Kolmannen adventin teksteistä Jaakobin kirjeen näkökulma Herran tulemisen odottamiseen puhuu kärsivällisyydestä. Teksti sopii varsin hyvin meillä tämän ajan kärsimättömille ihmisille. Käydään sisään tekstiin kirjailija Leo Tolstoin johdattamana.

Leo Tolstoi (1828-1910) on yksi venäläisen kirjallisuuden tunnetuimmista vaikuttajista. Kuka nyt ei tuntisi nimeltä hänen suurteoksiaan, kuten Anna Karenina sekä Sota ja rauha. Etenkin jälkimmäinen historiallinen puolitoista tuhat sivuinen suurteos satoine henkilöhahmoineen kuuluu ehdottomasti maailmankirjallisuuden eliittiin.

Vaikka monen mielestä pelkästään jo tekona Sota ja rauha -teoksen lukeminen sopii esimerkiksi teemaan kärsivällisyydestä, valitsin esimerkin toisaalta Tolstoin tuotannosta. Tolstoi puki ajatuksiaan myös lyhyempään muotoon eli aforismeiksi. Kärsivällisyyden hyveestä hän kirjoittaa näin:

”Kaikkein voimakkaimmat soturit ovat kärsivällisyys ja aika.”

Kärsivällisyys ja aika kulkevat käsi kädessä. Ilman aikaa ei ole kärsivällisyyttä, koska vasta ajan kuluessa kärsivällisyys löytää muotonsa. Yhdessä ne olisivat ratkaisseet lukemattomat sodat ilman verenvuodatusta, mutta ikävä kyllä liian usein aika ei riitä ihmisen rajalliselle kärsivällisyydelle.

Inhimillinen ja Jumalallinen kärsivällisyys

Kärsivällisyys ei ole ihmisen luontainen piirre siinä mielessä, että se virtaisi kuin itsestään. Päinvastoin kärsivällisyys vaatii ’luonnetta’ – tahdonlujuutta ja ehkä ponnisteluakin. Kaikkein kärsivällisinkin joutuu koetukseen, kun vain antaa ajan kulua. Haastaakseen kärsivällisyyden ei siis oikeastaan tarvitse tehdä mitään.

Ihminen on luonnostaan taipuvainen pikemmin kärsimättömyyteen kuin kärsivällisyyteen, minkä huomaa käytännön elämässä. On helpompi menettää malttinsa kuin odottaa kärsivällisesti. Kukapa meistä ei olisi kärsimättömyyttään kiukutellut liikennevaloissa, paikallaan seisovassa kassajonossa, puhumattakaan odotuksesta rukousvastauksen viipyessä.

Kärsivällisyys vaatii meidän maailmassamme päättäväisyyttä ja asettumista ’luonnontilaa’ eli kärsimättömyyttä vastaan. Kärsimättömyys ei vaadi ponnisteluja; se tulee meissä esiin ihan itsestään. Kärsivällisyys sen sijaan edellyttää tietoista päätöstä pitäytyä kärsivällisenä. Siksi se nähdäänkin hyveenä. Toki myös yleensä hyvän hedelmänsä vuoksi.

Ihmiskunnan onneksi kärsivällisyys kuuluu Jumalan ominaisuuksiin. Siinä missä meidän ajassamme kärsivällisyys on jopa luonnonvastaista, Jumalalle se on hänen luontonsa. Hän on luonnostaan kärsivällinen. Hän voi odottaa, vaikka hänen ei tarvitse – onhan hän sentään Jumala.

Meidän Herramme ei ole menettänyt malttiaan eikä hävittänyt ihmiskuntaa sen alati yltyvästä pahuudesta huolimatta, mikä kertoo Jumalan täydellisen kärsivällisyyden vaikutuksesta käytännössä. Mutta Jumalan kuvana ihminenkin on kykenevä kärsivällisyyteen (Sananl. 14:29), joskin inhimillinen kärsivällisyys on rajoittunutta Jumalan kärsivällisyyteen nähden.

