Viattomien lasten päivää vietetään useimmissa kristillisissä maissa 28. joulukuuta. Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa kyseisenä päivänä on tapana tehdä piloja muiden maiden aprillipäivän tapaan. Ruotsissa ja Suomessa viattomien lasten päivä oli ennen vuotta 1774 pyhäpäivä (neljäs joulupäivä). Se oli niin sanottu pikkupyhä eli päivä, joka oli niin pyhä ettei saanut tehdä työtä mutta ei niin pyhä että olisi pitänyt viettää sitä uskonnollisen hartaasti.

Viattomien lasten päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten. Luetaanpa kertomus Matteuksen evankeliumista.

”He {tietäjät} menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ’Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.’ Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ’Egyptistä minä kutsuin poikani.’

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus:

– Ramasta kuuluu huuto,
itku ja kova valitus.
Raakel itkee lapsiaan
eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole.

Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.”

Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.” (Matt. 2:11-21)

Tietäjien osuus

Raamattu ei kerro tietäjistä juuri muuta kuin sen, että he tulivat idästä, heitä oli useampia, ja että he olivat melko varakkaita ja arvovaltaisia henkilöitä – ainakin päätelleen lahjojen arvosta ja siitä, että Herodes vastaanotti heidät hoviinsa. Myöhemmin päätelmät ja mielikuvitus korjasi Matteuksen tekstin epätarkkuutta tietäjien alkuperästä, joten nykyään ’tiedämme’ tietäjistä jo paljon enemmän kuin Matteus…

300-luvulla lännen kirkon perinteessä pääteltiin tietäjien määräksi kolme lahjojen määrän perusteella. Syyrialaisessa perinteessä uskottiin tietäjiä olleen 12. Vuosisatojen saatossa jälleen ’tietämys’ karttui ja 500-luvulla tunnettiin lännessä kolme tietäjää jopa nimeltä. He olivat Melkior, Kaspar ja Baltasar.

Ajansaatossa ’opittiin’ tietäjät vieläpä erottamaan heidän erityispiirteidensä perusteella: Melkior oli vanhus, Kaspar parraton nuorimies ja Baltasar keski-ikäinen ja tumma – myöhemmin mustaihoinen. Tiedettiin jopa, että he kaikki olivat kuninkaita, jotka olivat lähteneet matkalle Nuubiasta, Tarsiksesta ja Saabasta. Täten he edustivat silloin tunnettuja maanosia: Aasiaa, Eurooppaa ja Afrikkaa.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä tutustua syvemmin läntisen kirkon tietäjätraditioon. Kiinnitämme mieluummin huomion tietäjien lahjoihin ja Joosefin perheen kohtaamiin tapahtumiin kohta tietäjien lähdettyä, mitkä liittyvät enemmän

Tietäjien lahjojen merkitys

Raamattu mainitsee tietäjien antaneen Jeesukselle ”kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” Mirhalla tarkoitetaan Arabiassa ja Etiopiassa kasvavan mirhapuun voimakkaasti tuoksuvaa pihkaa, jota käytettiin hajusteissa ja suitsukkeissa sekä ruumiin balsamoinnissa. Suitsuke eli suitsutuspihka on yleisnimi eri puulajien luonnollisista kasvunesteistä (vrt. havupuiden pihka) valmistetulle hyvältä tuoksuvalle hajusteelle. Sitä käytettiin erityisesti hääseremonioissa, kosmetiikkana, mausteina ja lääkkeinä.

Kullan merkitystä ei tarvitse juurikaan selittää. Riittää, että todetaan sitä pidetyn suuressa arvossa jo vanhimpina aikoina ja se oli käypää valuuttaa ihan missä päin maailmaa tahansa. Ajattele – jo ajanlaskun alussa oli käytössä yleisesti hyväksytty maailmanlaajuinen yhteisvaluutta. Tällä on iso merkitys, kun ajatellaan jatkotapahtumia.

Vertauskuviako?

