Yksinkertaisia kysymyksiä alkuun: milloin viimeksi luit Raamattua itsellesi? Muistatko, mitä sieltä luit? Vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin kertovat enemmän siitä, miten suhtaudut käytännössä Jumalan sanaan kuin se, jos hurskastellen vastaisit kysymykseen ”Mikä Raamattu on minulle?”

Sanotaan, että Raamattu on kristityn pyhä kirja, hengellinen ravinto ja ohjenuora Jumalan tahdon löytämiseksi sekä paljon muuta perin ylevää, mutta sen käyttöarvo uskovan elämässä tulee esiin vasta siinä, miten hän suhtautuu Raamattuun arjessa.

Sanoisin, että Raamatun arvo tulee esiin vasta hengellisyyden janon myötä. Se on mitä parasta ravintoa hengellisyyteen sisältöä etsivälle. Sen arvo tulee esiin siinä, kun kaipaat yhteyttä elävään Jumalaan ja etsit hengellisen kaipuuseen täyttymystä. Se on tie arkeen, jossa taivas on läsnä.

Jumalan sana on henkilökohtaisen muutoksen ja lohdun lähde itselleni. Se on ollut sitä vuosia ja on yhä. Se on sitä, vaikka käsitykseni jumalanpalveluksen harjoittamisesta ja rukouksesta ovat ehkä muuttuneetkin vuosien saatossa. Minä olen elänyt läpi muutosprosessia, mutta Jumalan sana on säilynyt relevanttina koko ajan minun prosessistani huolimatta.

Jumalan sanan lukeminen oli lähtökohta aikanaan hengelliselle uudistukselle pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisille, kun he kohta vapautumisen jälkeen asuttivat uudelleen Jerusalemia. Katsotaanpa, miten asian laita oli…

Uudistus alkaa

Nehemian kirjan seitsemäs luku loppuu sanoihin:

”Kun tuli seitsemäs kuukausi, kaikki israelilaiset olivat jo asettuneet asumaan kaupunkeihinsa.” (Neh. 7:73b)

Pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen elettiin nyt ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa juutalaiskansan voidaan sanoa asettuneen asuttamaan luvattua maata. Oli kulunut miltei sata vuotta siitä, kun ensimmäinen paluumuuttajien joukko oli palannut Juudeaan. Ensin oli rakennettu temppeli, sittemmin saatu kaupungin kukoistukselle monin tavoin tärkeä muuri valmiiksi ja siinä sivussa kaikki muu asumiseen ja elämiseen liittyvä oli rakennettu sekin valmiiksi.

Nehemian kirjan kahdeksannen luvun alussa mainitaan myös pappi Esra, jonka mukaan toinen pakkosiirtolaisuuden ajan historian kirjoista on nimetty. Juutalaisen perimätiedon mukaan Esra oli myös henkilö, joka kokosi yhteen Vanhan testamentin kirjoitukset yhdeksi kirjakokoelmaksi. Oli niin tai näin, joka tapauksessa Esra kokosi ainakin Vanhan testamentin lainkirjat ja uudisti jumalanpalveluksen.

Esra saapui Babyloniasta Jerusalemiin vuonna 458 eKr., minkä jälkeen hän toimeenpani joukon uudistuksia. Vaikka Esra saapui jo 458, ehti kulua peräti 13 vuotta ennen kuin hän esiintyi ensimmäisen kerran julkisen puheen merkeissä.

”Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt.” (Neh. 8:1)

Ilmeisesti Esra oli ainakin aloittanut lain toimitustyön jo tätä ennen. Lainkirja, johon tässä viitataan, on mitä todennäköisimmin 5. Mooseksen kirja – Deuteronomium eli liitonkirja tai koko pentateukki eli kaikki viisi Mooseksen kirjaa. Asiasta on toki esitetty neljä eri näkemystä. Eri tutkijat arvelevat lainkirjan tarkoittavan eri asioita: 1) lainkirjojen kokoelmaa, 2) leeviläis- eli pappislakeja 2. ja 3. Mooseksen kirjoissa, 3) liitonkirjaa eli 5. Mooseksen kirjaa ja 4) koko pentateukkia.