Kun katsoo asiaa Jumalan perspektiivistä, niin hänen Valtakuntansa vallitsevana voimana kärsivällisyys kuuluu Raamatun kehotuksiin meille. Raamattu pitää kärsivällisyyttä hyveenä ja Hengen hedelmänä (Gal. 5:22). Hengen hedelmänä kärsivällisyys on Jumalan ominaisuus ja luonteenpiirre, jota Pyhä Henki tuo esiin elämässämme. Kärsivällisyyden hedelmä tekee tunnetuksi Jumalaa hänen omiensa kautta alati pimenevässä maailmassa.

Adventin odotukseen Jaakobin matkassa

Kärsivällisyys on yksi Jaakobin kirjeen pääteemoista. Kirjoittaja korostaa, että kristityn suurimpia hyveitä on kärsivällisyys: kärsivällisyys syytettynä, hyvissä teoissa, provosoituna, sekä sorron ja vainon alla.

Tämän päivän tekstissä Jaakob puhuu juurikin odottamisesta ja kahdenlaisesta kärsivällisyyden muodosta siihen liittyen. Kärsivällisyyttä ei olisi ilman aikaa ja odotusta. Jaakobin tekstissä puhutaankin siitä ajasta, jonka me yhdessä Jumalan kanssa odotamme, kun odotamme häntä ilmestyväksi kunnian Herrana, kun hän tulee toisen kerran takaisin. Toki samaan odotukseen voidaan lukea myös ne tilanteet, kun odotamme hänen apuaan oman arkisen elämän haasteissa. Luetaan päivän teksti:

”Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.” (Jaak. 5:7-11)

Tällä kertaa tutustumme kärsivällisyyteen tämän tekstin pohjalta. Pohdimme, mitä kärsivällisyys lopulta tarkoittaa inhimillisenä ominaisuutena ja miten se ilmenee käytännössä.

Kahdenlaista kärsivällisyyttä

Uuden testamentin kreikassa käytetään kärsivällisyydestä pääasiassa kahta sanaa. Ne ovat ’makrothymia’ ja ’hypomone’. Vanhempi kirkkoraamattu käyttää lähes järjestäen sanaa ’pitkämielisyys’ ensin mainitun termin käännösvastineena, mutta Jaakobin kirjan tekstissä se on käännetty nykyisen kirkkoraamatun tavoin sanalla ’kärsivällisyys’. Jälkimmäinen termi puolestaan käännetään suomenkielisissä Raamatuissa sanalla ’kestävyys’.

Kummatkin sanat tarkoittavat siis kärsivällisyyttä, ja monissa kielissä sanat käännetään ne yhdellä ja samalla sanalla. Suomalainen Raamattu tekee tekstissä ansiokkaan poikkeuksen kääntämällä kreikan kielen kaksi kärsivällisyyttä ilmaisevaa sanaa eri termein ’kärsivällisyys’ ja ’kestävyys’ (Jaak. 5:11). Ratkaisu kääntää kärsivällisyyttä tarkoittavat sanat eri sanoin on hyvä, koska alkukielen sanoilla on keskenään toisistaan poikkeava merkitys.

Hypomone – kestävyys

Sana ’hypomone’ käännetään yleensä sanoin”kestävyys, kärsivällisyys”. Teonsana ’hypomeno’ puolestaan kääntyy suomeksi muotoon ”jäädä, kestää, kärsiä”. Kirjaimellisesti käännettynä ’hypomone’ merkitsee ”kuorman tai taakan alle jäämistä”.

Pelkkä kestävyys on merkitykseltään hieman eri asia kuin ’hypomonen’ kestävä kärsivällisyys, mutta käännösvastineena se on kärsivällisyyttä parempi, koska se tuo paremmin esiin alkukielen sanan merkityseron kielemme ’kärsivällisyys’ -käsitteen kanssa. ’Hypomone’ -kärsivällisyys kuvaa näet ihmisen ’venymistä’ epäsuotuissa oloissa, joihin hän ei juurikaan voi itse vaikuttaa. Hänen on kestettävä ja otettava vastaan, koska hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.

