Oletko koskaan rukoillut tai edes mielessäsi leikitellyt ajatuksella, että Jumala ilmestyisi sinulle kaikessa kirkkaudessaan? Vai oletko kenties päätynyt pohdinnoissasi sellaiseen tulokseen, ettei Jumala ylipäätään voi ilmestyä täydessä valtasuuruudessaan vajavaiselle ihmiselle?

Itse olen ajatuksella ’leikitellyt’, vaikka teologina olen taipuvainen ajattelemaan, etteipä Jumala voi koko kirkkaudessaan ihmiselle ilmestyä, koska ihmisen käsityskyky ei riitä Jumalaa käsittämään. Onneksi silti voin ajatella, että Herra voi ilmestyä ihmiselle ’kirkkaudessaan’ huomioiden ihmisen käsityskyvyn rajat? Vaikka siis Jumalan koko kirkkaus ei minulle koskaan valkenisi, voi Herra ilmestyä minulle niissä rajoissa, jotka inhimillinen luontoni minulle asettaa. Minun näkökulmastani Herra tällöin ilmestyisi minulle kaikessa kirkkaudessaan.

Mietipä siis hetki, millainen tapaamisesi Jumalan kanssa voisi olla. Ajattele miltä hän näyttäisi, tuoksuisi, kuulostaisi tai entä miltä sinusta tuolloin tuntuisi; pelkäisitkö, iloitsisitko? Raamatussa on useita esimerkkejä siitä, miten Herra on ilmestynyt eri ihmisille. Voit katsoa, miten Herra ilmestyi esimerkiksi Abrahamille (1. Moos. 15:9-18), Moosekselle (2. Moos. 3:2-4), Elialle (1. Kun. 19:11-13) tai Paavalille (Ap. t. 9:3-9).

Herran ilmestyksen rikkauden ja moninaisuuden saattaa todeta jo näistä muutamista esimerkeistä. Voin täten olettaa, että kohdatessaan ihmistä Herra huomioi hänen persoonallisuutensa. Silti esimerkeistä huolimatta apostoli Johannes kirjoittaa evankeliuminsa alussa:

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.” (Joh. 1:18)

Joku voi ihmetellä Johanneksen sanoja, mutta jos muistat, että ilmestyessään ihmiselle, Jumala huomioi hänen rajallisuutensa havainnoijana, on edelleen totta ettei kukaan ihminen ole nähnyt Jumalaa sellaisena kuin hän on. Siitä huolimatta Jumala on ilmestynyt, eli ottanut esimerkiksi ihmisen muodon, lukuisille ihmisille ja elänyt keskuudessamme jopa kokonaisen ihmiselämän Jeesuksessa Kristuksessa.

Tämän kertaisessa tekstissämme, joka on lainattu Tuomarien kirjasta, kerrotaan, miten Manoah, Simsonin isä, koki Jumalan ilmestymisen. Luepa alla oleva tekstimme, jossa Herran enkeli ilmestyi Simsonin vanhemmille ilmoittaakseen Simsonin syntymästä, ja kuvittele itsesi Manoahin asemaan.

”Manoah sanoi vielä Herran enkelille: ’Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin.’ Herran enkeli vastasi Manoahille: ’Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle.’ Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, ja siksi hän kysyi: ’Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen.’ Mutta Herran enkeli vastasi: ’Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.’ Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme: kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan. Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, ja hän sanoi vaimolleen: ’Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan.’ Mutta vaimo sanoi hänelle: ’Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea.’” (Tuom. 13:15-23)

Manoah kohtaa Herran enkelin

Tekstissä Manoah jutteli melkoisen tovin Herran enkelin kanssa ymmärtämättä ensin lainkaan kenen kanssa hän puhui. Monet teologit tulkitsevat tässä raamatunkohdassa esiintyvän hahmon – Herran enkelin – olevan teofania, eli Jumalan ilmestyminen ihmiselle ymmärrettävässä muodossa. Teofania tarkoittaa sitä, että Herra ottaa esimerkiksi ihmisen tai enkelin hahmon lähestyessään meitä pelokkaita ihmisiä’. Tämä menettelytapa käyttää ihmiselle tuttua ja ymmärrettävää hahmoa kuvaa kauniisti sitä, että Jumala tekee kaikkensa tehdäkseen itsensä tunnetuksi ihmiselle.

