Suomen itsenäisyyspäivää vietetään taas 6.12. Itsenäisyyspäivänä palkitaan ansioituneita kansalaisia ja monissa puheissa muistettiin sodissa kaatuneita sankarivainajia. Joskus takavuosina – aikana ennen koronaa – itsenäisyyspäivänä suurimmat kaupungit järjestivät asukkaille ilotulituksia itsenäisyyden kunniaksi, sankarihaudoille laskettiin seppeleitä ja itsenäisyytemme muistomerkkien eteen järjestettiin kunniavartioita.

Eniten media-aikaa menneinä aikoina sai presidentin linnassa järjestetty itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonne joka vuosi kutsuttiin vaikuttajia ja ansioituneita kansalaisia juhlistamaan itsenäisyytemme juhlaa. Näihin juhliin ei voinut saapua ilman presidenttiparin henkilökohtaista kutsua, koska perinteen mukaan juhlat järjestää istuva presidentti eikä valtio. Pelkkä kutsu ei kuitenkaan varmistanut sisäänpääsyä, vaan kutsuvieraiden oli lisäksi pukeuduttava protokollan mukaan. Tällaista oli Suomessa joskus menneinä aikoina. Nyt vietämme juhlia pääosin virtuaalisesti.

Taivasten valtakunnan juhlat

Mainitut kaksi itsenäisyyspäivän juhlan pääsyvaatimusta havainnollistavat osuvasti myös maailmankaikkeuden mahtavimman juhlan osanottajille asetettuja vaatimuksia. Se tullaan joka tapauksessa viettämään kasvokkain vallitsevasta pandemiatilanteesta huolimatta. Tosin noissa juhlissa ei enää pandemioita tunneta. Tässä on ote juhlan käsikirjoituksesta.

” – Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Enkeli sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.’ Ja hän jatkoi: ’Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.’” (Ilm. 19:6b-9)

Kaikkien aikojen juhla on tietenkin Karitsan hääjuhla, jonka alkamista koko luomakunta hartaasti odottaa (Room. 8:19-22). Juhlan odottamista symboloi myös nyt viettämämme adventin aika:

”huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.” (Room. 8:23b)

Onneksi odotusaika ei ole odotusta epätietoisuudessa, vaan se on odotusta tietoisena tulevasta ilosta. Tiedämme juhlien alkavan aivan yhtä varmasti kuin tiedämme jouluaatonkin koittavan. Millaiset nuo juhlat tuona päivänä ovat, jää meille vielä salaisuudeksi.

Ilmestyskirjan 19. luvussa Johannes saa armon ja etuoikeuden nähdä ennalta näiden juhlien alkaneen. On siis yksin ajan kysymys, milloin nämä juhlat alkavat. Myös näihin juhliin on asetettu kaksi pääsyvaatimusta: kutsuun vastaaminen ja protokollanmukainen pukeutuminen.

Karitsan hääjuhla

Aloitetaan vilkaisemalla mitä sana ’hääjuhla’ viestittää meille juhlan luonteesta. ’Karitsan häät’ on kielikuva, joka ilmaisee läheistä suhdetta Jumalan ja hänen valitsemansa kansan välillä. Tähän ilojuhlaan kutsuvieraat eivät saavu kenenä hyvänsä kutsuvieraana, vaan kutsuttujen joukkoa kutsutaan nimellä ’morsian’. Juutalaiseen hääseremoniaan sekä morsiamen ja sulhasen suhteeseen liittyvää symboliikkaa on selitetty esimerkiksi aiemmassa tekstissäni ’Sulhanen ja morsian’ Efesolaiskirjeen 5 luvun pohjalta. Tällä kertaa keskitymme vain juutalaisen hääseremonian viimeiseen vaiheeseen eli varsinaiseen hääjuhlaan, josta Ilmestyskirjan teksti yksinomaan puhuu.

Parin avioliitto on vahvistettu virallisesti Jumalan edessä ennen hääjuhlan alkua jo silloin, kun sulhanen tuli noutamaan morsiamen hääjuhlaan. Hääjuhlassa keskitytään iloitsemaan sulhasen ja morsiamen vahvistetusta liitosta laulun ja musiikin tahdittamana. Illalla morsian saatetaan hunnutettuna morsiuskammioon, jonne kohta sulhanenkin saatetaan viettämään hääyötä. Hääyön jälkeen juhla jatkuu aamulla kestäen sukujen varallisuudesta riippuen viikosta kahteen viikkoon. Täten Karitsan häissä Jumalan seurakunta ja Kristus ovat siis jo yhtä – heidän välillään vallitsee virallistettu rakkaussuhde, joka on verrattavissa sulhasen ja morsiamen suhteeseen. Ei ole enää mitään, mikä voisi erottaa heitä toisistaan – he ovat yhtä.