Ehkä todennäköisimmin Esra ja papit lukivat ja tulkitsivat kansalle koko pentateukkia, joka oli pakkosiirtolaisuuden jälkeisen ajan juutalaisuudessa pyhien kirjojen ydin. Voimme täten rinnastaa tekstissä esiintyvän ’lain’ tarkoittavan nykypäivän kristitylle koko Raamattua.

Lähtökohdissa on myös huomionarvoista, että kansan elämä alkoi tasaantua ja arki löysi uomansa ihmisten ajankäytössä. Toisaalta on merkittävää sekin, ettei Esra omilla toimillaan pyrkinyt aktiivisesti herättämään ihmisiä sanan kuuloon, vaan kaipuu nousi kansasta itsestään käsin. Se, että he pyysivät pappi Esraa tuomaan lainkirjan ja lukemaan sitä, kertoo kuitenkin siitä, että Esran esimerkki lainkirjan vaalijana oli herättänyt kansan janoamaan samaa, mitä olivat nähneet hänen vaalivan.

Sanan lukeminen ja selittäminen

Katsotaanpa, mitä voimme oppia Nehemian aikalaisten asenteesta Jumalan sanaa kohtaan ja miten Jumalan sana vaikutti heihin. Esra ryhtyi julkisesti lukemaan lainkirjaa kansanjoukolle, joka puolestaan tarkkaavaisesti kuunteli, mitä luettiin:

”Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.

Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. ” (Neh. 8:2-3)

Ihmiset täten pysähtyivät Jumalan sanan ääreen kuuntelemaan, mitä siihen oli kirjoitettu. Israelilaisilla oli lähtökohtaisesti palava kaipuu Jumalan sanan tuntemukseen, mutta yksin kaipuu ei vielä riitä, vaan tarvitaan myös aikaa. Tekstissämme israelilaiset olivat valmiit uhraamaan myös aikaansa kuullakseen Jumalan sanaa. He omistavat osan päivästä Jumalan sanan kuulemiselle. Se on päätös, joka ihmisen itsensä tulee tehdä – kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan.

Jumalan sanan tutkimiseen käytettävä aika on yksinkertaisesti vain otettava. Se on otettava pois jostain muusta vähemmän tärkeästä. Mikä sitten saa luvan väistyä Jumalan sanan tutkimisen tieltä, on kunkin oma päätös, mutta lähtökohtaisesti ei varmaankaan pitäisi olla mitään tärkeämpää kuin jumalasuhteen hoitaminen.

Kansa oli kiinnostunut kuulemaan, mitä lainkirjassa kerrottiin ja opetettiin. He eivät kuunnelleet Raamatun sanaa vain kauniina lausuntataiteena, mitä se toki on, mutta he kuuntelivat tekstiä pyrkien ymmärtämään kuulemansa. Kuten teksti sanoo ”kaikki kuuntelivat tarkkaan” ja tarkoitus oli ymmärtää ja sisäistää, mitä Herra omalle kansalleen ohjeeksi oli jakanut.

Pelkkä lukeminen ilman luetun ymmärtämistä ei vielä johda kovinkaan pitkälle, mutta jos teksti saa mahdollisuuden puhua ensin ihmisen ymmärrykselle, niin kohta sen vaikutus ulottuu jopa hänen ’sydämeensä’ tai ’tahtoon’ niin kuin me modernit ihmiset tapaamme sanoa.

Jumalan sanaa ymmärrykselle

Ei siis ihme, että Nehemian kirjan teksti painottaa erityisesti lainkirjan selittämistä ja opettamista sen lukemisen yhteydessä:

”He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.” (Neh. 8:8)

Kirjan lukemisesta seuraava ymmärtäminen ei jäänyt sekään pelkästään kuulijan vastuulle, vaan tässä tapauksessa Jumalan lain jakamisesta vastanneet papit selvittivät kansalle mistä tekstissä oli kyse. He eivät ottaneet tulkinnan riemua ja oman ajattelun iloa pois ihmisiltä, vaan selityksin ja opetuksin he tukivat kuulijoita siinä.