’Hypomone’-kärsivällisyys on kestämistä, kun ihminen joutuu vaikeuksiin tai kärsimyksiin ilman omaa syytä. Sitä käytetään kuvaamaan äärimmäistä lujuutta, jota ihmisestä löytyy kuoleman uhan edessä. ’Hypomone’ kuvaa ’miehekästä’ kärsivällisyyttä ja kestävyyttä ahdingossa. Se ei ole hiljaa alistumista, vaan olosuhteista riippumatonta lujaa mielenlaatua, joka ei anna hetken ahdingon nujertaa itseään. Se nousee olosuhteiden yläpuolelle ja odottaa järkähtämättä asioiden päättymistä turvautuen odotuksessa Herran pitäviin lupauksiin.

Makrothymia – pitkämielisyys

Edellä käsiteltiin ’Hypomone’-kärsivällisyyttä kestävyytenä ja mielenlujuutena ahdistuksessa, johon henkilö itse ei voi juuri vaikuttaa. Sen sijaan puhutaessa sanan ’makrothymia’ kuvaamasta kärsivällisyydestä liittyy siihen aina vapaus valita toisin, eli luopua kärsivällisyydestä.

Sana tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”kärsivällisyys, pitkämielisyys tai hitaus kostaa vääryyttä”. ’Makrothymia’ on yhdistelmä kahdesta sanasta:

• ’makro’, joka tarkoittaa ”pitkä, etäinen (matkassa), pitkään (ajassa)”

• ’thymia’ eli ”viha, kiivaus, kiukku; mieli”

’Makrothymia’-kärsivällisyys merkitsee ”pitkää mieltä” tai ”etäistä / kaukaista kiukkua tai vihaa”. ”Pitkä mieli” tarkoittaa mieltä, joka pysyy vahvana ja säilyttää itsehillintänsä vaikeidenkin olosuhteiden pitkittyessä, vaikka se voisi vapaasti valita toisenkin tien.

Sama merkitys on vanhahtavalla suomenkielen sanalla pitkämielisyys, kuten myös joissakin sanatarkoissa englanninkielisissä käännöksissä käytetyllä sanalla ’long-suffering’. Se on äkkipikaisuuden, itsekkyyden ja kostonhimon vastakohta.

’Makrothymia’ merkitsee kärsivällistä ja suvaitsevaista asennetta ja suhtautumista, vaikka henkilö pystyisi kostamaan vääryyden tai antamaan takaisin samalla mitalla. ’Makrothymian’ kaltainen pitkämielisyys ei siis ilmene kuin vapaudessa, jolloin asianomainen pystyy valitsemaan vapaasti kärsivällisyyden ja vaikkapa koston välillä.

Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan kehotus vapaaehtoisesti oikeuksistaan pidättyvään ’makrothymia’-kärsivällisyyteen oli kreikkalaistaustaisille lukijoille lähes absurdi, koska heidän kulttuurissaan ’makrothymia’-kärsivällisyyttä ei arvostettu hyveenä, kuten kestävyytenä ilmenevää ’hypomone’-kärsivällisyyttä. Heidän mielestään oli käsittämätöntä, että joku luopuisi hiljaa omista oikeuksista etenkin, jos niitä oli mahdollista puolustaa. Vaikka ’makrothymia’-kärsivällisyys on suomalaiselle lukijalle käsitetasolla ymmärrettävä, jää se edelleen käytännössä monelle täysin tuntemattomaksi.

Kehotus kärsivällisyyteen asenteissa ja teoissa

Edellä kuvattu ero ’makrothymia’ ja ’hypomone’ -kärsivällisyyden välillä on hyvä muistaa lukiessa Jaakobin kirjeen tekstiä, kun kirjoittaja kehottaa lukijoita kärsivällisyyteen nimenomaan ’makrothymia’ -kärsivällisyydessä. Mutta missä asiassa Jaakob kehottaa kirjeen alkuperäistä lukijakuntaa valitsemaan kärsivällisyyden Jumalan silmissä hedelmättömän ratkaisun sijaan?

