivat parhaat lahjansa vastasyntyneelle Kristukselle. Onhan tämä hyvä esimerkki meillekin.

Lahjoja. (Kuva Pexels, Pixabay)

Ehkä parempi peruste lahjaperinteelle on kuitenkin se, että antamalla lahjoja toisillemme, muistamme ja muistutamme joulun sanomasta. Nimittäin Jeesuksen syntymä oli käännekohta Jumalan ja ihmisen välisissä suhteessa. Kristuksen syntymä on suurin lahja, jonka ihmiskunta on koskaan saanut. Kirjeessään efesolaisille Paavali kirjoittaa tästä lahjasta näin:

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8)

Joulun kertomuksessa tuo lahja on mitä konkreettisemmin edessämme. Jatkan ajatusta lahjasta vähän eteenpäin.

Lahjan arvo

Lahja itsessään edustaa arvoa. Lahjan henkilökohtainen arvo määräytyy sen mukaan, miten sitä arvostan. Ehkä lahja on minulle hyödyllinen, ehkä se on kaunis katsella tai ehkä sen ainutlaatuisuus tekee siitä arvokkaan. Mikä sinusta on arvokasta, ei välttämättä minusta ole sitä. Jos omistan tuhat autoa, mutta minulla ei ole venettä, on vene minulle arvokkaampi – tai toisin päin.

Pelastuksen lahjassa on kaikki tämä arvo: se on kaunis katsella, se on äärettömän harvinainen ja se on omistajalleen mitä hyödyllisin. Näin ainakin minusta; toki tiedän heitäkin, jotka eivät pelastuksen lahjaa näin korkealle arvosta.

Lahjan antaja

Lahjan arvo voi perustua myös siihen, kuka on lahjan antaja. Varmasti jokaisella meistä on tallessa esineitä, joita säilytämme vuodesta toiseen, koska ne muistuttavat meitä jostain henkilöstä. On lahjoja, joita pidän arvokkaina niiden antajan tähden. Ehkä se on signeerattu pala paperia tai rintaneula, jonka olen saanut kuuluisalta tai arvostamaltani henkilöltä. Se voi olla myös jokin käyttöesine, joka muistuttaa minua vaikka edesmenneestä rakkaasta ihmisestä. Näin arvoltaan mitätön esine voi olla mittaamattoman arvokas, koska sen antaja on meille sitä.

Pelastus on lahja Jumalalta. Kuten edellä totesin, se on arvokas jo itseisarvoltaan, mutta vielä arvokkaammaksi sen tekee antaja. Siinä missä ihailemme merkittäviä ihmisiä, luulisi Jumalan olevan aivan omaa luokkaansa. Näin ainakin minusta; toki tiedän heitäkin, jotka eivät Jumalaa näin korkealle arvosta.

Miten arvostus näkyy?

Kun lahja on otettu vastaan, se kuuluu sen saajalle. Vaan mistä voi tietää, että miten lahjan saanut arvostaa lahjaa? Parhaiten sen näkee siitä, miten esimerkiksi minä saamaani lahjaa käytän tai minne sen panen.

Lahjan antajan arvosta puolestaan kertoo se, miten lahjaani esittelen muille. Kerronko heille silmät loistaen, että sain tämän lahjan HÄNELTÄ. Vai toteanko, etten nyt muista keneltä tuonkin olen saanut.

Toisaalta lahjan antajan arvosta kertoo myös se, miten minä suhtaudun häneen. Otanko vain lahjan vastaan ja unohdan hänet. Vai teenkö kaikkeni elääkseni lahjan antajan kunniaksi? Tässä ääripäät, joiden välistä voi valita.

Ajatellaanpa nyt vielä kerran joulun lahjaa – pelastusta. On aiheellista kysyä, että kun otan vastaan Jumalalta tämän käyttöarvoltaan ylivertaisen lahjan, niin miten suhtaudun sen antajaan? Tarkoitan tällä seuraavaa:

”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10)

Onko pelastus minulle pääsylippu perille, jota säilytän povitaskussa tulevan päivän varalle, kun on minun vuoroni saapua kotiin? Vai onko se kyllin arvokas, että pidän sitä esillä ja kerron siitä silmät sädehtien, koska olen saanut sen Jumalalta? Entä kunnioitanko lahjan antajaa niin paljon, että loppujen lopuksi äärettömän arvokasta sisältöä rakkaampi minulle tämän lahjan antaja? Ei pelastusta pelastuksen vuoksi, vaan koska Jumala antoi sen minulle.

Muistuttaako pelastuksen lahja minua siitä, että Kaikkivaltias tahtoo kulkea kanssani koko matkan kotiin saakka? Onhan niin, että sinä Jeesus olet minulle rakas. Sinä olet minulle rakkaampi kuin antamasi paketin sisältö. En pärjää ilman kumpaakaan, mutta Jeesus, sinä olet se rakkain. Olet minulle pelastustakin rakkaampi. Sinusta minä en luovu.

Hyvää joulua, rakas Jeesus.