Vuosituhannen taitteessa 1990-luvulla lanseerattiin uskovien populaarikulttuurissa uudelleen vanha akronyymi WWJD. Niitä oli ja on vieläkin sellaisia paitoja, joissa lukee ”WWJD” eli ”What would Jesus do”? Suomenkielelle saman voisi sanailla: ”Mitä Jeesus tekisi?”
WWJD-ranneke. Muistatko ehkä nämä?
WWJD historian tosi lyhyt oppimäärä
Uskovien parissa on ollut varmaan aina trendikästä ajatella ainakin hypoteettisesti, mitä Jeesus tekisi. Ajatuksena tämä WWJD voidaan melko suoraan jäljittää 1800-luvun loppupuolelle. Tällöin Charles Sheldonin kirjoittama kirja ”In His Steps: What Would Jesus Do?” oli varsin suosittua lukemistoa.
Toki ajatukselle löytyy juuret jo paljon kauempaa. Sama ajatus oli Jeesuksen kaltaisuudesta ja hänen jäljittelystään löytyy John Wesleyn 1766 esittämässä oppirakennelmassa kristillisestä täydellisyydestä (Christian perfection).
Ei ajatusta voi pitää silti edes Wesleyn löytönä, koska sama ajatus Kristuksen kaltaisuudesta on johdettavissa roomalaiskatolisen kirkon korostuksesta. Käsite on nimeltään Imitatio Christi eli ”Kristuksen imitointi tai jäljittely”.
Ja toki opetukselle Kristuksen kuvan kaltaisuudesta löytyy Uuden testamentin kirjeistä monen monta tekstikohtaa tueksi (Room. 8:29; Ef. 5:1-2; Hepr. 6:12; Hepr. 13:7; 1. Tess. 1:6). Periaatteena kuvan kaltaisuus tai WWJD onkin mitä mainioin käsite, kun pohdimme arkielämän valintojamme elää Kristuksen mielenmukaista elämää.
Ikävä kyllä tuo WWJD eli ”Mitä Jeesus tekisi?” alkoi jo 1900-luvulle tullessa muuttumaan ihmisten suussa toiseksi. Alkuperäisestä kannustavasta ajatuksesta tuli lyömäase.
Siinä missä alkuperäinen ajatus oli johdattaa Herran tien kulkijat soveltamaan lähimmäisen rakkauden periaatteita arjen valintoihin, sävy muuttui vähän kerrassaan ’moraaliseksi imperatiiviksi’. Ensin siitä tuli käskysana ihmiselle itselleen, mutta pian se muuttui enemmän moraaliseksi vaatimukseksi toisille.
WWJD:stä WWJND:hen
Moraalisessa vaatimuksessa ei ole mitään vikaa, mutta varsin usein se tapa, jolla siihen itseämme tai toisia kehotamme ei ole enää kannustava, ymmärtävä eikä rakkaudellinen.
Me kristityt emme pidä itseämme sortajina. Mutta totuus on, että kyllä kaikilla ihmisillä on kyky olla niin vapauttajia kuin sortajiakin. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että miten me koemme itsemme, ei aina ole sitä, miten muut kokevat meidät ja sanomamme. Jos WWJD-elämästä tulee tarkistuslista asioista, joita teemme, koska niin pitää tehdä, almme sortaa itseämme. Ja kun otamme moraalipoliisin roolin, alamme lukita ihmisiä uskonyhteisöihimme – tai sitten niiden ulkopuolelle.
Ehkä sen sijaan, että puen päälleni WWJD-paidan tai rannekkeen ja huudan ääneni käheäksi vaatimuksia itselleni ja muille, minun olisi aika palata ”Mitä Jeesus tekisi?” -liikkeen alkujuurille ja lukea Raamatusta myös asian toinen puoli. Nimittäin voisin oppia paljon siitäkin, kun luen Raamattua ja havainnoin ”Mitä Jeesus ei tekisi?” Onko tässä alku uudelle WWJND-liikkeelle?
Tarvitsemme niitä, jotka kysyvät ”WWJND”, eli mitä Jeesus ei tekisi? Se on vähintään yhtä tärkeää. Emme koskaan näe Jeesuksen evankeliumeissa heittävän ensimmäistä kiveä tai välttelemässä syntisten seuraa. Emme koskaan näe hänen vaativan jonkun muuttuvan ensin ennen kuin häntä voidaan rakastaa.
Jeesus näytti varsin hyvin ymmärtävän, että ihmisten pääsy hänen luokseen on se, mikä todella ja lopulta muuttaa ihmisen. Kuuntelemalla ihmisiä, ruokkimalla heitä, antamalla heidän koskettaa Jeesusta ja koskettamalla heitä takaisin, Jeesus toimi vapauttajana ja johdatti heidät vapauteen hänen täydellisessä rakkaudessaan. Todellinen WWJD ei unohda WWJND:tä ja todellinen vapaus on Kristuksen rakkauden täydellisyydessä.
Ottakaamme aikaa tutkiaksemme tapaa kohdella ihmisiä uskomusjärjestelmiemme ulkopuolella. Onko minulla vapauttajan sydän? Jos ei ole, pyydän Jeesusta antamaan sen minulle.