Kirjeen kirjoittaja viittaa heti jakeen 7 alussa sanalla ’oun’ (käännetty suomeksi sanoin ’niin’ ja ’siis’) tekstiä edeltävään kappaleeseen (Jaak. 5:1-6), jossa hän puhuu rikkaista sortajista, jotka ovat ”riistäneet palkan työmiehiltä” (Jaak. 5:4) ja rikastaneet itse vääryydellä.

Puhuteltuaan ensin sortajia, Jaakob siirtyy tekstissä puhuttelemaan sortajien uhreiksi joutuneita kristittyjä. Kehotus ”olkaa siis kärsivällisiä” vetoaa alemman sosiaaliluokan uskoviin, jotta he pysyisivät sorrosta huolimatta kestävinä uskossaan ja säilyttäisivät malttinsa olosuhteista huolimatta.

Rikkaat sortajat tulevat varmasti saamaan tuomionsa (”Tuomari seisoo jo ovella.”). Sorrettujen tuli mieluummin odottaa kärsivällisesti Herran tuomiota kuin ottaa oikeus väkivaltaisesti omiin käsiinsä (Jaak. 5:9). Rikkaiden omistajien ja maatyöläisten välit olivat ilmeisesti tulehtuneet niin pahoin, että oikeuden omiin käsiin ottaminen olisi johtanut veriseen maatyöläisten kapinaan. Kapinassa maatyöläiset olisivat ensin teloittaneet rikkaat sortajat, minkä jälkeen Rooman armeija olisi kukistanut ja ristiinnaulinnut kapinalliset.

Kärsivällisyys ja pitäytyminen oikeuden ottamisesta omiin käsiin oli tilanteessa ainut Jumalan tahdon mukainen ratkaisu verenvuodatuksen välttämiseksi. Eli Jaakobin kehotus kärsivällisyyteen ei tarkoita, etteivätkö uskovat saisi puhua vääryyttä vastaan. Sen sijaan se kielsi väkivallan, vihonpidon ja uhkaavat puheet reaktiona vääryyteen. Toisin sanoen kärsivällisyys on kultaa, jos toinen vaihtoehto johtaa tekoihin, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. On mieluummin oltava kärsivällinen ja luovuttava oikeudestaan kuin hakea oikeutta käyttäen pahan aseita.

Emme elä vain tätä aikaa varten

Toisessa jakeessa (Jaak. 5:8) Jaakob toistaa kehotuksen ’makrothymia’ -kärsivällisyyteen:

”Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä.”

Hän muistuttaa lukijaa oikeasti merkityksellisistä asioista, jotka tuppaavat uskoviltakin arjessa unohtumaan. Emme näet elä vain nykyisyyttä varten, vaan tähtäin on asetettu ikuisuuteen. Emme elä itseämme varten, vaan missiomme on palvella Herraamme kaikessa, missä vain taidamme.

Herran toinen tuleminen antaa vielä odottaa itseään Jumalan ihmisiä kohtaan osoittaman laupeuden ja kärsivällisyyden tähden. Vaikka maailman tuomio viipyy, Kristuksen paluu Vanhurskaana Tuomarina tapahtuu varmuudella (Room. 13:12; Hepr. 10:25; 1. Piet. 4:7). Tämän tiedon pitäisi riittää motivoimaan meidät uskovat elämään niin, että pysymme paitsi kestävinä uskossa, mutta myös kärsivällisinä voittaaksemme esimerkkimme kautta ihmisiä Herralle. Muistakaamme siis, miksi elämme ja mikä onni ja autuus meitä ikuisuudessa odottaa nykyisten ohimenevien ahdistusten sijaan.

Jakeessa 9 Jaakob kehottaa seurakuntalaisia olemaan kärsivälliset toinen toisiaan kohtaan muistuttaen heitä edelleen tärkeämmistä asioista:

”Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella.”