’Karitsan häät’ ei ole ainoastaan Johanneksen suosima kielikuva seurakunnan ja Kristuksen välisestä suhteesta, vaan termillä on juuret jo Vanhassa testamentissa, jossa samaa teemaa käytetään kuvana Jumalan ja Israelin suhteesta. Näin on esimerkiksi Jesajan tekstissä, jossa hän kuvaa Siionin vuorella vietettävää hääjuhlaa:

”Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.” (Jes. 54:5-7)

Se vähän, mitä Karitsan hääjuhlan järjestelyistä ja vietosta Raamatun ilmoituksen perusteella tiedämme, kertoo meille jo sen, että edessämme on juhlat, jonka kaltaisia juhlia ei ole koskaan aiemmin nähty. Tuossa juhlassa Jeesuksen omat, Kristuksen morsian, ovat juhlan pääosassa yhdessä Jumalan kanssa!

Kutsu hääjuhlaan ja siihen vastaaminen

Entä mitkä sitten ovat ehdot suureen juhlaan pääsemiselle? – Ensimmäinen ehto on luonnollisesti kutsu. Tekstissä enkeli sanoo Johannekselle: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” Vain he, jotka ovat kutsutut juhlaan, ovat autuaita. Sana autuas tarkoittaa enemmän kuin pelkkä ’onnellinen’, jolla ’autuas’ -sanan merkitystä monesti selitetään. Autuas kuvaa äärettömän suosiollisia olosuhteita, jotka Jumala on järjestänyt ihmisille. Mutta kuten sanottu, autuaita ovat vain ne, jotka on kutsuttu. Ne, jotka on kutsuttu, saapuvat hääjuhlaan morsiamen roolissa – kunniavieraana. Kutsuja on luonnollisesti Herra itse, joka esittää kutsun kenelle haluaa.

Kenelle kutsu on sitten esitetty? – Periaatteessa kaikille, mutta käytännössä vain niille, jotka vastaavat kutsuun sen edellyttämällä tavalla. Kaikki ihmiset on kutsuttu Jumalan järjestämiin kaikkien aikojen juhliin.

Tapaammeko näissä juhlissa kaikki maailman ihmiset kaikilta ajoilta? – Ikävä kyllä emme, koska kutsuvieraita ovat tietenkin vain ne kutsutut, jotka ovat vastanneet kutsuun myöntävästi. Eli kuten evankelista Matteus asian ilmaisee: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14)

Eiväthän kaikki kutsutut saapuneet Suomen itsenäisyyspäivän juhliinkaan. Monet olivat estyneitä syystä tai toisesta. Ja sama tilanne on myös Karitsan hääjuhlassa. Liian monet kutsutut ovat ’estyneet’ tulemaan – ja syitä löytyy monia; kuka ei yksinkertaisesti halua tulla, kuka taas ei kiireiltään ehdi asiaa miettimään… Karitsan häihin siis osallistuvat vain ne, jotka ovat kutsun saaneet ja siihen myöntävästi vastanneet.

Oikea pukeutuminen

Toinen ehto juhliin osallistumiselle on protokollan mukainen pukeutuminen: ”hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.” Jos juhliin ei pukeuduta juhliin edellytetyllä tavalla, ei sinne ole myöskään mitään asiaa. Tähän Jeesus viittasi vertauksessaan kuninkaan pojan häistä (Matt. 22:11-14).

Juhlavieraat (morsian), eli Jumalan valittu kansa (Israelin vanhurskas jäännös ja seurakunta) on puettu hohtavan valkeaan pellavaan, joka tarkoittaa pyhien (= Jumalalle erotettujen) vanhurskaita (jumalalle kelpaavia) tekoja. Luetaanpa sama lause uudestaan ’suomennettuna’: Jumalan seurakunta on puettu Jumalalle erotettujen ihmisten tekemiin Jumalalle kelpaaviin tekoihin.

Vaade pukeutua puhtaaseen pellavaan ei ole uusi. Nimittäin puhdas pellava oli pakollinen asuste jo Siinain liiton ylipapille, kun tämä kerran vuodessa suurena sovituspäivänä astui ilmestysmajan Kaikkein pyhimpään uhraamaan uhria kansan puolesta:

”Hän pukeutukoon pyhään pellavapaitaan ja pellavahousuihin alastomuutensa peittämiseksi, sitokoon vyötäisilleen pellavavyön ja kietokoon päähänsä pellavaturbaanin. Nämä ovat ne pyhät vaatteet, jotka hänen tulee pukea ylleen, kun hän ensin on peseytynyt.” (3. Moos. 16:4)

Ilmestysmajan Kaikkein pyhin symboloi Jumalan läsnäoloa. Jumalan läsnäoloon ei ole asiaa kenelläkään, joka on synnin tahraama. Taivas on tarkoitettu vain täydellisille, sinne ei ole mitään asiaa epätäydellisillä. Hänen eteensä kelpuutetaan vain ne, jotka on puettu Jumalan vanhurskauteen – ei omaan vanhurskauteen, vaan nimenomaan Jumalan heidän päälleen pukemaan vanhurskauteen. Ihmisen oma vanhurskaus ei riitä, koska se ei ole parhaimmillaankaan täydellistä ja Jumalalle kelpaa ainoastaan tahraton.

