Raamatusta löytyy monen hämmästykseksi sellainenkin kuin Obadjan kirja. Se kuuluu Vanhan testamentin pieniin profeettoihin ja on varsin lyhyt teos, vaikka ’pieni’ ei siihen viittaakaan.

Obadjasta henkilönä emme tiedä varmuudella muuta kuin hänen nimensä, joka tarkoittaa ”Herran palvelija”, joka oli varsin yleinen nimi tuohon aikaan.

Kirjan ajoittaminen on hankalaa sekin. Itse ajattelen, että hän kirjoitti lyhyen kirjansa ennen Babylonian hyökkäystä Jerusalemiin 586 eKr. – todennäköisesti sen läheisyydessä.

Talmudin mukaan Obadja oli edomilainen käännynnäinen, joka kirjoitti profetian varoitukseksi etelässä asuvalle veljeskansalle. Edomilaiset olivat Jaakobin veljen, Esaun, jälkeläisiä. Samalla tavoin kuin veljesten kesken vallitsi ainainen riita, olivat heidän jälkeläisetkin ainaisia vihamiehiä.

Herran päivä

Nostan Obadjan esiin tässä siksi, että hän oli ensimmäinen profeetta, joka mainitsi ”Herran päivän” ja valtakunnan, joka myöhemmin perustetaan. Sen valtakunnan, josta Jeesus puhui ”Jumalan valtakuntana” ja ”Taivasten valtakuntana”.

Usein ”Herran päivällä” viitataan viimeisen tuomion päivään, joka odottaa aikojen lopussa, mutta kuitenkin aina puhujan mielestä kohta tuossa oven takana. Valtakunnalla puolestaan viitataan tulevaan rauhan aikaan, jonka useat mieltävät jonnekin kauempaan tulevaisuuteen. Se on minusta varsin mielenkiintoinen tulkinta, koska siitä tulee sellainen kuva, että Jumala olisi tällä hetkellä jonkinlaisessa odotushuoneessa odottamassa lupaa hallita tätä maailmaa. Ajatuksena se on varsin mielenkiintoinen, kun samaan aikaan tiedämme Kristuksen jo voittaneen.

Seuraavassa on Obadjan viittaus ensin tähän Herran päivään. Huomaa, että puhuu siitä yli 2500 vuotta sitten. Se on melko pitkä aika.

”Sillä Herran päivä on lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; sinun tekosi palaavat oman pääsi päälle. ” (Ob 1:15)

Sanotaan, että koska Herran päivä on lähellä, meidän tulee ymmärtää tämän päivän tapahtumia ja tuntea ”aikojen merkit”. Tästä olen täsmälleen samaa mieltä, mutta ehkä vähän eri näkökulmasta. Uskon näet, että Obadjan ”Herran päivä on lähellä” on yhtä ajankohtainen kaikille ihmisille hänen ajastaan aina meidän aikaamme ja vielä siitä eteenpäin.

Jos luet tekstiä eteenpäin, huomaat Obadjan puhuvan vaikeiden viimeisten aikojen merkeistä. Ja todella vaikeat ajat olivat käsillä hänenkin aikanaan. Lyhyen kirjansa lopussa, jakeessa 21, hän lausuu toivon huudon pimeyden keskelle:

”Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Kuninkuus {tai: valtakunta} on oleva Herran. ” (Ob. 1:21)

Ja näihin sanoihin hän myös lopettaa kirjansa. Tässä Obadja puhuu valtakunnasta (tai kuninkuudesta) ja Jumalan hallintavallasta. Hän toteaa kaiken sen inhimillisen synkkyyden keskellä, että siitä huolimatta, miltä elämä nyt ”viimeisinä päivinä” näyttää, Jumala hallitsee.

Vaikka asiat kasvaisivat kuinka synkiksi tahansa, Herra on yhä valtaistuimella, ja hän tulee omassa ajassaan astumaan kuvaan. Silloin koittaa tuo siunattu päivä, jolloin jokainen meistä voi sanoa:

”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti.” (Ilm. 11:15)

Obadja näki oman aikansa ”Herran päivän” ja ”aikojen merkit” toteutuvan siinä, kun Jerusalem hävitettiin ja Juuda vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Silti vielä sitä katsellessaan hän saattoi luottaa Jumalan voimaan. Tätä muuten kutsutaan uskoksi. Se on sitä, että näet, vaikka et näe – ja luotat, vaikka olosuhteet eivät anna myötä.