Syyttelyllä kirjoittaja viittaa jakeissa Jaak 5:1-6 käsiteltyyn eriarvoiseen kohteluun. Hän ensin kehottaa niitä syrjintään ja sortoon osallistuneita seurakuntalaisia tekemään parannuksen, mutta vähintään yhtä tärkeää on sorrettujen seurakuntalaisten lopettaa syyttely ja tuomitseminen. Syyttely ei rakenna keskinäistä yhteyttä, vaan päinvastoin repii ja hajottaa. Samoin toisen tuomitseminen on aina oman itsen korottamista tuomitun yläpuolelle hänen tuomarikseen. Ja tähän meistä ei ole ketään kutsuttu, vaan kristittyjen tuomari on yksin Jeesus Kristus. Ja jos kerran hänen kärsivällisyytensä ja anteeksiantonsa riittää meitä kohtaan, emmekö siis mekin ole velvoitetut osoittamaan samaa kärsivällisyyttä ja anteeksiantoa toisiamme kohtaan?

Kolme esimerkkiä kärsivällisyydestä

Edellä käsitellyn tilanteen ratkaisemiseksi Jaakob kehottaa uskovia koston ja omankäden oikeuden sijaan vaalimaan ’makrothymia’ -kärsivällisyyttä. Hän antaa tekstissä kolme esimerkkiä kärsivällisyydestä: 1) vertaus maanviljelystä, 2) esimerkkejä profeetoista ja 3) esimerkki kestävyydestä Jobin kirjassa.

Pyydän sinulta hyvä lukija tässä vielä hetken kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, koska tahdon sinun katsovan kanssani lyhyesti Jaakobin kolmea esimerkkiä ennen kuin laitamme pakettiin tämän kertaisen oppitunnin.

Maanviljelijä

Ikävä kyllä jakeen 7 esimerkin kohdalla Uuden kirkkoraamatun tekstivalinta ylitulkitsee tekstiä siinä määrin, ettei lukijalle enää välity tieto siitä, mitä maamies tekstissä kärsivällisesti odottaa. Vuoden 1933/38 käännös sen sijaan on onnistunut säilyttämään alkuperäisen merkityksen:

”Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.”

Israelissa syyssateet tulevat loka-marraskuun aikana kohta kylvämisen jälkeen. Kun itse olin useampi vuosi takaperin Israelissa turistina marraskuun alussa, ihailin tietty aurinkoista säätä, mutta paikalliset asukkaat olivat huolissaan sateiden viivästymisestä. Kun lomamme viimeisenä päivänä alkoi vihdoin satamaan kaatamalla, ihmiset kokoontuivat tulviville kaduille riemuitsemaan sateesta.

Vastaavasti kevätsateet tulevat maalis-huhtikuussa kohta ennen elonkorjuun aloittamista. Ja kuten arvaat, sateet ovat täsmälleen yhtä tärkeät silloinkin sadon onnistumisen kannalta (Jer. 5:24; Hoos. 6:3; Joel 2:24).

Ilman syys- ja kevätsateita sato ei onnistu, vaan maa jää hedelmättömäksi – uurasti maamies sitten kuinka kovin tahansa. Sateet ovat viljelijälle korvaamattoman arvokkaat ja hänen työnsä palkka on täysin riippuvainen niistä. Sateiden merkitystä kuvaa sekin, että niistä on annettu Raamatussa erityinen Jumalan lupaus (5. Moos. 11:14; Sak. 10:1).

Maamies on täten oiva esimerkki kärsivällisellä asenteella odottamisesta. Hänen kärsivällisyyttään ei koettele niinkään se, mitä hän itse tekee, vaan sadolle ehdottaman tarpeellisen sadeajan alkaminen. Maamies toki tekee kaiken voitavansa, mutta sadetta hän ei voi tehdä itse, vaan hänen täytyy vain kärsivällisesti odottaa ja luottaa, että Herran lupaamat sateet tulevat ajallaan. Maamiehen kärsivällisyys on pohjimmiltaan luottamista Herraan ja häneltä ajallaan tulevaan apuun.

Profeetat

Toinen esimerkki kärsivällisyydestä tulee Vanhan testamentin profeetoista:

”Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi.”

Suurin osa Vanhan testamentin profeetoista joutui sanomansa vuoksi voimakkaan vastustuksen kohteeksi vallanpitäjien ja poliittisen johdon taholta. Monet profeetat joutuivat tekemään valinnan kuoleman ja sanoman julistamisen välillä; ja monet heistä valitsivat mieluummin kuolla kuin vaieta.

