Pääsiäinen on suuri seurakunnallinen juhla. Näin voisin aloittaa kristologisen puheen, saarnan tai vaikka kokonaisen kirjan, jossa käsitellään pääsiäisen merkitystä Kristuksen seuraajille.

Kukahan kattauksen on tehnyt… (Image by Dorothée QUENNESSON from Pixabay)

Tällainen aloitus toki tuntuisi melko lattealta itsestäänselvyydeltä ainakin näin vuosikymmenet hengistä työtä tehneen toteamuksena. Tällä kertaa en kuitenkaan viittaa suuruudella pääsiäisen merkittävyyteen enkä keskeisyyteen evankeliumeissa. Niitäkin tekstejä olen kirjoittanut ja suuri ja mahtava internet muistaa ne kyllä, joten löydät nekin sieltä kyllä.

Pääsiäinen on suuri juhla jo pituudeltaan. Vaikka et aloittaisi sen viettoa vielä laskiaisesta paastonaikaan hiljentymisellä, niin jo palmusunnuntaista toiseen pääsiäispäiväänkin tulee jo viikon juhla-aika. Vaikka aloittaisit pääsiäisen vasta kiirastorstaina, tulee siitäkin jo viiden päivän mittainen juhla-aika.

Pääsiäinen on siis suuri merkitykseltään ja pituudeltaan. Edellisistä suuruuksista johtuen pääsiäinen on myös suuritöinen juhla. Juhla-aikaan mahtuu pienessäkin seurakunnassa iso joukko erilaisia jumalanpalveluksia, tilaisuuksia, tapahtumia ja kokoontumisia. Ja niiden järjestelyt vaativat suurta työmäärää niin seurakuntien työntekijöiltä kuin isolta joukolta vapaaehtoisia. Ja jos tähän lasketaan lisäksi kaikki ne palvelut ja tuotteet, joita juhlantekoon on ostettu, niin työmäärä on todella valtava. Pääsiäinen on siis tässäkin mielessä suuri juhla.

Jeesuksen pääsiäisaterian valmistelut

Muistat varmasti evankeliumista seuraavan tutun tekstin, jossa kerrotaan kiirastorstain illan juhlan valmisteluista. Luetaanpa se.

”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’ Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.” (Matt. 26:17-19)

Monet kerrat olen tämänkin tekstin lukenut ja olenpa siitä opettanutkin. Nyt tahdon nostaa siitä esiin yhden seikan, mikä olen usein vain ohittanut. Se liittyy tähän pääsiäisjuhlan järjestelyn suuruuteen. Juutalainen pääsiäinen oli sekin suuritöinen juhla kaikkine järjestelyineen. Pelkästään pääsiäisateriaan liittyi paljon etukäteisjärjestelyjä.

Tekstissä näemme, miten opetuslapset saivat tehtäväkseen järjestellä juhlan ja saivatpa Jeesukselta täsmälliset ohjeetkin. Tekstissä mainitaan tämä ’eräs mies’, joka oli avainasemassa järjestelyissä. Voin hyvin nähdä hänet hiljaa ennakkoon valmistamassa juhlaa ehkä opetuslasten hyvällä avustuksella.

Meidän huomiomme siirtyy tästä sujuvasti kiirastorstain aterialle ja sen tapahtumiin, mutta oletko koskaan tullut miettineeksi, että kuinka moni asia aterialla oli paikallaan siksi, että tämä mies oli tehnyt oman osuutensa hiljaa salassa meidän silmiltämme? Kun Jeesus mursi leivän tai ojensi viinin, kuka oli ne valmistanut sinne paikalleen? Tai mistä tuli vesiastia ja pyyhe, kun Jeesus pesi opetuslasten jalat?

Minusta on kutkuttavaa ajatella, että ne esineet ja asiat, joita tämä mies oli valmistanut ennen juhlaa, osallistuivat pyhään ja ainutlaatuiseen hetkeen osana koko maailmankaikkeuden suurinta spektaakkelia. Ja kuinka ne olivat Taivasten valtakunnan huomion kohteina nuo hetket!

Tämä mies sai tehtävää tehdessään vastaanottaa Jeesukselta suuren kunnian, hänellä oli keskeinen rooli seuraavien hetkien palveluksessa Vapahtajan viimeisinä päivinä. Silti hän jäi kirjoituksissa nimettömäksi. Kaikki, mitä hänestä tiedetään, on se, että mies omisti talon, jossa oli suuri yläkerran huone, johon mahtui Jeesus ja hänen kaksitoista opetuslastaan. Ja että Jeesus tiesi, että mies sanoisi ”kyllä”.

Kuin ’nimetön’ mies

Me jokainen olemme aika ajoin vastaavassa tilanteessa kuin tämä mies. Valmistamme jotain ennakkoon tai teemme jotain sellaista, mikä on ’näkymätöntä’ muille. On paljon asioita, jotka vain ajattelemme olevan valmiina tai paikoillaan ilman, että osaamme nähdä niitä tekemässä jonkun. Ja niin kuin tämä mies, nämä hiljaisten tekojen ihmiset jäävät tuntemattomiksi. Jos taas heidän osuutensa jäisi tekemättä tai olisi tehty huonosti, sitten kyllä kysyisimme vastuullisia esiin.

Kuka ei hiekoittanut pihaa? Kuka unohti lampaan uuniin? Miksei maljoja ollutkaan katettu pöytään? Lista on loputon. Kun kaikki on kunnossa, ketään ei kiinnosta, mitä on tehty, paljonko on nähty vaivaa tai miten tuo ’joku’ on vuodattanut sydämensä työhönsä.

Mutta oletko ajatellut, että tämä tekstin meille nimetön mies ei ollut nimetön Jeesukselle? Jeesus tiesi aivan tarkkaan, kuka oli kaiken valmistanut. Jeesus tiesi myös tarkkaan, että kuinka arvokasta valmistelutyö oli tälle nimettömälle miehelle. Hän tiesi myös sen, kuinka tämä mies oli vuodattanut sydämensä näihin valmisteluihin. Ja mikä ihmeellisintä, hän oli tehnyt tämän kaiken edes tietämättä, että hän osallistui yhden maailmankaikkeuden merkittävimpien hetkien valmisteluihin!

Totean vain, että minäkin tahdon olla kuin tuo nimetön mies. Ehkä autuaan tietämätön pienten hiljaisten tekojeni merkityksestä, mutta silti tehden ne sillä huolellisuudella ja rakkaudella, mitä osaan.

Ja kun sitten kaikki on ohi, käyn miehen tavoin siivoamaan juhlavieraiden jälkiä sillä samalla kiitollisuudella kuin tein valmistelujakin. Tiedän olleeni osallinen siinä hetkessä, jonka vieraat saivat valmistetussa pöydässä viettää.

Ja mikä ihmeellistä, minäkään en ole nimetön mies. Olen sitä ehkä teille kaikille ihmisille, mutta Herrani tuntee minut nimeltä. Se riittää. Siinä on kaikki. Minun Herrani elää ja minä saan elää elämääni hänelle.