Tavalla tai toisella – enemmin tai myöhemmin – tulisi päivä, kun kaikki nyt rikottu korjataan. Ja siihen voin luottaa tänäänkin, vaikka minusta näyttäisi vähän heikoilta.

Obadjan ennustuksen kohdalla voimme jälkiviisaina nähdä odotetun päivän koittaneen melko pian Obadjan aikojen jälkeen, kun juutalainen kansa palasi kotiin pakkosiirtolaisuudesta. Mutta riittääkö usko silloin, kun emme voi sitä jälkiviisaudella pönkittää? Löytäneekö Herra uskoa maanpäältä – tai sydämestäni?

Minun elämässäni

Tiedän, että monet tulkitsevat oheisissa jakeissa Obadjan puhuneen ajasta, joka ei vielä meidänkään aikanamme olisi koittanut. Sanovat sen odottavan toteutumistaan aivan pienen hetken päässä, mutta kuitenkin kaukana tavoittamattomissa – eli tulevaisuudessa. Se on aika, minne ihminen ei milloinkaan yletä. Sinne on helppo laittaa kaikki, koska sitä ei kukaan voi pääse tarkistamaan.

Olkoon niin, jos on ollakseen. Tai olkoon niin, että Obadjan ennustus toteutui jo pakkosiirtolaisuudessa. Se näet ei muuta opetusta miksikään. Profetian kantava idea on, että tämän ajan olosuhteista huolimatta meidän Jumalamme hallitsee suvereenisti. Jumalan kuninkuus ja hänen valtakuntansa hallintavaltaa on täyttä totta minun elämässäni. Mieluummin siis katson omaa aikaani, millä ei tarkoita vain kuluvaa maailman aikaa, vaan omaa pientä elämääni ja aikaa sen näkökulmasta. Se on Jori-pojan pientä aikaa, joka on viipale maailmanhistoriaa ja ikuisuutta.

En tahdo lykätä ”Herran päivää” tulevaisuuteen sen enempää kuin hänen valtakuntansa tulemistakaan. Miksi ulkoistaisin ne suuriin maailmantapahtumiin tai aikaan, jota en koskaan tule näkemään? Mitä se minua hyödyttää? Enhän joutuisi ottamaan siihen mitään kantaa muuten kuin ’teoriassa’. Se korkeintaan paisuttaisi egoani, kun saisin kinastella Herran tulemisen päivästä ja ’lopunajoista’ kaikella sillä kirjaviisaudella, jonka ’Herran päivänä’ vien mukanani hautaan, koska tuskin sitä enää Taivasten valtakunnassa tarvitsen.

Näen siis mieluummin ”Herran päivän” oman elämäni tapahtumissa ja julistan hänen hallintavaltaansa elämäni yli. Ja miksi? Ihan vain siksi, että pysyn hereillä enkä nuku oman aikani ohi. Minulle ”Herran päivä” on hänen valtakuntansa tulemisen ja hänen hallintavaltansa ylistämisen aikaa.

En tahdo elää päivääkään niin, ettei Kristus olisi kuninkaani ja hallitsisi elämääni. Tiedän, että elämääni mahtuu paljon arvotonta roskaa, joka ei kestä ”Herran päivän” tuomiota. Ja juuri siksi vietän ”Herran päivää” tänään. Kannan elämäni sellaisena kuin se on – myös roskat, Jumalani eteen ja pyydän Herrani Jeesuksen Kristuksen olemaan minulle armollinen. Ja niin koittaa elämässäni ”Herran päivä” joka päivä ja yksin armosta saan tänäänkin elää ja asua Jumalan valtakunnassa; se on Hänen kuninkuutensa alaisuudessa.

Voin siis sanoa:

”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti.” (Ilm. 11:15)

Näin se on oleva ja se on sitä tänään minun elämäni, vaikka vielä kovin pienissä mitoissa. Mutta sitä se on, koska ”Hän on hallitseva aina ja ikuisesti”.