Mainittuihin tietäjien tuomiin lahjoihin on perinteisesti liitetty vertauskuvallisia merkityksiä, joilla tekstiä on allegorisoitu. Vanhassa kirkossa kolmen lahjan uskottiin viittaavan Jeesuksen Kristuksen kolmeen virkaan: kulta kuninkaaseen (Hepr. 1:5-13), suitsuke rukouksen vertauskuvana ylimmäiseen pappiin (Hepr. 7:22-28) ja mirha ihmisyyteen (Hepr. 2:5-11). Edelleen mirhassa nähtiin myös viittaus Jeesuksen uhrikuolemaan (Mark. 15:23). Toisin sanoen 1) kulta oli kuninkuuden, 2) suitsuke rukouksen ja pappeuden sekä 3) mirha uhrikuoleman vertauskuva. Luther puolestaan tulkitsi kolme lahjaa uskon, toivon ja rakkauden vertauskuviksi.

Edellä kuvatulla tavalla vertauskuvia etsimällä ja ’hengellistäen’ löytyy tekstistä kuin tekstistä paljon mielenkiintoista kätkettyä sisältöä. En kuitenkaan usko vertauskuvallisen merkityksen olleen erityisesti Matteuksen mielessä hänen tekstiä kirjoittaessaan. Jos näin olisi ollut, hän olisi todennäköisesti selittänyt symbolit tekstissä, kuten hänellä oli tapana tehdä (esimerkiksi ”Näin kävi toteen…”-lauseet, Matt. 2:15, 17, 23).

Kirjaimellisempi merkitys

Uskon Matteuksen tarkoituksen lahjojen mainitsemisessa olevan kirjaimellisempi ja arkisempi. Matteuksen evankeliumin tarkoitus on osoittaa Jeesuksen olevan juutalaisten messias-kuningas, mihin kirjoittaja pyrkii hakemalla tukea tekstissään Vanhan testamentin profetioista osoittaen, kuinka ne täyttyivät Jeesuksen elämän eri vaiheissa. Tällä tavoin Matteus siis todistaa kirjoitukset hyvin tunteville juutalaisille, että Jeesus todella on heidän odottamansa messias.

Matteuksen tarkoituksen tuntien, on helppo nähdä tietäjien kumartuminen Jeesuksen lapsen edessä ja lahjat yksinkertaisesti kuvaavan Jeesuksen kuninkuutta. Vastaavasti toisen luvun tapahtumat sopivat Matteuksen mukaan peräti neljään profetiaan, jotka täyttyivät Jeesuksessa:

• Messias syntyy Betlehemissä (Matt. 2:6; Miika 5:1)

• Pakolaisuus Egyptissä (Matt. 2:15; Hoos. 11:1)

• Betlehemin lastenmurha (Matt. 2:17; Jer. 31:15)

• Messiasta kutsutaan ’nasaretilaiseksi’. Ajatus tulee Jesajan tekstin sanan ’vesa’ hepreankielisestä muodosta, joka muistuttaa sanaa ’nasaretilainen’ (Matt. 2:23; Jes. 11:1)

Jos luet koko tekstin sen tapahtumia analysoiden, olen varma, että päädyt kanssani samansuuntaiseen tulkintaan, että lahjojen merkitystä ei tarvitse hengellistää löytääkseen niille tarkoituksen.

Tietäjien ja heidän lahjojensa merkitys tekstissä ei ole niiden symbolisessa merkityksessä, vaan yksinkertaisesti vierailua ympäröivien tapahtumien ajoituksessa ja annettujen lahjojen arvossa, jolla viittaan erityisesti niiden käytännön arvoon Jeesuksen perheen tilanteessa.

Tietäjien vierailun merkitys paolle Egyptiin

Loppujen lopuksi lukijan ei tarvitse tietää lahjoista muuta kuin niiden suunnattoman arvon kalliina tuontitavarana ymmärtääkseen niiden merkityksen kertomuksen kulun kannalta. Itämaan tietäjille Jeesus-lapsen löytyminen oli merkittävä hetki, mutta samalla tavoin tietäjien käynti oli merkityksellinen sekä Jeesukselle että hänen vanhemmilleen.

