Aloitetaan psalmin sitaatilla. Sitaatti on Daavidin kirjoittamasta psalmista, ja se kehottaa tähän tapaan:

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Mitä Daavid mahtanee tarkoittaa, kun hän käskee sinun laskea päiväsi oikein? Mitähän meistä itse kukin tekee kuullessaan tämän kehotuksen? Avaako joku kenties kalenterin tai lukee aikakauslehden tarjoileman horoskoopin? Alkaako joku kyselemään Luojalta päivien määrää tai kenties anomaan niitä lisää?

Vuosina 1642-1727 elänyt brittifyysikko Sir Isaac Newton tunnetaan parhaiten painovoiman keksijänä ja modernin fysiikan isänä. Harva kuitenkaan tietää, että Newton oli kiinnostunut myös alkemiasta ja okkultismista. Hän esimerkiksi käytti elämästään vuosia yrittäessään keksiä, miten raudasta voisi tehdä kultaa. Ehkäpä tämä kaipuu keltaisen arvometallin perään kertoo jotain siitä, miten hän päätyi päiviänsä laskemaan ja punnitsemaan.

Newton ’laski päiviä oikein’ kuitenkin myös toisella tavalla. Hän näet tiettävästi tutki paljon Raamatun kirjoituksia ja tekipä hän laskelmiakin niiden pohjalta. Hän nimittäin ennusti eräässä kirjeessään vuonna 1704, että maailmanloppu, ts. Harmageddonin sota, koittaa vuonna 2060. Tuo kirje on näytteillä Jerusalemin kansalliskirjastossa.

Laskelman maailmanlopusta Newton perusti siis Raamattuun. Hän päätteli Danielin kirjasta, että maailma loppuisi 1 260 vuoden kuluttua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan perustamisesta. Paavillinen valtio (Status Pontificius) perustettiin jo 754, mutta Newton tulkitsi valtakunnan varsinaiseksi perustamishetkeksi vasta vuoden 800, jolloin paavi Leo III teki liiton frankkien kanssa ja vihki karolingien hallitsijasukuun kuuluneen Kaarle Suuren alueen hallitsijaksi.

Paavillinen valtio oli olemassa edelleen Newtonin aikana, joten se väritti hänen lopunaikojensa tulkintaa, kuten myös aikanaan Lutherin ja Wesleyn, jotka tulkitsivat paavinistuimen antikristilliseksi porttokirkoksi. Paavillinen valtio lakkasi olemasta 1874, mutta se heräsi uudelleen eloon pienoiskoossa Vatikaani-valtiona 11.2.1929.

Jos siis Newtoniin on uskominen, on maailmanloppuun vielä tovi aikaa. Mutta tällaisiako asioita Daavid kehotti meidät pohtimaan, kun hän kirjoitti:

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Epäilen, että tämänkaltaiset laskelmat eivät kuitenkaan olleet päällimmäisenä Daavidin mielessä. Luulen, että Daavid kehottaa meitä pikemmin laskemaan päiviemme laadullista arvoa ja ajankäytön mielekkyyttä kuin pohtimaan paljonko meillä on aikaa jäljellä.

Samaan meitä kehottaa myös Daavidin kuuluisin jälkeläinen – Jeesus Kristus – vertauksessa morsiusneidoista. Luepa vertaus läpi.

”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.'”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:1-13)

Vertauksen sijoittuminen Jeesuksen opetuksessa

Vertaus morsiusneidoista löytyy ainoastaan Matteuksen evankeliumista (Matt. 25:1-13). Se kuuluu Jeesuksen puheen viimeisistä ajoista kertovaan opetusjaksoon (Matt. 24-25), jossa ennustetaan tulevia katastrofeja, kuten 40 vuotta puheen jälkeen toteutunut temppelin ja Jerusalemin hävitys, mutta myös Ihmisen Pojan toinen tuleminen ja nykyisen maailman ajan päättyminen.

Yhdessä kahden sitä edeltävän vertauksen kanssa (Matt. 24:37-44; Matt. 45-51; Matt. 25:1-13), vertaus kymmenestä morsiusneidosta muodostaa oman rajatumman kokonaisuuden, joka painottaa erityisesti jakson aloittavan jakeen ajatusta:

”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt. 24:36)

Jakson teema on tietämättömyys Jeesuksen Kristuksen paluun ajankohdasta. Sen kaikki kolme vertausta painottavat sitä, että viisainkaan ihminen ei voi varmuudella tietää, milloin Jeesus on tuleva takaisin ja milloin siis nykyinen maailman aika loppuu. Sitä ei tiedä edes Jumalan ainosyntyinen Poika, joten eipä sitä hetkeä tiedä täten Newton, Nostradamus tai kukaan meistä.

