Puhelin tuossa taas muistuttaa olemassaolostaan. Ai, postin sovellus se sieltä viestittää: ”odotamme lähetystä saapuvaksi postille”.

Ehkä minunkin pakettini on jossain tuolla…. (Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä)

Mitäkö tuolla oikeastaan halutaan viestittää? Tuskin ainakaan sitä, että he odottavat pakettia silmä kovana terminaalin ovella saapuvaksi. Tuskin he kehottavat minuakaan siirtymään lähemmäs noutopistettä tai istumaan pakettiautomaatin läheisyydessä kunnes ”lähetys on toimitettu noutopisteeseen”.

Viestin tarkoitus lienee kertoa, että tuolla jossain kaukana valmistelut pakettini saapumiseksi tänne kotikonnuille ovat nyt käynnistyneet. Näin pysyn tyynenä enkä täytä logistiikkakeskuksen asiakaspalvelua kärsimättömillä tiedusteluilla. Ajattelevat siis, että minun on parempi olla tietoinen jokaisesta check-pointista, jotka paketti matkalla ohittaa.

Ja niin minulle syntyy sellainen hallinnan ja kontrollin harha, kun tiedän, missä paketti seilaa. Tosiasia kuitenkin on, etten voi vaikuttaa tuon paketin matkaan sentin vertaa ennen kuin olen sen automaatista noutanut ja postinsovellus voi lähettää viestin ”Paketti on noudettu noutopisteestä”.

Jumalan logistiikkakeskus

Ei liene yllätys, että vertaan tätä paketin odottamisen prosessia jumalasuhteeseen. Vaikka rukous- ja jumalasuhde ei olekaan tällainen asiakas-toimittaja-suhde, usein me avuttomat ihmiset otamme jumalasuhteessakin tuon asiakkaan rooliin ja laitamme Jumalan toimittajan paikalle. Heikkoina hetkinä sitten käyttäydymmekin kuin pahaiset omavoimaiset asiakkaat, jotka vaativat palvelua sen enempää ajattelematta muuta kuin lopputulosta omalla pöydällä.

Niinpä odotamme Jumalaltakin rukouksiin samanlaisia tilapäivityksiä, mitä postin logistiikkapalvelussa. Emme kärsi odottaa asioiden valmistumista omalla ajallaan meidän tietoisuutemme tuolla puolen. Haluamme Jumalalta tilapäivityksen. Onko ’pakettini’ jo saapunut terminaaliin? Ja miten Jumala rukoukseeni sitten vastaakaan? Hänen pitäisi kertoa minulle vaihe vaiheelta, miten vastaaminen etenee. Näin se ei kuitenkaan aina mene. Liekö syynä taivaallisen logistiikkakeskuksen yksityisyydensuoja miljoonia muita asiakkaita kohden vai onko kyseessä ihan vain isällinen ote kasvattaa kärsimättömän pienen ihmisen kykyä odottaa.

Ja niin ihminen odottaa…

Palaan tekstin alkuun ja kysyn, miten sinä reagoit postin viestiin ”odotamme lähetystä saapuvaksi postille”? Käytkö sinä siinä vaiheessa istuman oven eteen odottamaan ovikellon soimista, jos olet tilannut paketille kotiinkuljetuksen? Vai katsotko vain viestin, toteat pakettisi olevan tulossa ehkä seuraavalla viikolla ja jatkat elämääsi.

Taivaallisen logistiikkakeskuksen tapauksessa joku tosiaan saattaa jäädä siihen ovelle odottamaan, vaikka mielestäni tilanne on sama kuin postinkin kanssa.

Siinä missä luotan sen paketin tulemisen postin huoleksi, voin samalla tavalla luottaa rukousvastauksen Jumalan huoleksi, jatkaa elämää ja avata sitten oven, kun vastaus on tullut perille saakka. Silloin on aika iloita lopputuloksesta, jonka mahdollistamiseksi taivaallinen logistiikkakeskus on tehnyt valtavan työn minun tietämättäni. Tätä on odottaminen, joka perustuu luottamukseen ja uskoon. Sen ei tarvitse olla tietoinen eikä mikromanageroida jokaista käännettä alusta loppuun. Luottava odotus antaa asian olla silloin, kun se ei ole vielä omien käsien ulottuvissa. Sitä on usko ja luottamus ja niihin kuuluva odotus.

Taivaallisesta odottamisesta

Edellä kuvattu Jumalan työn ja vastauksen odottamisen prosessi on kuvattu Johanneksen evankeliumin viinipuu allegoriassa (Joh. 15). Poimin sieltä tähän vain kaksi jaetta, mutta viitseliäs Jumalan tuntija lukee myös jakeet näiden välistä – ehkä koko luvun.

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.” (Joh. 15:4)

”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.” (Joh. 15:9)

On aiheellista kysyä, mitä tämä liittyy odottamiseen. Ensisilmäyksellä ei varmaan mitenkään, mutta jos tartutaan sanaan ”pysyä”, niin liittyy paljonkin. Kreikan kielen sana ’pysyä’ sisältää ajatuksen odottamisesta. Ehkä odottamistakin parempi ilmaus voisi olla ”viipyä, kestää, sietää, oleskella”. Ne ovat kaikki odottamisen ulottuvuuksia.

Tämä ’pysyä’ -sanan odotus ei tarkoita jonkin tietyn asian tai tapahtuman odottamista. Se on pikemminkin persoonan läsnäolon odotuksessa asumista – tässä tekstiyhteydessä se on hänen rakkaudessaan viipymistä.

Pysykää minun rakkaudessani” tarkoittaa viipymistä Jumalan yhteydessä, hänen kuuntelemistaan ja vastaavasti hänen rakkautensa sietämistä, kun oleskelen siinä.

Ja tällä tavoin odottaen – ei odottaen Jumalan vastausta, vaan viipyillen luottamuksessa häneen pysyen hänen rakkautensa virvoituksessa – minä kuulen hänen puheensa ja tunnen hänen sanojensa voiman sieluni syvyydessä.

Jeesus ei käske meitä ’pysymään’ oven edessä passiivisena odottamassa jonkin tapauksen käymistä toteen. Hän kutsuu meidät viipyilemään ja pysymään lähellään, kun elämä jatkuu omalla painollaan ja ne ’vastauksetkin’ sieltä sitten tulevat. Ja kun tämän odotuksen vietän viipyillen auttajani rakkaudessa, olen odottaessani saanut enemmän, mitä odotin paketin sisältävän.

Mitäköhän sitä nyt odottaisi? Ehkä vain viipyilen Jumalan rakkaudessa ja teen tämänkin päivän askareet tietoisena siitä, että paketit tulevat ajallaan.