Kirjeen kirjoittamisen aikana juutalainen perimätieto vahvisti useiden profeettojen marttyyrikuoleman (Jesaja, Jeremia, jne.). Heidän kärsivällisyytensä Herran uskollisina palvelijoina tunnettiin hyvin ja arvostettiin korkealle, joten Jaakobin ei tarvinnut tekstissä muuta kuin viitata profeettoihin ja lukijat kyllä tiesivät, mitä Jaakob tarkoitti. Kukaan Jaakobin lukijoista ei voinut kyseenalaistaa hänen argumenttiaan.

En käsittele tässä yhteydessä tarkemmin Vanhan testamentin profeettojen esimerkkejä, mutta jokainen voi tehdä sen itse lukemalla Raamatusta vaikkapa profeettojen, kuten Jesajan ja Jeremian elämäkerrat tai tutustumalla aiemmin kirjoittamaani tekstiin Heprealaiskirjeen uskonsankareista (Hepr. 11:1-40).

Ajatus profeettojen esimerkistä kärsivällisyydessä oli se, että heilläkin oli mahdollisuus valita julistamisen ja vaikenemisen välillä. He valitsivat mieluummin julistamisen siitä huolimatta, että joutuivat päivittäin maksamaan valinnastaan. He katsoivat olosuhteiden läpi kaikkein arvokkaimpaan ja valitsivat kärsivällisyyden helpomman vaikenemisen sijaan.

Job

Kolmannen esimerkin Jaakob aloittaa:

”Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava” (Jaak. 5:11)

Tämä on muuten ainoa kohta Uudessa testamentissa, jossa Job mainitaan nimeltä. Ehkä tätä knoppitietoa tärkeämpää onkin huomata, että Job esimerkkinä kärsivällisyydestä on eräänlainen kompa. Hänen kärsivällisyytensä rajoittui näet kestävyyteen. Hän on omalla tavallaan lohdullinen esimerkki siitä, että meidänkään ei tarvitse olla yliluonnollisen kärsivällisiä vaan kestävyydelläkin pärjätään.

Job ei näet ole ollenkaan hyvä esimerkki ’makrothymia’-kärsivällisyydestä, vaikka häntä parempaa esimerkkiä taas ’hypomone’-kestävyydestä on vaikea löytää. Job ei näet ollut kärsimyksessään kärsivällinen – kestävä hän oli, ja siinä hän kelpaa esimerkiksi kenelle tahansa.

Mutta ’makrothymia’-kärsivällisyydestä Job ei ole hyvä esimerkki. Näin siksi, että 1) kärsivällisyyshän merkitsee maltin säilyttämistä olosuhteista huolimatta ja 2) kärsivällisyys voi esiintyä ainoastaan siellä, missä ihmisellä on vapaus valita kärsivällisyyden ja vaikkapa koston välillä.

Vai osoittaako tämä mielestäsi Jobin kärsivällisyyttä:

”Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän” (Job 3:1)

ja

”Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon … Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?” (Job 21:1-4)

Lisää vastaavia tekstejä löytyy esimerkiksi kohdista: Job 3:1-26; Job 12:1-3; Job 16:1-3.

Vaikka Job ei sovi esimerkiksi ’makrothymia’-kärsivällisyydestä, on hän siitä huolimatta upea esimerkki kestävyydestä (ks. Job 1:20-22; Job 2:9-10). Vaikka hänen kärsivällisyytensä loppui, säilytti hän kestävästi luottamuksen Jumalaan aina siihen saakka, kun tuli aika palkita hänen kestävyytensä.

Jobin esimerkin välityksellä Jaakob muistuttaa lukijoitaan myös kärsivällisyyden toisesta puolesta eli ’hypomone’-kestävyyden säilyttämisestä silloinkin, kun olosuhteet eivät edes anna myöten valita vapaaehtoisen kärsivällisyyden ja jonkin muun välillä.