Jakson ensimmäisessä vertauksessa Nooan päivistä (Matt. 24:37-41) Jeesus osoittaa, että hänen paluunsa päivä on ennalta arvaamaton – kenenkään tiedettävissä. Toisessa vertauksessa uskollisesta ja kelvottomasta palvelijasta (Matt. 24:45-51) Herran paluun päivä tulee odotettua nopeammin. Kolmannessa (Matt. 25:1-13), eli käsittelemässämme morsiusneidoista kertovassa vertauksessa, paluun hetki tapahtuu yllättäen myöhemmin kuin odotettiin ja mihin neidot olivat varautuneet.

Vertauksen selittelyjä

Vertaus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista kuuluu joukkoon niitä Jeesuksen vertauksia, joita tavan takaa kuulee ’rikastutettavan’ selittämällä joitain sen yksityiskohtia vertauskuvallisesti.

Tyypillisesti tekstin ’rikastuttaminen’ alkaa vertauksen öljylamppuihin varatun öljyn tulkitsemisesta Pyhän Hengen vertauskuvaksi. On totta, että monin kohdin Raamattua öljy on Jumalan Hengen vertauskuva, mutta se ei tarkoita sitä, että jokainen ’öljy’ -sana pitäisi hengellistää tarkoittamaan Pyhää Henkeä. Emmehän me ajattele Öljymäkeäkään ’Pyhän Hengen mäkenä’, vaan ymmärrämme mäen saaneen nimensä oliivipuista, joita siellä kasvoi.

Jos rikastutamme vertausta ja ajattelemme morsiusneitojen ladanneen lamppunsa Pyhää Henkeä tarkoittavalla öljyllä, joudumme tulkinnallisiin ongelmiin. Nimittäin kaikilla neitsyillä oli öljyä ’lampullinen’, koska tyhmät sanoivat: ”Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat”, mutta viisailla neitsyillä oli lisäksi vara-astia. Eli kaikilla oli öljyä, mutta toisilla sitä oli varattuna liian vähän.

Tarkoittaako vertaus, että ellei uskovalla ole Pyhän Hengen voitelua riittävästi, hän ei pelastukaan? Vai olivatko vain vertauksen viisaat neitsyet uskovia? Jos niin, miten uskosta osattomat saivat lamppuunsa tulen – joka uhkasi sitten sammua, kun sulhanen viipyi matkalla pidempään?

On parempi olla venyttämättä vertauksia hengellisesti ja ottaa ne mieluummin siinä muodossa, jossa Jeesus ne meille tarjoilee ja selittää. Tämä pätee morsiusneidoista kertovaan vertaukseenkin. Jos lähdemme liikkeelle siitä, että morsiusneidot käyttivät öljylamppujensa voimanlähteenä ihan tavallista oliiviöljyä niin kuin lampuissa oli tapana käyttää, on vertauksen tulkinta jatkossa huomattavasti sujuvampaa. Käydäänpä siis vertaus läpi niin kuin Jeesus sen tarkoitti.

Vertauksen selitys

Jeesus aloittaa vertauksen sanoilla ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen..” Herra korostaa vertauksen edellä, että vertauksen päähenkilöitä eivät suinkaan ole viisi viisasta neitsyttä eivätkä viisi tyhmää neitsyttä, vaan vertaus kuvaa taivasten valtakunnan olemusta.

Jeesus puhuu vertauksessa siitä, millainen on taivasten valtakunnan luonne, mitä tulee sen tulemiseen Herran Jeesuksen Kristuksen itsensä paluun päivänä. Hän ei sano, että neitsyet kuvaavat seurakuntaa, vaan että vertaus kokonaisuutena kuvaa taivasten valtakunnan tulemista. Tämä lähtökohta on pidettävä mielessä vertausta tulkittaessa.

Vertaus on kuva, joka kuulijakunnan ennalta tuntemien käsitteiden ja tapahtumien välityksellä pyrkii vertailemalla sanomaan jotain sellaista, mitä he eivät muutoin ehkä ymmärtäisi. Täten Jeesus käyttää monipäiväisen juutalaisen hääjuhlan ensimmäisen illan seremoniaa esimerkkinä taivasten valtakunnan tulemisesta.

