Apostoli Paavali kehottaa seurakuntaa rukoilemaan ”kaikkien vallanpitäjien puolesta(1. Tim. 2:2). Tämän päivän Suomessa päättäjät askartelevat toistaan vaikeampien kysymysten parissa, joten yhteinen rukouksemme päättäjien puolesta on mitä tärkein voimavara heidän tukemiseksi.

Silmäilin taannoin Aikakirjojen tekstiä, kun silmiini osui sukuluetteloiden lomasta varsin erikoinen maininta Isaskarin suvun päämiehistä, kun heistä sanottiin, että he ”ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12:32). Jotain erityistä päämiesten toiminnassa täytyi olla, koska heistä oli nähty tarpeelliseksi tämä erityismaininta kirjoittaa.

He ymmärsivät ajan.

He ymmärsivät ajan.

Jäin pohtimaan, mitä kirjoittaja tarkoitti ”ajan ymmärtämisellä”, ja miten päämiehet sitä toimissaan osoittivat? Kansakunta eli tuolloin murroksessa. Tehtiin valintaa kahdesta kuningassuvusta: valtaapitävän kuningas Saulin suvun ja voitokkaan Daavidin välillä. Saulin valitseminen olisi ollut päätös jatkaa niin kuin ennen, kun taas Daavidin valinta merkitsi jumalanmielenmukaisten arvojen vahvistumista yhteiskunnassa.

Isaskarin suku valitsi muutoksen; he valitsivat Daavidin, jonka arvot toivat kansan lähemmäksi Jumalaa. He siis ymmärsivät ajan ’arkisten’ valintojen vaikuttavan hengelliseen hyvinvointiin ja päinvastoin. Hengellinen ei ollut erillään arjen elämästä, vaan se oli osa sitä.

Me nykypäivän ihmiset teemme arkielämän päätöksiä siinä missä Daavidin aikalaisetkin. Kysymys kuuluu ”ymmärrämmekö me aikamme”? Ymmärränkö ajan siinä, että jo pieni arjen valinta voi olla iso kannanotto Jumalan valtakunnan edistämiseksi? Kristuksen valtakunta ei näet ole irrallaan elämästä arjessa. Se ei ole hengellistä puuhastelua tai eettisten ongelmien parissa askartelua vailla kosketuspintaa arkeen. Päinvastoin hengellinen murtautuu esiin arjen päätöksissä.

Ymmärränkö ajan ja näkyykö se arjessani? Uskallanko tehdä oikein silloin, kun se ei ole helppoa? Rohkenenko uida vastavirtaan, jos tiedän suunnan oikeaksi? Poiminko polulta roskan, vaikka kaikki muut ohittavat sen? Uskallanko lahjoittaa kassaneidille hymyn, vaikka kukaan ei minua siihen velvoita? Ei tarvitse olla kyse suurista asioista. Riittää, että annan uskoni mukaisten hengellisten arvojen ohjata päivittäisiä valintoja niin, että ’näkymätön’ hengellinen saa murtautua esiin arjen elämässä.

Samaa rohkeaa ”aikojen ymmärtämistä” tahdon rukoilla myös maamme päättäjille, jotka tekevät vähän suurempia arjen päätöksiä. Rukoilen itselleni, sinulle ja heille uskallusta valita ja päättää, niin että jonain päivänä meidätkin tunnetaan päättäjinä, jotka ”ymmärsivät ajan”.

Pohdittavaa

Miten minä osoitan ”ymmärtäväni ajan”?