Kannattaa huomata, että nykypäivänä lainkirjoihin tutustuminen olisi tapahtunut varmaan toisella tavoin. Nimittäin ääneen lukeminen oli välttämätöntä siksi, että lukutaito oli harvinaista ja toisaalta myös kieli oli muuttunut melkoisesti. Tuohon aikaan puhuttiin puhekielenä arameansukuista kieltä, joka oli lähellä hepreaa, mutta silti hepreankielisen tekstin ymmärtäminen puhumattakaan lukemisesta ei onnistunut jokaiselta.

Tästä syystä Esra ja muut papit eivät pelkästään lukeneet lainkirjaa, vaan he myös selittivät ja opettivat sitä. Selitykselle ja opetukselle oli tuolloin erityinen tarve, koska siis

• suurin osa kansasta ei enää ymmärtänyt jumalanpalveluskieleksi vakiintunutta hepreaa, joten Jumalan sana oli ’selitettävä’ heille arameaksi.

• Vastaavasti kansa oli pakkosiirtolaisuuden aikana vieraantunut Jumalan laista ja säädöksistä, joten heille oli alusta alkaen ’opetettava’ uudelleen niiden soveltaminen käytännön elämään.

Nykypäivän uskova on tässä mielessä jokseenkin paremmassa asemassa. Hän näet pääsee samaan tulokseen avaamalla omalle kielelle kirjoitetun Raamatun ja hyvän selitysteoksen tai vaikkapa kuuntelemalla muutaman raamattutunnin aiheesta.

Pelkkä tietoperäinen ymmärtäminen ei Jumalan sanan edessä silti vielä riitä. Jumalan sanaa tulee opettaa ja se tulee oppia. Oppimiseen sisältyy opitun sisäistäminen niin, että oppilas osaa soveltaa opitun käytäntöön.

Tähän pätee vanha periaate: ”opettaja on opettanut vasta sitten, kun oppilas on oppinut”. Jos siis lukemasi Jumalan sana ei ole saanut otetta elämästäsi, et ole vielä oppinut läksyä.

Hengellinen herääminen

Jos annamme Jumalan sanalle tilaisuuden elämässämme, huomaamme, että siinä on valtava voima. Jumalan sanalla on voima muuttaa meidät. Edellä tarkasteltiin, miten Nehemian aikalaiset suhtautuivat Jumalan sanaan ja millä tavoin he tutkivat sitä, joten katsotaanpa, miten Jumalan sana vaikutti heihin?

Luetaanpa tekstiä eteenpäin hieman jäljemmästä ja katsotaan, mitä tapahtui, kun ihmiset hetken Jumalan sanaa maisteltuaan sisäistivät jotain oppimaansa. Saman luvun puolivälissä kerrotaan näin:

”Seuraavana päivänä kaikkien sukukuntien päämiehet, papit ja leeviläiset kokoontuivat Esran, lainopettajan, luo tutkiakseen tarkemmin lain sisältöä. He huomasivat Herran Moosekselle antamassa laissa määräyksen, että israelilaisten tulee seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa. Silloin he kuuluttivat ja panivat kaikissa kaupungeissaan ja Jerusalemissa sanan kiertämään: ’Menkää vuorille hakemaan oliivipuun, villioliivin, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on säädetty.’” (Neh. 8:13-15)

Luettu sana herätti kuulijoissa ajatuksia, joita he tahtoivat työstää eteenpäin. He kävivät tutkimaan yhdessä lainopettajien kanssa, mitä heidän kuulemansa ja ymmärtämänsä sana tarkemmin tarkoitti. Ilmeisesti koskettanut sana liittyi Israelin viettämiin juhlapäiviin – ja tässä tapauksessa lehtimajanjuhlaan, joka oli kalenterin mukaan kohta käsillä.