Egyptiin verilöylyn edeltä

Kohta tietäjien käynnin jälkeen alkoi tapahtua. Ensin Jumala varoitti unessa tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, minkä jälkeen enkeli samoin unessa kehotti Joosefia pakenemaan maasta:

”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.” (Matt. 2:13)

Joosef oli kuuliainen Herran ilmoitukselle, sillä Matteus jatkaa kirjoittamalla: ”Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.” Joosef ei jäänyt pohtimaan unta tai analysoimaan sen oikeellisuutta enteenä, vaan toimi heti sen mukaan.

Koska Joosef lähti heti ja tietäjät pelasivat Joosefille aavistuksen lisä-aikaa pitäytymällä paluumatkalla poikkeamasta Herodeksen hovissa, vältti Joosef perheineen Herodeksen veriteon (Matt. 2:16-18).

Herodes Suuri näki hänkin tietäjien tavoin Jeesuksen messiasprofetioiden täyttäjäksi, mikä teki Jeesuksesta uhkan oman kuningassukunsa jatkumiselle. Hän piti uhkaa jopa niin merkittävänä, että järjesti Betlehemin verilöylyn siitä huolimatta, että teko oli poliittisesti arveluttava. Herodes saattoi tosin luottaa siihen, ettei tapahtuma saisi kovinkaan laajaa julkisuutta, koska Betlehemin kokoisen pienen kylän tapahtumat eivät juuri erottuisi muista hänen hallintoaikansa hirmutöistä.

Teon edellä Jeesuksen perhe onnistui kuitenkin pakenemaan Egyptiin ja he asuivat siellä maanpaossa aina siihen saakka, kunnes Herodes Suuri oli kuollut (4 eKr.). Matteus ei kerro kauanko Joosefin perhe oli maanpaossa Egyptissä, mutta varhainen perimätieto sanoo ajan olleen 3 1/2 vuotta, mikä on ainakin suuntaa antava ajanmääre.

Tietäjien lahjat ja Egypti

Ajattele tekstikatkelman tapahtumia ja mieti hetki, kuinka täydellistä Jumalan johdatus siinä on. Joku voi tietty kysyä, mitä johdatusta se on, kun tietäjät menemällä Herodeksen puheille johdattivat hänet ensin Jeesuksen jäljille?

– Olisi ollut vain ajan kysymys, että Herodes olisi saanut tietää Jeesuksen syntymästä toistakin kautta, sillä tiesihän tapahtumasta ainakin paimenet (Luuk. 2:8-20), Simeon (Luuk. 2:25-35) ja Hanna (Luuk. 2:36-38). Eikä Jeesuksen messiaanisuuden salailussa edes lapsena olisi muutenkaan ollut mitään mieltä, koska Jeesuksen tehtävä oli julkinen.

Jeesus ei olisi ollut ensimmäinen messiaskandidaatti, jonka vainoharhainen Herodes olisi tapattanut suojellakseen valtaansa, joten pako Herodeksen ulottuvilta oli väistämätön joka tapauksessa.

Joosef ja Maria olivat verrattain köyhiä (Luuk. 2:24; 3. Moos. 12:6-8) ja Betlehemissä he asustivat tilapäismajoituksessa vieraalla paikkakunnalla. Näistä lähtökohdista heidän piti lähteä yönselkään pakomatkalle vieraaseen maahan ja asua siellä muukalaisena useamman vuoden ajan. Jos mietit tilannetta, eikö ole varsin selvää, mihin tarkoitukseen Jumala tarkoitti tietäjien antamat lahjat? – Tietäjät siis tietämättään oli lähetetty tuomaan Jeesuksen perheelle pesämunan Egyptin vuosia varten.