Arvellaan jopa, että Vanhan testamentissa esiintyvä ”Herran enkeli” olisi itse Kristus, koska samainen Herran enkeli (alkukielen ilmaus) ei ilmesty Uuden testamentin sivuilla Kristuksen lihaksitulemisen jälkeen. Oletusta teofaniasta tukee myös se, että ”Herran enkeli” on samalla ainoa Jumalan lähettiläs, joka sallii itseään palvottavan ja joka antaa syntejä anteeksi. Nämä valtuudethan kuuluvat yksin Jumalalle, mikä sekin tukee teoriaa Kristuksen ilmestymisestä Herran enkelinä. Voit verrata tätä, vaikka ’tavallisen’ enkelin kommenttiin Johannekselle, kun hän aikoi kumartaa tätä (Ilm. 19:10).

Joka tapauksessa Manoah jutteli siis hyvän aikaa tavallisen tuttavallisesti Herran enkelin kanssa, koska hän ei yksinkertaisesti tiennyt kenelle puhui. Tämä Manoahille tuntematon vieras profetoi hänelle Simsonin syntymän, joten oli luonnollista, että Manoah tahtoi tietää uskomattomalta kuulostaneen viestin kertojan alkuperän. Todennäköisesti sinäkin menettelisit samoin, kun sinulle vieras henkilö tulee kertomaan, että vuosikausien turhan odottamisen jälkeen saat perheenlisäystä. Ehkäpä epäilys hiipisi sinunkin mieleesi, vaikka kyseessä olisi hedelmöityshoitoja antava lääkäri – puhumattakaan ventovieraasta muukalaisesta.

Herran enkelin vastaus lienee ollut Manoahille odottamaton:

”Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.”

Alkukielen ilmaus ’hu peli’ on käännetty suomenkielelle sanoin ”salattu ja ihmeellinen”, mikä voidaan vaihtoehtoisesti kääntää ilmauksella ”ymmärryksen ulkopuolella”. Merkillistä tässä ilmauksessa on, että samaa ilmausta ihmeellisestä käytetään myöhemmin Jesajan kirjassa profetiassa Jeesuksesta Kristuksesta (Jes. 9:6). Manoah sai täten mitä ilmeisemmin armon kohdata Herran Jeesuksen ilmestyksen; Kristuksen persoona tosin oli hänelle yhä salattu, mutta silti ihmeellinen.

Mitä tapahtui tämän jälkeen ei kaivanne suurempaa selitystä. Varmasti sinäkin menettelisit samoin vieraan arvon mukaan, kun saisit kuulla, että itse Taivaan Herra on astunut luoksesi. Nimittäin tärkeämpää kuin katsoa Manoahin tekoja, on miettiä niiden tarkoitusta hänelle. Uhraaminen merkitsi Manoahille Jumalan kohtaamista, hänen palvomistaan ja korottamistaan. Se merkitsi yhteyttä Jumalaan.

Voimme siis todeta, että Manoahin kokemus Jumalan läsnäolossa teki häneen lähtemättömän vaikutuksen jo päätellen Manoahin reaktioista:”Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan”, ja hänen sanoistaan tapaamisen jälkeen:

”Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan.”

Juutalaisena Manoah oli oppinut tuntemaan Israelin Jumalan ja kuullut monista ihmeteoista, joita Herra kansansa keskuudessa oli tehnyt, mutta silti uskon, että välikohtaus muutti täysin hänen henkilökohtaisen jumalanpalveluselämänsä. Vasta nyt hän oli oppinut tuntemaan jotain Herrastaan henkilökohtaisella tasolla. Ehkä aiemmin etäinen Jumala oli hänelle edelleen kaikkivoipa mutta läheinen. Ehkäpä Manoah hämmästyi Jumalan kaikkivaltiutta siinä, että jopa hänen oma pieni elämänsä kuului Jumalan kaikkivaltiuden ja huolenpidon piiriin. Ei ollut mitään niin mitätöntä, etteikö Herra olisi ollut kiinnostunut olemaan läsnä siinäkin!

Manoahin kokemuksesta omaan elämään

Mitä sitten me tästä Manoahin kokemuksesta lukijoina saamme? Mielestäni kertomuksen tulee paitsi herättää sydämeen palavan halun kohdata Herran, myös asettaa meidät pohtimaan millaiseksi koemme Jumalan. Mitä todennäköisemmin Herra on myös paljon muuta kuin etäiset ennakkokäsityksemme.

Olenko esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että kaikkivaltius ei viittaa vain suuruuteen ja laajuuteen, vaan myös Jumalan läsnäoloon kaikkein vähäisimmässä. Jopa se pieni hämähäkki siellä jossain kotisi nurkassa kuuluu Jumalan kaikkivaltiuden piiriin. Ja mikä ihmeellisintä tuo kaikkivaltius vaikuttaa rakkauden teoin huolenpitona ja välittämisenä jopa kaltaiseni vähäisimmistäkin vähäisimmän kohdalla.