Meidän ongelmamme vertauksen tulkinnassa on se, ettemme tunne Jeesuksen ajan palestiinalaisen hääseremonian kulkua kovin tarkkaan, joten on vaara, että ymmärrämme vertauksen vertailukohdan väärin.

Hääjuhlan kulku

Häät pidettiin illansuussa. Juhlallisuudet olivat jo alkaneet aikaisemmin päivällä sulhasen talossa, mutta varsinainen hääjuhla alkoi seremonialla, jossa sulhanen haki morsiamen tämän kotoa morsiustalosta ja johdatti hänet sulhasen kotitaloon, missä varsinaiset juhlallisuudet jatkuivat.

Morsian siis odotti morsiusneitojen kanssa kotona sulhasta noutamaan hänet taloonsa. Morsiusneitona oleminen oli suuri kunnia – vertaa meidän hääperinteemme bestman tai kaaso. Oli siis äärettömän loukkaavaa olla valmistautumatta kunnolla juhlaan, niin kuin vertauksen viisi tyhmää morsiusneitoa tekivät.

Hääjuhlan ensimmäisen päivän puoliyön lähestyessä morsian noudettiin juhlapaikalle siten, että sulhanen, juhlanauha päässään, meni omaistensa ja ystäviensä kanssa juhlakulkueessa morsiamen kotiin noutamaan mielitiettynsä.

Sulhasen lähestyessä soihtuineen morsiamen taloa, sulhasta ja hänen saattuettaan vastaan tulee kohtaamaan tulee vastaanottajia, jotka näyttävät hänelle tietä taloon (Matt. 25:6). Tämä on se hetki, jolloin morsiusneitojen lamppuja tarvitaan.

Vertauksen sulhanen oli myöhässä (Matt. 25:5), mutta se ei ollut mitenkään tavatonta hääjuhlassa, koska päivän juhlallisuudet saattoivat hyvinkin venyä. Morsiusneidoille oli kuitenkin tapana ilmoittaa jo hyvissä ajoin, milloin sulhanen tulee, jotta he ehtivät häntä vastaan (Matt. 25:6). Morsiusneidoilla oli joka tapauksessa tiedossa, että sulhanen todennäköisesti tulee vasta pimeän laskeuduttua.

Lamppuun piti täten varata öljyä ainakin sen verran, että se riitti sulhasen vastaanottamiseen ja mahdollisesti myös morsiusneitojen morsiustalossa esittämän juhlatanssin ajaksi.

Öljylamput

Emme tiedä, oliko tapana pitää öljylampuissa tulta jo silloin, kun morsiusneidot odottivat nukkuen sulhasen saapumista. On mahdollista, että lamput sytytettiin vasta silloin, kun morsiusneidot lähtivät sulhasta vastaan.

Seremoniassa käytetyt lamput eivät olleet sellaisia öljylamppuja tai lyhtyjä kuin me tunnemme, vaan todennäköisesti ne olivat soihdun kaltaisia kädessä pidettäviä lamppuja. Tällaiset lamput tarvitsivat valtavan määrän öljyä pysyäkseen palavina. Joidenkin lähteiden mukaan öljyä piti lisätä jopa 15 minuutin välein!

Vertauksen tulkinnan kannalta oleellista on ymmärtää, että jos sulhanen viipyi matkalla ennakoitua pidempään, lamppujen öljy loppuisi kesken elleivät morsiusneidot olleet kaukaa viisaita ja varanneet mukaan ylimääräistä öljyä (Matt. 25:4).

Morsiusneitojen toiminta

Tyhmät morsiusneidot eivät olleet sulhasen viivyttelyn ’uhreja’, vaan he eivät vain olleet viitsineet valmistautua odottamaan sulhasta tavalla, jota heiltä edellytettiin. Sen vuoksi he pilasivat omalta osaltaan juhlasta sen osan, joka heidän vastuullensa oli luotettu.

He onnistuivat pilaamaan yhden seremonian tärkeimpiä hetkiä, mikä tietenkin loukkasi sulhasta ja hääparia sekä isäntäväkeä (Matt. 25:10-11). Sulhanen ei täten ole lainkaan kohtuuton sulkiessaan tyhmät morsiusneidot ulkopuolelle.

Tapahtumaa voi näet verrata tilanteeseen, jossa meidän hääjuhlamme bestman unohtaa tulla ajoissa hääjuhlaan antamaan sormuksen sulhaselle alttarilla. Tällainen unohdus kertoo enemmän unohtajan asenteesta kuin tapahtuneesta.