Luulen, ettei lahjoista ollut paljoakaan jäljellä, kun Joosefin perhe palasi vuosien kuluttua Egyptistä takaisin Galileaan, vaan taisivat aarteet olla kuluneet pitkälti elämiseen ulkomailla. Ne olivat Jumalan pesämuna Jeesuksen perheelle maanpaossa. Jumalan tavan mukaista ei näet ole siunata omiaan siten, että he voisivat jatkossa luottaa Jumalalta saamaansa mammonaan Jumalan itsensä sijaan.

Jumalan toimintapa oli vakuuttava. Jumala olisi voinut vaikkapa siunata Joosefia taloudellisesti jo ennen Jeesuksen syntymää niin, että Jeesus olisi voinut syntyä rikkaaseen perheeseen, jolla olisi ollut kesäasunto Egyptissä. Mutta Jumalan tapana ei ole varmistella, vaan toimia juuri oikealla hetkellä sellaisella tavalla, ettei kenellekään jää epäselväksi, kuka on johdatuksen takana.

Jumalan johdatus arjen pienissä yksityiskohdissa saattaa näyttää sattumanvaraiselta, mutta se ei ole sitä. Se on jatkuvaa aktiivista huolenpitoa. Jumalan suunnitelmat eivät tunne sattumaa; Joosef sai rahoituksen Egyptin maanpakoa varten vain muutamia hetkiä ennen lähtöä.

Jos Joosef olisi saanut aarteet vaikkapa viikkoa ennen lähtöä, hän olisi varkaiden pelossa ehtinyt tallettamaan tai sijoittamaan ne. Ja jos omaisuus olisi ollut talletettuna tai sijoitettuna, ei vastaava äkkilähtö Egyptiin olisi ollut mahdollinen. Nyt hän oli hädin tuskin ehtinyt edes ymmärtämään lahjojen suurta arvoa, kun hän oli jo perheineen matkalla kohti Egyptiä. Ja toisaalta kallisarvoiset lahjat juuri tietäjien antamassa muodossa olivat siihen aikaan ehkäpä ainoa mahdollinen tapa kuljettaa niin suurta omaisuutta mukanaan. Kansainvälisiä luottokortteja kun ei ollut vielä siihen aikaan saatavilla…

Jos luet lukua eteenpäin huomaat johdatuksen jatkuvan. Ei ollut esimerkiksi sattumaa, että Joosef palasi kotiseudulleen Nasaretin kaupunkiin (Matt. 2:22, 23), vaikka hän olisi toisaalta ehkä mieluummin majoittunut Betlehemiin, josta hänen sukunsa oli lähtöisin. Monessa kohdin näemme Jumalan suunnitelman täyttyvän, viimeistä piirtoa myöten, johdattaa hän omiaan sitten erityisten ilmestysten tai arkipäivän tapahtumien kautta. Matteuksen evankeliumin toinen luku onkin Jumalan johdatuksen suuri näytäntö.

Opiksi alkavaan vuoteen

Mitä sitten opimme Matteuksen tekstistä? Opimme ainakin kolme asiaa Jumalan johdatuksesta, joita voimme soveltaa huoletta myös omaan elämäämme.

• Jumala johdattaa omiaan inhimillisesti katsottuna hämmästyttävällä tavalla. Hänen kaitselmuksensa toteutuu arkisten asioiden kautta, kuten osittain Joosefin perheen tapauksessakin. Ihmeelliseksi johdatuksen tekee Jumalan täydellinen ajoitus. Mielestäni tekstimme suurin ihme ei ole yliluonnolliset ilmestykset unessa, vaan ylipäätään jumalallinen ajoitus. Hän ei varmistele, vaan toimii juuri oikeaan aikaan – ei yhtään liian aikaisin eikä yhtään liian myöhään. Hän antaa apunsa juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Kuinka monesti oma epäuskoni on joutunut häpeään tuskailtuani hänen hiljaisuuttaan, kun hänen apunsa on odottanut vain oikeaa hetkeä. Olisikin viisasta pitäytyä murehtimasta tulevasta ja luottaa Jumalalle ohjat (Matt. 6:31) – sen kuin vain sisäistäisi käytännössä.