Ajattelepa, miten ’monet kasvot’ Herralla on meidän ajatuksissamme. Jokaisella meistä on erilainen toisista jonkin verran poikkeava mielikuva Jumalasta. Näin siitäkin huolimatta, että Raamatun erityisen ilmoituksen perusteella meillä on etuoikeus tietää Jumalan olemuksesta, tahdosta ja luonteesta jo melkoisen paljon. Siitä huolimatta näkemykset Herrasta vaihtelevat kovin.

Tuttavallinen Herra

Esimerkiksi monet suhtautuvat Jumalaan tuttavallisesti, aivan kuten Manoah teki tietämättään. Hän esiintyi Herran edessä sangen luonnollisesti ja tuttavallisesti aina niin kauan, kunnes hän tuli tietoiseksi vieraansa identiteetistä:

”Manoah sanoi vielä Herran enkelille: ’Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin.’ ”

Uskallan jopa väittää, että on monia, joille Jumala on hyvä kaveri, sellainen ’kiva hemmo’, jolle rukouksessa voi lörpötellä niitä näitä. Jos Herra ei kuitenkaan ole enemmän kuin hyvä kaveri, saattaa olla, että hänen osakseen elämässämme jää sellainen kuuntelijan tai psykologin rooli. Tällöin on vaara, että rukouselämämme toki toimii, mutta vain yhteen suuntaan. Rukouksesta tulee tällöin ääneen pohtimista, jonka odotamme vain selventävän ajatuksia sen verran, että saamme itse ratkaistua ongelman. Puramme siis huolemme hänelle, mutta emme ole valmiit vastaanottamaan hänen konkreettista apuaan, koska emme odota hänen olevan kovinkaan kiinnostunut tekemään mitään. Juttelemme hänelle vain siksi, että hän on hyvä kuuntelija – aivan kuin juttelisimme Manoahin tavoin toiselle ihmiselle.

Pelottava Jumala

Toiset taas saattavat kokea Jumalan pyhyyden ja kaikkivaltiuden pelottavina ominaisuuksina, kuten Manoah teki ymmärrettyään kenen kanssa hän oli jutustellut:

”Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, ja hän sanoi vaimolleen: ’Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan.’ ”

Tuo pelko voi käydä ylitsepääsemättömäksi esteeksi meidän ja Jumalan välillä, jos se estää meitä lähestymästä häntä rukouksin. Edelleen pelko voi tehdä sen, että jos rohkaistumme rukoilemaan, keskitymme vain pyytelemään anteeksi olemassaoloamme, emmekä rohkene edes kuvitella hänen rakastavan meitä.

Jumala muodostuu tällöin kuvitelmissamme tyranniksi, joka ei kuule eikä näe. Hän toki voi ja tekee, mutta vain niin kuin hän itse tahtoo. Ajattelemme, että tehtävämme on rukouksin lepyttää häntä, jotta saisimme armon elää ilman suurempaa ahdistusta.

Salattu ja ihmeellinen Jumala

Kolmas suhtautumistapa käy ilmi otsikostamme, eli koemme Jumalan pelkästään ’salatuksi ja ihmeelliseksi’:

”Mutta Herran enkeli vastasi: ’Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.’”

En tarkoita ’salatulla ja ihmeellisellä’ tekstiin kuuluvaa valtavaa lupausta Jeesuksesta Kristuksesta, vaan kirjaimellisesti Jumalan käsittämistä salatuksi ja ihmeelliseksi – ennen kaikkea salatuksi.

Tämä on etenkin teologiaa jonkin verran lukeneiden kompastuskivi, koska Jumalan moninaisuuden selittäminen systemaattisen teologian keinoin saattaa harhauttaa meidät kuvittelemaan Jumalan abstraktiksi ja etäiseksi huolimatta hänen kaikkialla läsnä olevasta olemuksestaan.

Tällöin toki käsitämme järjellämme Jumalan olemuksen, rakkauden, moraaliominaisuudet jne., mutta samalla kadotamme hänet sieltä, missä häntä tarvitsemme: omassa elämässä, tässä ja nyt. Ja kaikki vain siksi, että ihailemme hänen valtasuuruuttaan niin paljon, että kadotamme hänet käsityskykymme tuolle puolen. Ja silti kyseessä on Herra, joka tahtoo olla kanssamme ja tehdä itsensä tiettäväksi meille jokapäiväisessä elämässä.