Vieläpä joku voi kysyä, miksi viisaat morsiusneidot olivat niin tylyjä, etteivät he antaneet öljyä tyhmille neidoille (Matt. 25:8-10)? – Teksti vastaa siihen itsekin, mutta syy tietenkin oli se öljyn jakaminen olisi pilannut seremonian kokonaan, koska sitten yhdenkään morsiusneidon öljy ei olisi riittänyt kyllin pitkään.

Kyse ei siis ollut itsekkäästä teosta viideltä viisaalta, vaan syyt olivat käytännölliset.

Vertauksen opetus

Vertauksen kuvaama tilanne, jossa morsiusneito onnistui häpäisemään hääparin valmistautumattomuudellaan oli jotain sellaista, mistä nuoret neidot näkivät painajaisia. Vertaus kuvasi jotain sellaista, mitä ei yksinkertaisesti saanut tapahtua.

Entä mitä vertaus opettaa? Se opettaa meille jotain taivasten valtakunnan luonteesta niin kuin Jeesus sen alussa sanoo. Perustava opetus on, että koska emme voi tietää, milloin Jeesus tulee takaisin, meidän tulee olla aina valmiit.

Vaikka Jeesuksen toinen tulo viivästyisikin, emme saa antaa periksi tai kuvitella, ettei hän tule ollenkaan. Jos siis toiset vertaukset kuvasivat Jeesuksen tulemisen ennakoimattomuutta ja arvaamattomuutta, vertaus kymmenestä morsiusneidosta muistuttaa meitä siitä, että taivasten valtakunnan tulemisen ja tämän ajan lopun viivästymisen ei pidä harhauttaa meitä kuvittelemaan, ettei hetkeä tule laisinkaan. Eli niin kuin Jeesus vertauksen opetuksen sen lopussa kiteyttää:

”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)

Meitä uskovina kehotetaan olemaan valppaat uskossamme, jotta olemme alati valmiit kohtaamaan taivasten valtakunnan tulemisen. Se on kehotus uskoa ja pysyä Jeesuksessa nyt ja joka hetki.

Ero oman aikamme tyhmien ja viisaiden välillä on siinä, että viisaat tekevät kaikkensa ollakseen valmiina silloin, kun Jumalan Poika tulee takaisin. Liian moni antaa periksi, kun Jumalan Pojan tuleminen viipyy.

Mikä ikinä viekään huomiomme pois Herramme paluusta – se on loukkaus taivaallisten hääjuhlien isäntää kohtaan. Valvomattomuus kertoo asenteestamme Jumalaa kohtaan enemmän kuin tuhat sanaa tai vakuuttelua. Jos sydämemme on kiintynyt taivaalliseen, on valvominen meille yhtä luontaista kuin hengittäminen.

Takaisin johdannon kysymyksen ääreen

Aloitin tekstin sitaatilla Daavidin psalmista: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Kysyin, mitä Daavid mahtanee tarkoittaa, kun hän käskee sinun laskea päiväsi oikein? – Luulen, että Jeesuksen vertaus kymmenestä morsiusneidosta on vastannut kysymykseeni.

Ehkä Daavid tahtoo meidän puntaroivan nykyhetken arvoa suhteessa siihen, mitä varmuudella tiedämme tulevista päivistämme. Ja mitä me varmuudella tiedämme? – Emme mitään.

Pienuutensa ja katoavaisuutensa ymmärtävä ihminen ei luule itsestään liikoja. Hän ei elä harhakuvitelmissa itsestään. Hän tietää olevansa elämänsä jokaisena hetkenä riippuvainen Herrastaan ja täten hän ymmärtää vaalia yhteyttä häneen.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kehotus kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)

Ja mitä se käytännössä meidän kohdallamme tarkoittaa, voisi olla jotain, mistä edelleen kuningas Daavid toisessa psalmissaan kirjoittaa:

”Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu. Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.” (Ps. 39:5-7)

Luottakaamme elämämme tämä hetki mukaan lukien Jumalan tahdon etsimiseen. Kun etsimme vilpittömästi hänen tahtoaan, emme eksy. Tällöin voimme olla joka hetki varmat siitä, että me kuulumme tämän ajan ’viisaiden morsiusneitojen’ joukkoon.

Pohdittavaa

Ja mikä olikaan vertauksen opetus?
Mistä ’tyhmien morsiusneitojen’ valmistautumattomuus kielii?
Olenko minä valveilla?