Kiitospäivää (Thanksgiving Day) vietetään Yhdysvalloissa marraskuun neljäntenä torstaina. Suomessa me olemme tästä juhlapyhästä varsin tietämättömät. Tunnemme paljon paremmin paljon juhlaa seuraavan kaupallisen kulutusjuhlan eli Black Fridayn tai siitä edelleen johdetun Cyber Mondayn.

Amerikkalaista kiitospäivän juhlan viettoa (Kuva Gordon Johnson, Pixabay)

En avaa kiitospäivän sisältöä tarkemmin. Aiheeni kannalta riittää, että tiedät juhlan liittyvän Amerikan historiaan. Pohjimmiltaan sen vietto vastaa monissa muissakin kulttuureissa vietettyä sadonkorjuujuhlaa. Vanhastaan Suomessa ja Euroopassa on vietetty kekriä (köyri) syksyisenä sadonkorjuun juhlana. Se on vastineemme kiitospäivälle. Idea sadonkorjuujuhlissa on kiitollisuus sadosta. Kristillisissä sadonkorjuujuhlissa seurakunta kiittää Herraa sadosta satokauden päättyessä.

Kiitollisuutta ja kiitollisuutta

Tämä johdanto kiitospäivästä ja sadonkorjuujuhlista tuo meidät varsinaiseen aiheeseen eli sanaan ”kiitollisuus”. Suomenkielessä kiitollisuudelle on käytössä vain yksi sana, mutta englanninkielessä kiitollisuudesta käytetään kahta eri termiä.

Suomenkielessä merkitykset yhdistyvät sanassa ’kiitollisuus’, mutta emme välttämättä tule ajatelleeksi niitä koko laajuudessaan. Sen vuoksi johdattelen aiheeseen englanninkielen sanojen kautta.

Englanninkielen kiitollisuutta ilmaisevat sanat ovat ”thankfulness” ja ”gratitude”. Näistä ensimmäisellä on sama kantasana kiitospäivän”thanksgiving” kanssa. Miksi heillä on käytössä kaksi sanaa?

Kiitollisuuden tunne

Aloitetaan sanasta ”thankfulness”. Se kuvaa tunnetta, jota koet, kun olet kiitollinen jostain hyvästä, mitä olet saanut kokea. Se on se jokin syvällä sisälläsi. Se saa sinut sanomaan ”kiitos” tai tuntemaan hetken hyvää mieltä tapahtuneesta. Tunne ehkä saa sinut jakamaan tuntemuksen tavalla tai toisella toisten kanssa. Kyseessä on täten kiitollisuuden tunne.

Mahdollinen kiitos, joka nousee kiitollisuuden tunteesta, on enemmän kuin pelkkä sosiaalinormin sanelema pakollinen ”kiitos”, jonka sanot vain siksi, että niin on kohteliasta sanoa. Tai ehkä osoitat olevasi huomaavainen ja hyvä ihminen huomatessasi kiittää – ei järin ylevä motiivi sekään.

Tunteesta asenteeseen

Entä sitten toinen sana – ”gratitude”? Se määritellään tarkoittavan ”arvostuksen osoittamista hyvyydestä”. Sanan ”thankfulness” käsiteltiin tunnetta, joka parhaimmillaan pukeutuu sanoiksi tai välittömäksi kiitollisuuden ilmaukseksi. Tässä ”gratitude” -kiitollisuus menee askeleen pidemmälle. Se löytää ilmentymän tekoina; puhutaan siis kiitollisuuden teoista.

Ne ovat tekoja, jotka syntyvät vastavuoroisesta kiitollisuudesta. Kiitollisuuden teot eivät tavoittele huomaavaisuutta tai sosiaalisten normien täyttymistä. Ne ovat luonnollinen vastaus sille, mitä koemme kiitollisuuden saavan meissä aikaan.

Kiitollista elämää

Minkälaista kiitollisuutta sinä arvostaisit? Entä millaista kiitollisuutta osoitat omassa elämässäsi? Miten viljelet kiitollisuutta elämäsi lahjasta – siitä, että tätäkin lukiessasi hengität ja olet olemassa?

Miten viljelet kiitollisuuttasi heille, keiden kanssa sinulla on etuoikeus tehdä tätä yhteistä elämän matkaa? Entä miten osoitat kiitollisuutesi elämäsi antajalle – Taivaalliselle Isälle? Entä lunastajallesi – Jeesukselle Kristukselle?

Nämä kysymykset eivät ole syytöksiä eikä vaatimuksia. Jos ne tuntuvat sinusta sellaisilta, on todella paikallaan miettiä, millä tavoin kiitollisuutta elämässäsi viljelet.

Totta kai olemme kaikki kiitollisia, jos sitä meiltä kysytään. Meille on opetettu, että kiitollisuus on hyve ja se kuuluu hyvän elämän tapoihin. Totta kai osaan olla kiitollinen kysyttäessä. Ja osaanpa olla sitä silloinkin, kun kysyn sitä itseltäni. Ikävä kyllä olen myös taitava valehtelemaan itselleni.

Todellista kiitollisuutta ei mitata sanojen määrässä eikä puheen vuolaudella. On parempi pysähtyä sydämessään ’mittaamaan’ kiitollisuutta ensin siinä, miltä kiitollisuus tuntuu (”thankfulness”). Voin tällä tavoin maistella kiitollisuuteni makua. Onko sanassa ”kiitos” tunne kiitollisuudesta vai onko se vain keino lypsää enemmän hyvää kohteeltani tai kenties osoittaa omaa hyvyyttäni…

Voinpa pysähtyä tarkastelemaan, miltä kiitollisuuteni näyttää käytännössä. Miten viljelen sitä elämässäni? Miten käytännössä osoitan kiitollisuuteni arjessa elämän kanssamatkaajille tai miten välitän sitä Jumalalle.

Olen pohtinut paljon myös rukouksiani. Tietyllä tavalla rukous paljastaa paljon minusta itsestäni ja asenteistani Jumalaa kohtaan. Jospa sanoissani huokusi sellainen luonnollinen kiitollisuus Herralle. Ehkä voisin elämässäni osoittaa paitsi sanoin myös teoin kiitollisuuteni hänelle.

Tämän viimeisen ajatuksen kanssa pitää olla tarkkana. Jos teoista herää pienikin ajatus siitä, että ansaitsen niillä jotain tai että ’rakkaus vaatii’ minua tekemään jotain, niin kyseessä eivät enää ole kiitollisuuden teot. Tosi rakkaus ei vaadi mitään. Samoin tosi kiitollisuus ei vaadi tulla huomatuksi eikä se ”ajattele omaansa” – ts. hyötyä tai että jonkin velvollisuuden täyttämistä.

Tätä kaikkea on kiitollisuus. Pidän erityisesti ilmauksesta viljellä kiitollisuutta, koska siinä on Jumalalla tilaa toimia minun kiitollisuudessani. Onhan niin, että kiitollisuuden viljelijänä minä teen oman osuuteni niin kuin maanviljelijäkin tekee pellolla. Silti Jumala on hän, kuka antaa kasvun. Ja tämä pätee sekä siellä pellolla että myös kiitollisuudessa. Teen osani kiitollisuuden viljelijänä, mutta rakkauden Jumala saa minussa aikaan kiitollisuuden sadon, minkä minun maaperäni tuottaa.

Pohdittavaa

Miltä tämä pohdinta kiitollisuudesta minusta kuulosti?
Mitä se kertoo minusta ja minun kiitollisuudestani?