Ihmeellistä Jumalaa kohtaamaan

On totta, että Jumala on salattu ja ihmeellinen, hänen olemuksensa herättää meissä toki pelonsekaista kunnioista, mikä on luonnollista luodun katsellessa Luojaansa. Mutta hän on myös Taivaallinen Isämme, joka rakastaa meitä ehtymättömällä rakkaudellaan. Emme saa unohtaa kumpaakaan puolta.

Huolimatta mahtavuudestaan ja salatusta olemuksestaan, hän on kiinnostunut sinusta ja minusta – miksi muuten hän olisi ilmestynyt yhdellekään ihmiselle. Toisaalta hän pysyy yhä salattuna ja ihmeellisenä, mutta silti hän tahtoo meidän lähestyvän häntä rukouksissamme tuttavallisestikin. Ei siis riitä, että tunnemme hänet vain joko ’salattuna’, ’pelättynä’ tai ’rakastavana’, vaan hänestä muodostamamme kuvan tulisi sisältää hänen ominaisuutensa kokonaisvaltaisesti, jolloin ei ole lainkaan vaikeaa luottaa koko elämää hänen käsiinsä.

Näin hänet oppi käsittämään Simsonin äiti, Manoahin vaimo, joka neuvoi miestänsä, kun tämä havahtui pelkäämään Kaikkivaltiasta:

”Mutta vaimo sanoi hänelle: ’Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea.’”

Voisiko tuota paremmin sanoa? Herra, joka vastaanottaa palvontamme ja vähäiset uhrauksemme, on sama, joka tulee ja ilmoittaa itsensä meidän elämässämme. Ja hän tekee sen siitä huolimatta, että me olemme vain vähäisiä ihmisiä peilattuna luomakunnan kaikkeuteen. Miksi pelätä suurta ja mahtavaa, jos hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä!

Minun Herrani, minun Jumalani!

Muistathan, että ennen kaikkea tuo ”salattu ja ihmeellinen” Jumala on meidän Herranne Jeesus Kristus sellaisena kuin hänet on Uudessa testamentissa ilmoitettu ja sellaisena, jona olemme saaneet hänet Pyhän Hengen kautta oppineet tuntemaan omassa elämässämme. Hän on Jumalan Poika, joka on ilman pienintäkään pyydettä vain rakkautensa tähden uhrannut itsensä sinun ja minun puolesta. Hän tehnyt elämää suuremman rakkautensa tiettäväksi ja tänä päivänä me saamme elää hänen rakkaudestaan.

Ajattele millainen etuoikeus on oppia tuntemaan Jumala sellaisena kuin hän todella on. Jos opimme ymmärtämään edes auttavasti hänen rajattoman olemuksensa, opimme myös elämään hänen yhteydessään tänään. Tietoisuus siitä, että hänen suuruutensa on myös suuruutta pienessä; ei ole mitään niin vähäistä, etteikö Jumala olisi kiinnostunut siitä.

Herralla ei ole rajoja: hän kykenee voittamaan luonnonlait, hän tekee ’sattumasta’ satumaista johdatusta ja hän rakastaa sinua enemmän kuin pystyt milloinkaan käsittämään. Hänen nimensä on ”salattu ja ihmeellinen”, Jeesus Kristus, sinun rajaton Jumalasi.

Hän on kaiken huomion, ylistyksen ja palvonnan arvoinen – ja paljon enemmän. Hän on Jumala, joka on aina sinua lähellä, henkilökohtainen auttaja. Voit sanoa hänestä niin kuin apostoli Tuomas, jonka silmät avautuivat näkemään Herran sellaisena kuin hän on:

”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’” (Joh. 20:28)

Herra tahtoo tehdä itsensä tiettäväksi sinun elämässäsi aivan niin kuin hän teki Manoahin ja hänen vaimonsa elämässä. Sinäkin saat kohdata hänet. Hän on pyhä ja kaikkivaltias, vaan hän on myös läsnäoleva ja kiinnostunut sinusta. Luota huoletta koko elämäsi hänen käsiinsä: hän on kykenevä kantamaan sinut ja kiinnostunut sinusta.

Pohdittavaa

Millainen olisi minun tapaamiseni Herran kanssa?
Avartuisiko jumalakuvani, jos juttelisin siitä vaikkapa ystävieni kesken?
Uskallanko luottaa elämäni Jeesuksen käsiin?