Karitsan häissä kaikki Kristuksen omat ovat Herran läsnäolossa puettuina vanhurskauden tekoihin, jotka ovat yhtä luonnollisia kirkastetulle ihmiselle kuin on synti langenneelle ihmiselle. Tuona päivänä, kun ihmisen ennallistaminen on saatettu loppuun, Kristuksen omat ovat luonnoltaan vanhurskaita ja tällöin myös heidän tekonsa ovat luonnostaan vanhurskaat. Huomaathan, ettei pelkkä kutsuun vastaaminen tai vaihtoehtoisesti ihmisen hyvät teot tehneet uskovista kelvollisia Karitsan häihin, vaan heistä tuli kelvolliset vasta, kun heidän päälleen puettiin uudet ”hohtavan valkeat pellavapuvut”.

Juutalaisessa hääseremoniassa morsiamen puku on sulhasen hänelle antama, ja hänet on puettu siihen. Puku ei siis ole morsiamen ansaitsema, vaan sulhasen hänelle lahjoittama. Morsian ei myöskään itse pysty pukua pukemaan, vaan hänet puetaan siihen. Tämä onkin hieno kuva Jumalan armosta. Ihminen ei ole arvollinen ansaitsemaan pelastusta eikä liioin arvollinen edes ’pukeutumaan’ siihen, vaan yksin Jumala armossaan ja rakkaudessaan antaa hänelle pelastuksen ja pukee hänet pelastuksen vaatteisiin, jotka on pesty puhtaaksi Kristuksen sovintoverellä! Ihmisen osuus onkin vain vastaanottaa ja sallia Jumalan pukea hänet vanhurskauden vaatetukseen.

Ilmestyskirjan ”hohtavan valkea pellavapuku” on vastakohta luvussa 17 kuvatun porton vaatetukselle:

”Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ’Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.’ Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni.” (Ilm. 17:4-6a)

Portto kuvaa saatanallisen hallintavallan keskusta, vertauskuvalliselta nimeltään Babyloniaa, joka luo viimeisinä aikoina poliittisen, yhteiskunnallisen ja uskonnollisen perustan pedon vallalle. Porton asu kuvaa ihmisen itselleen antamaa kunniaa, hänen haluaan nousta itse jumalaksi todellisen Jumalan yläpuolelle.

Portto haluaa ottaa kaiken kunnian vain ja ainoastaan itselleen. Hän ei jaa kunniaansa. Kristuksen morsiamen vaatetus on vastakohta porton vaatetukselle. Kristuksen morsian ei pukeudu omavanhurskauteen, eikä hän etsi kunniaa itselleen. Kristuksen morsian ei ole porton tavoin puettu korostaen sen omaa kauneutta, vaan Kristuksen morsian on puettu Kristuksen hänelle antamaan puhtaaseen pukuun, josta kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Edes omassa hääjuhlassaan Kristuksen morsian ei vie kunniaa Jumalalta, vaan päinvastoin hänen pukunsa heijastaa Jumalan vanhurskautta ja kunniaa.

Oletko vastannut kutsuun?

Tänäkin itsenäisyyspäivänä presidentinlinnan ulkopuolelle on kokoontunut joukko ihmisiä osoittamaan mieltään. Lienee sanomattakin selvää, että samoin Kristuksen hääjuhlan alkaessa on ’oven’ ulkopuolella paljon niitä, jotka sinne haluaisivat, vaan eivät pääse. He, jotka jäävät juhlan ulkopuolelle, eivät voi syyttää kohtalostaan ketään muuta kuin itseään. Heidät oli aikanaan kutsuttu ja heidät olisi puettu valkeaan pellavaan, mutta he joko ’estyivät’ tulemasta tai eivät tahtoneet tulla puetuksi häävaatteisiin. Miten on sinun laitasi? Kutsu sinulle on esitetty – oletko sinä jo vastannut kutsuun?

Jos et vielä tiedä, miten tällaiseen kutsuun vastataan, voit kysyä sitä vaikkapa meiltä jo kutsuun vastanneilta tai lukea aiheesta lisää Raamatustasi (esimerkiksi Joh. 3:16-21). Aikanaan samassa tilanteessa oli myös eräs vanginvartija. Hän tiedusteli asiaa Paavalilta ja Silakselta:

”Hän vei heidät ulos ja kysyi: ”Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.” (Ap. t. 30:30-32)

Pohdittavaa

Onko minut kutsuttu juhliin?
Olenko vastannut myöntävästi kutsuun?
Onko minut puettu juhlavaatteisiin?