Saatuaan selvyyden säädökseen päättäjät kävivät tuumasta toimeen. He ryhtyivät järjestämään juhlaa, koska Herran laki kehotti heitä viettämään sellaista. Kukaan ei heitä käskenyt tai pakottanut juhlan viettoon, vaan he olisivat voineet jatkaa juhlimatta kuten vuosikymmeniä oli jo tehty.

Mutta Jumalan sana oli laskeutunut heidän sydämelleen – ja siinä oli syy uuteen heräämiseen. Jumalan sana oli herättänyt heidät aistimaan hengellisesti – näkemään, kuulemaan ja toimimaan hengellisten aistien varassa.

Jumalan sanan herättämä ihminen näkee selkeästi – hän tietää Jumalan sanan tarkoittavan hänen parastaan, jolloin hän luonnostaan tahtoo kokea Jumalan itse, lähemmin. Se on sitä, kun sydämeen herää halu ottaa vaarin Raamatun kehotuksesta ja pysähtyä kokemaan Jumalan todellisuus entistä kirkkaampana omassa elämässä.

Sana johtaa syvempään tuntemukseen

Ja jos uskaltautuu lähtemään liikkeelle – elämään todeksi Jumalan sanaa – saa mitä todennäköisimmin yllättyä. Se, joka uskaltautuu sydämensä halusta lähtemään liikkeelle, vaikka aralla mielellä ja haparoiden, saa nähdä, että Jumalan sana on elävä ja voimallinen.

Israel lähti Esran lainkirjan sanojen mukaan toimittamaan lehtimajanjuhlaa tietämättä tarkemmin muusta kuin siitä, miten sitä vietettiin. Mutta mihin tuo päätös ja sitä seurannut ojentautuminen sekä liikkeelle lähteminen johtikaan?

Luulen, ettei yksikään kansan johtajista olisi arvannut, että yksinkertainen kuuliaisuuden askel johtaisi koko kansan syvempään Herran tuntemiseen. Nimittäin seuraavan luvun alussa Nehemia kirjoittaa siitä, mitä oli ’päässyt tapahtumaan’, kun Jumalan Henki pääsi muuttamaan ihmissydämet:

”Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä.” (Neh. 9:1-3)

Lehtimajan juhlan päättymisestä oli kulunut muutama hassu päivä, kun kansa kokoontui jo yhteen paastoamaan ja tunnustamaan syntinsä! Lehtimajanjuhlan aikana he olivat kohdanneet Jumalan pyhyyden ja saaneet armon tulla sen koskettamiksi. Ja Jumalan pyhyyteen ihmisellä itsellään ei ole mitään muuta tuotavaa kuin oma mahdottomuutensa ja synnin tahraama elämä.

Israel tunnusti syyllisyytensä – tässä mittakaavassa ehkä ensimmäistä kertaa pakkosiirtolaisuudesta palaamisen jälkeen. Tällä kertaa he eivät kantaneet pelkästään omaa henkilökohtaista syntitaakkaa Herran eteen. He kantoivat myös isiensä – menneiden sukupolvien – syyllisyyden.

Tässä on sydäntä riipaiseva kaunis kuva siitä, miten uskovat on kutsuttu kantamaan vastuu koko yhteiskunnasta ja tunnustamaan Herran edessä syyllisyys niin henkilökohtaisesti kuin osana yhteiskuntaa ja sen syntitaakkaa. Vaikka kukin meistä vastaa viime kädessä vain itsestään, on Herra antanut meille myös kollektiivisen vastuun kantaa yhteiskuntaa hengellisesti. Tänä aikana ei liene turha muistuttaa meitä tästäkin vastuustamme.

Yhteenvetona siis totean vielä, että ojentautuminen Jumalan sanan mukaan johti kansan kokemaan Herran läsnäolon konkreettisemmin keskuudessaan. Tuo läsnäolo toi heidät Jumalan pyhyyden eteen – etsimään apua Herralta syntiongelmaansa. Pieni kuuliaisuuden askel Raamatun sanan edessä voi olla sinunkin kohdallasi askel syvempään Herran tuntemukseen, joka tuo elämääsi kokonaisvaltaisen muutoksen.

