En juuri seuraa viihdemaailman uutisia, mutta elokuun lopulla en voinut olla yhtä niistä noteeraamatta. Se oli uutinen meitä hauskuuttaneen näyttelijä Robin Williamsin traagisesta kuolemasta oman käden kautta. Tuo uutinen kosketti, koska sitä oli vaikea uskoa todeksi sen tähden, että julkisuudessa Williams vaikutti kovin positiiviselta ja perusiloiselta ihmiseltä. Ikävä kyllä useampia meistä se kosketti vain siksi, että kyseessä oli Robin Williams.
Suurempi tragedia kuin on se, että kuka kuolee, on tässä tapauksessa kuolema itse. Minusta tragedia ei ole siinä, kuka kuoli, vaan siinä, että ihminen tappoi itsensä. WHO:n mukaan itsemurhan tekee vuosittain noin 800 000 ihmistä, eli keskimäärin yksi ihminen 40 sekunnin välein. Jotain maailmassamme on vialla, kun ihminen päätyy itsetuhoiseen ratkaisuun.
Syitä epätoivoiseen ratkaisuun on enemmän kuin osaamme ajatella, mutta usein ihmistä on seurannut jo pitkään kokemus siitä, että hänen elämänsä on jollain tavalla epäonnistunut eikä siitä toiseksi muutu. Äärimmilleen vietynä ihminen alkaa pitää itseään ’maanantaikappaleena’ – huonompana kuin muut.
Failed by Felnix (http://felnix.deviantart.com)
Ajatus ’maanantaikappaleesta’ on väärä, mutta ikävä kyllä ymmärrettävä. On vaikea löytää hyväksyntää peilistä, jos sieltä ei katso takaisin rakkaudesta näkemäänsä ihastunut silmäpari. Kenenkään ei tulisi etsiä omaa arvoa ihmisenä itsestään tai toisista eikä arvottaa itseään hyödyllisyytensä mukaan.
Ihmisen arvo on siellä, missä hänen Luojansa on. Ihminen löytää arvon Jumalan luota. Jumalan edessä kukaan ei ole ’maanantainkappale’. Herra Jeesus ei kysy sinulta, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Hän ei kysy, minkä tähden hänen pitäisi sinua rakastaa?
Jumala tietää ja tuntee sinut; hän on luonut sinut rakkautensa motivoimana. Sinä et ole sinä sattumalta; sinä olet sinä Jumalan rakkauden tähden. Kun hän katsoo sinuun, hän näkee jotain samaa, mitä sulhanen näkee morsiamessaan:
”Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä.” (Laul.l. 4:7, KR1776)
Tämä kuva sinusta on pysyvä tosi, vaikka itse näkisit toisin. Me teemme elämässä virheitä ja virheet jättävät usein jälkensä meihin; ovat ne sitten omia virheitämme tai toisten. Kukaan ei välty kolhuilta ja kaikki näkevät itsensä enemmän tai vähemmän kiiltokuvan kauniina. Voi olla, että virheiden ja kolhujen summana sitä kokee itsensä ’maanantaikappaleeksi’.
Ihmistä voisi verrata vuosikymmeniä lompakossa säilytettyyn valokuvaan rakkaasta. Vuodet ovat jättäneet kuvaan jälkensä, värit ovat haalistuneet, kuva on taittunut, lohkeillut ja vähän revennytkin. Muutaman kerran on kuva päässyt kastumaankin eikä tuo kuva enää ole ’pakasta vedetyn’ vertainen. Mutta kysymys ei ole kuvan kunnosta, vaan siitä, mitä sinä kuvassa näet? Siinä on kuva sinun rakkaastasi eikä sinun rakkautesi siitä miksikään muutu, vaikka kuvan vielä kerran pesukoneen kautta käyttäisit. On kuva kuinka nuhjuinen ja epätarkka tahansa, se on kuva sinun rakkaastasi.
Sama on sinun ’kuvasi’ laita Herran Jeesuksen edessä. Olemuksesi voi vaikuttaa väsyneeltä, kuluneelta ja ehkä osin rikki revityltä, mutta Herra näkee edessään ”kokonas ihanan, armaan, jossa ei ole yhtään virhettä”. Se olet sinä.
Jeesus Kristus on tehnyt kaikkensa sinun edestäsi ja eteesi; hänen rakkautensa ei väisty sinusta. Hän ei katso nuhjuiseen ulkoasuun tai elämään; hän katsoo sinuun hänen rakkautensa kohteena. Jeesus tahtoo sinun omaksuvan todellisen arvosi ihmisenä sellaisena kuin sinä olet hänen rakastettunaan.
Ethän katso elämän jättämiä jälkiä tai kuuntele mitä oma alavireinen sisäinen äänesi sinusta tänään sanoo. Sinä et ole ’maanantaikappale’; sinä olet Jumalan silmäterä. Katso itseäsi sen arvon ja armollisuuden silmin niin kuin korviaan myöten rakastunut Herrasi sinut tänäänkin näkee.