• Tekstistä näemme myös Jumalan ainutlaatuisen tavan antaa tarpeeseen. Joosefin perhe tuskin sai juuri ’hyvän palvelijan lisää’ tietäjien aarteissa, vaan ne oli tarkoitettu käytettäväksi maanpaon aikana ja ehkä elämän aloittamiseen myöhemmin Nasaretissa. Herran tarkoitus ei ole pilata lapsiaan hemmottelemalla heitä pilalle. Kenen kunniaa ja parasta se palvelisi, jos Herra antaisi uskoville valtavat omaisuudet, joiden varaan he sitten rakentaisivat loppuelämänsä? Heistä saattaisi tulla niin ’laiskanpulskeita’ ja itseriittoisia, ettei Jumalan valtakunnan työ enää etenisi heidän kauttaan…

  Eikö elämän laatu olekin parempaa, jos mieluummin päivästä toiseen turvaudumme Herraan paksun pankkitilin sijaan? Ainakin rukouselämä pysyy vireämpänä ja viivymme tovin pidempään Herran kasvojen edessä. Jumala on luvannut huolehtia tarpeistamme, joten mihin tarvitaan suuria taloudellisia siunauksia etenkin, jos ne vain tukisivat epäuskoamme. Jos taas todella tarvitsemme suuria pääomia Herran tarkoitusperien täyttämiseen, se on vallan toinen asia. Saihan tekstissämme Joosefin perhekin lahjana suuren rikkauden, mutta tarpeeseen – ei varmuusrahastoksi ’varmuuden vuoksi’.

• Kolmas opittava asia Jumalan johdatuksesta on kuuliaisuus. Jumala ei vaatinut Joosefilta missään vaiheessa suuria tekoja tai erityistä ’uskonhyppyä’, vaan Jumala edellytti Joosefilta vain uskollisuutta tahdolleen siinä, minkä hän palvelijalleen tekee tiettäväksi. Raamattu ei Joosefista paljoa kerro, mutta se vähän mitä hänestä tiedämme, korostaa hänen nöyrää ja kuuliaista asennettaan. Joosefin ei tarvinnut osata ennalta aavistaa Herodeksen liikkeitä eikä edes ymmärtää Jumalan suunnitelmaa hänen ja perheensä varalle. Ainoa asia, mitä Jumala häneltä edellytti, oli tinkimätön kuuliaisuus hänelle. Se näkyy pelkistetysti tekstissä kerta toisensa jälkeen, kun Matteus kuvaa sitä kuinka Joosef teki aina niin kuin Herra häntä käski. Joosefin tehtävä ei ollut epäillä ja kyseenalaistaa Jumalan suunnitelmaa, vaan toimia sen mukaan, minkä tiesi oikeaksi Herran silmissä.

  Kuuliaisuus on pohjimmiltaan yksinkertaista, mutta monesti se on ylitsepääsemättömän vaikeaa meille itseriittoisille ihmisille, jotka aina tiedämme Jumalaa paremmin tarpeemme ja tulevaisuutemme. Mutta viime kädessä ainoa asia, mitä Jumala omiltaan edellyttää, on kuuliaisuus häntä ja hänen sanaansa kohtaan.

Olkoon kertomus tietäjien lahjoista ja Jeesuksen perheen maanpaosta täten rohkaisun sana meille kaikille Jumalan suuruudesta arjen keskellä. Kuinka turvallista on kohdata suuretkin vastoinkäymiset, kun tietää, että Jumala pitää meistä ihmeellisesti huolen! Eikä hän odota meiltä muuta kuin kuuliaista elämänasennetta ja sitä, että uskallamme luottaa mieluummin häneen kuin omiin kykyihimme.

Pohdittavaa

Mitä ”kulta, suitsuke ja mirha” opettavat Jumalan johdatuksesta?
Voiko Jumala johdattaa minuakin?
Millaista asennetta Jumala edellyttää minulta?