Adventin matka kärsivälliseen odotukseen

Läpikäyty Jaakobin teksti on varmasti tarjonnut ajattelemisen aihetta meille jokaiselle, ja käypä pitkähkö tekstini jo ensimmäisestä käytännön harjoituksesta tiellä kohti kärsivällisyyden oppimista.

Kärsivällinen elämänasenne on avain tasapainoiseen elämään, sillä monesti kärsivällinen suhtautuminen tuottaa pitkällä juoksulla paremman lopputuloksen kuin ainainen kuluttava oman edun tavoittelu ja mustasukkainen oikeuksista kiinnipitäminen. Tähänhän myös Tolstoin aforismi viittasi.

Kärsivällisyys kuuluu myös Jumalan ominaisuuksiin ja Hengen hedelmänä se kuuluu niihin hyveisiin, joita Herra mieluusti näkee runsaana omiensa elämässä. Voimme ajatella, että joka kerta, kun kärsivällisyys saa voiton arjessa, on se selätysvoitto langenneesta ihmisluonnosta Jumalan Pyhän Hengen meissä synnyttäneelle uudelle puhtaalle luonnolle.

Mitäkö kärsivällisyys sitten tarkoittikaan? Se on pohjimmiltaan samaa kestävyyttä, mitä Job osoitti kärsimyksessä, luottamista Jumalaan vallitsevista olosuhteista huolimatta. Se on siis katsomista näkyvän läpi näkymättömään todellisuuteen, joka on jotain paljon suurempaa kuin mikään näkyvä.

Mutta kärsivällisyys ei ole vain kestävyyttä ja katseen siirtämistä pois vähemmän tärkeästä tärkeään. Kärsivällisyys on ennen kaikkea pitkämielisyyttä ja ’kaukaista kiukkua’ eli mieltä, joka pysyy vahvana ja säilyttää itsehillintänsä vaikeidenkin olosuhteiden pitkittyessä, vaikka se voisi vapaasti valita toisenkin tien.

Eli päinvastoin kuin monesti ajatellaan kärsivällisyys on hyvinkin aktiivista toimintaa; se ei ole passiivista vetäytymistä omaan kuoreen, vaan aktiivista toimintaa Jumalan valtakunnan tulemisen edistämiseksi. Kärsivällisyys on tahdon valinta rakkauden puoleen.

Ja kuten varmasti omasta kokemuksesta tiedät, yksikään meistä ei ole mestari kärsivällisyyden harjoittamisessa. Mutta sehän ei estä meitä yrittämästä, eihän? Uskon, että kärsivällinen elämänasenne palkitsee sinut ja minut jo tässä ajassa säästämällä meidät monelta turhalta mielipahalta.

Onneksi Herran kärsivällisyys ei lopu meitä kohtaan, vaikka emme läheskään aina ole kärsivälliset toinen toisiamme kohtaan. Kiitetty olkoon meidän armollinen ja kärsivällinen Herramme!

Kun siis elämme odotuksessa muista sen universaali kaksinainen luonne. Odotuksessa on kaksi puolta; siinä odottavat ihminen ja Kaikkivaltias. Siinä missä ihmisen kärsivällisyys joutuu koetteelle, Jumalan kärsivällisyys kestää. Hänen ei tarvitse olla kärsivällinen, mutta hän on. Meidän joskus tarvitsisi olla kärsivälliset olosuhteiden puolesta, mutta onneksi kärsimättömänkin kohdalla kestävyys riittää.

Adventin aikana Jumala ja me odotamme yhdessä. Odotamme kummatkin sitä hetkeä, että Taivas avautuu ja Kristus tulee voittajana kaikessa kunniassa esiin. Me odotamme kärsivällisesti haikaillen, että aika kuluisi. Jumala odottaa kärsivällisesti haikaillen, että ihmiset tulisivat järkiinsä ja kääntyisivät hänen puoleensa. Ja siinä samassa koko luomakunta odottaa, että täyttymyksen päivä tulee.

Pohdittavaa

Mitä kärsivällisyyttä tarkoittavat kreikan sanat kertovat sen luonteesta?
Mitä kärsivällisyys tarkoittaa käytännössä?
Olenko minä kärsivällinen?