Kenenkään ei tarvitse pelätä Herran pyhyyden kohtaamista, sillä se johtaa Jeesuksen Kristuksen sovintotyön perusteella syntien anteeksiantoon ja yhteyteen Herran kanssa. Israelkaan ei jäänyt piehtaroimaan syyllisyydessä, vaan Jumalan lainkirjan kuulemisesta alkanut prosessi johti lopulta liiton uudistamiseen.

Jos tahdot, voit lukea yhden Raamatun kauneimmista synnintunnustusrukouksista juuri tästä Nehemian kirjan yhdeksännestä luvusta (Neh. 9:5-37). Tämän rukouksen päätteeksi Israelin kansa uusii liittonsa Herran kanssa:

”Kaiken tämän vuoksi teemme kirjallisesti juhlallisen sopimuksen, ja päällikkömme, leeviläisemme ja pappimme painavat siihen sinettinsä.” (Neh. 9:38)

Herra Jumala ei torjunut Israelia sen synnin tähden, vaan tuo synnin herättämä katumus oli päinvastoin alku uudistetulle liitolle Herran Jumalan kanssa. Pyhyyden kokemus toi ihmiset kohtaamaan oman mahdottomuutensa ja etsimään Jumalan kirkkautta. Ja joka Jumalan kirkkautta etsii, hän sen myös saa löytää. Herra ei torju ketään, joka hänen kasvojaan käy etsimään.

Nehemian kirjan kymmenes luku jatkuu kuvauksella liiton ehdoista, joihin kansa omaehtoisesti sitoutui (Neh. 10:1-39). En käy niitä enää läpi tässä yhteydessä, vaan totean ehtojen kertovan halusta ja tahdosta seurata Herraa kokosydämisesti, mikä kansassa oli kuvatun vajaan kuukauden aikana tapahtuneen uuden hengellisen heräämisen myötä syntynyt.

Miksi tästä kerroin?

Jos siis Israelin heimot olivat pakkosiirtolaisuuden aikana ja vieläpä noin sadan vuoden ajan sieltä paluun jälkeen kadottaneet elävän yhteyden Jumalaan, tekstimme kertoo siitä, miten Jumalan puolelta ei ole koskaan liian myöhäistä tulla takaisin hänen luoksensa.

Herra on aina valmis saattamaan ihmisen askel askeleelta syvempään yhteyteen hänen kanssaan. Israelin heimoihin syttyi halu kuulla Jumalan sanaa ja oppia ymmärtämään sitä. Ajattele, alussa ei ollut mitään muuta – ei sen ihmeellisempää.

Herran sanan kuunteleminen ja kohta ojentautuminen sydämessä sen mukaan avasi tien muutokselle, jota ei varmasti yksikään ’sanan kuuloon’ saapunut olisi osannut aavistaa etukäteen.

Sama nälkä Jumalan sanan puoleen vaikuttaa meissä nykypäivän uskovissa. Uskallan väittää, että moni meistä on Raamatun tuntemuksen suhteen elänyt ’pimeän pakkosiirtolaisuuden aikaa’, joten meilläkin luulisi olevan kaipaus ja halu oppia ymmärtämään Raamattua. Kaipaus ymmärtää Raamattua sydämellämme. Tällä tarkoitan raamatuntuntemusta, joka jättää jäljen elävään arkeen.

Toivon, että tämä pieni kertomus hengellisestä heräämisestä pappi Esran aikaan Israelin maalla, on omiaan herättämään Herran tuntemisen ja kokemisen janon ja nälän tänään sinussakin. Käykäämme Jumalan pöytään nauttimaan hänen antimistaan – se on muutoksen ja iloisten yllätysten tie.

Pohdittavaa

Mistä kaikki alkoi?
Mihin kaikki johti silloin? Entä mihin se johtaa minun elämässäni?