Psalmi 139 kuuluu psalmien kirjan viimeiseen Daavidin psalmeja käsittävään kokoelmaan (Ps. 138-144), joka edeltää kirjan loppuylistystä eli ’halleluja’ -psalmien (Ps. 145-150) kokoelmaa. Monissa tähän kokoelmaan kuuluvissa psalmeissa on vahvoja viitteitä siihen, että ne olisi kirjoitettu joko jakaantuneen valtakunnan aikaan tai vasta pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen, ovat psalmit tyylillisesti uskolliset Daavidille ominaiselle tavalle kirjoittaa.

Kirjoituspaikkaa ei voi tekstistä päätellä. Jos emme tunne psalmin synnyn tilannetta, emme voi tietty nimetä paikkaakaan. Ehkä kuninkaan palatsi on hyvä arvaus. Toisaalta se voi olla yhtä hyvin mikä tahansa muu yksinäinen paikka, palatsin katto, makuuhuone tms.

Psalmi on luonteeltaan jopa poikkeuksellisen henkilökohtainen. Se käsittelee psalmistin ja Jumalan välistä suhdetta. Se kuuluu henkilökohtaisen hartauselämän vaalimiseen liittyviin psalmeihin; siinä psalmisti mietiskelee Jumalan lupauksia, tunnustaa tekonsa, rukoilee ja reflektoi sanaa elämään.

Henkilökohtaisen pohdinnan ja itsetutkistelun luonnetta korostaa ajatuksellinen katko jakeiden 18 ja 19 välissä:

”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, murhamiehet!” (Ps. 139:17-19)

Tekstin aloittava osuus tuodaan Herran kasvojen eteen ”kiitoksen kanssa”, kun loppuosa on selvästi kirjoitettu syvän henkilökohtaisen ahdistuksen vallassa. Jotkut ovat arvelleet, että psalmiin olisi ’tökeröllä tavalla’ yhdistetty kaksi psalmia, mutta en näe oletukselle perustetta. Yhdistäminen olisi voitu tehdä hienovaraisemmin. Uskon, että psalmi on syntynyt henkilökohtaisen itsetutkistelun tuloksena ja mahdollisesti katkonaisina hetkinä.

Psalmin viimeisestä säkeistöstä nostan esiin säkeistön aloittavan jakeen:

”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.” (Ps. 139:23)

Daavid heittäytyy Jumalan tarkasteltavaksi. Hän pyytää Herraa katsomaan sinne, mihin ihmiset eivät näe: ajatuksiin ja sydämeen. Daavid pyytää Herraa koettelemaan, onko hänen vaelluksensa kestävää ja kokosydämistä (Ps. 139:24).

Ja miksikö hän pyytää Herraa tutkimaan syvimmät vaikuttimensa? – Yksinkertaisesti sen tähden, että hän haluaa varmistua sydämensä äänen ohjaavan hänen tietään oikeaan suuntaan.

Daavidin psalmiteksteissä toistuu ajatus kokosydämisyydestä. Daavidille ei kelvannut epäaito eikä sekunda, mitä puolisydäminen vaellus on. Täten hän etsi alati syvempää ja kokonaisvaltaisempaa omistautumista Jumalalle. Hänelle ei riittänyt ’silloin tällöin’ omistautuminen.

Otan tästä synkän ’surkuhupaisan’ esimerkin, jonka olen aikanaan jostain hartauskirjasta lukenut.

Kolera bakteeri.

Koleraepidemia pyyhkäisi Aasiaan yli ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Asiantuntijat huomasivat, ettei epidemia jostain syystä puhjennut Kiinassa. Syyksi paljastui, ettei kolera bakteeri selviä kiehuvassa vedessä, ja koska kiinalaiset joivat lähes yksinomaan teetä, epidemia puhjennut Kiinassa. Kun epidemia uhkasi levitä Filippiineille, lääkärit määräsivät ihmiset keittämään vetensä. Mutta silti kolera jatkui. Tutkittuaan syystä, lääkärit havaitsivat, että iso osa väestöstä oli ymmärtänyt väärin heidän ohjeensa. Joka päivä filippiiniläiset näet keittivät tunnollisesti vettä ja ottivat kaksi tai kolme teelusikallista sitä kuten lääkettä otetaan, mutta joivat sitten tavallista vettä muuten!

Puolisydäminen eläminen Herralle on jotain samaa. Otamme teelusikallisen Herran hyvyyttä silloin tällöin – ehkä säännöllisestikin vaikka ruokailun yhteydessä tai suuren juhlan aikaan. Se on toki parempi kuin ei mitään, mutta se ei riitä, että Jumalan tahdon mukainen elämä antaisi elämän ylle sen siunauksen, mikä sillä on, kun ihminen elää Herralle kokosydämisesti.

Siinä me sitten ihmettelemme kuin esimerkin filippiiniläiset ikään, kun ’silloin tällöin’ puolisydäminen omistautuminen Kristukselle ei muutakaan elämäämme, tee meitä vapaaksi tai anna sydämeemme rauhaa.

Daavidille ei riittänyt ’tippa’ Herran tahtoa tai pienen sydämen nurkan luovuttaminen Herralle. Hän tahtoi omistautua kokonaan. Ehkä sinäkin voit tehdä kuten Daavid ja pyytää Herra Jeesusta Pyhän Hengen kautta tutkimaan ja koettelemaan sydämesi tilaa? Uskaltaisitko jopa heittäytyä kokosydämisesti Jumalan armon kannateltavaksi?

Pohdittavaa

Miten sinä otat ’koleralääkettä’?