Jesajan järjestyksessä kolmannen palvelijan laulun (Jes. 50:4-9) perästä siteeraan tähän kaksi minua syvästi puhutellutta jaetta:
”Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa. Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.
Mutta te, jotka sytytätte liekkejä loimuamaan, te, jotka ammutte palavia nuolia, syöksykää itse roihuaviin liekkeihinne, tuhoutukaa tulinuoliin, jotka itse sytytitte! Minun kädestäni tämä on lähtöisin: tuskan paikassa te joudutte virumaan.” (Jes. 50:10-11)
Tämä on vakava varoitus heille, jotka vaeltavat pimeydessä ja yrittävät auttaa itse itseään sytyttämään valon. Jokainen joutuu elämässään vaeltamaan syvällä pimeydessä tai pimeyden halki, mutta pimeys on kadottava vain niille, joiden valo kestä pimeyden peitettä.
Omatko tulet?
Teksti vertaa näitä omien tuikkujen sytyttelijöitä pelossa eläviin ihmisiin, jotka kauhunsa riivaamina ampuvat palavia nuolia sinne tänne. Lopulta he palavat itse sytyttämiensä palojen mukana. Idean tavoittaa, kun ajattelet huonosti palavaa räiskyvää nuotiota, josta sinne tänne sinkoilevat kuumat kipinät sytyttävät tulipaloja ympäristöön.
Uskovan elämässä tulee aikoja, kun hänjoutuu kulkemaan pimeyden läpi päästäkseentaas valkeuteen. Jesaja kehottaa tällöin turvautumaan yksin Jumalaan ja Herran nimen ’valoon’. Ei ole toista kestävää valkeutta kuin Herra Jeesus Kristus. Hän olkoon ainoa valomme pimeydessä. Hänen verensä suojaan me ripustaudumme. Voi meitä, jos etsimme turvaa muualta.
Vertaus palavista nuolista tai kipinöistä on siis kuva ihmisestä, joka etsii suuntaa ja valoa pimeyteen muualta kuin Herralta. Olemme kiusatut turvautumaan toissijaisiin valonlähteisiin sen sijaan, että yksinkertaisesti luotamme Herraan Jeesukseen. Voi sitä, luka yrittää auttaa itseään, tai kuka etsii vastausta ystäviltä tai turvautuu muuhun viisauteen.
Toissijaiset itse sytytetyt tulet tuntuvat ensin valaisevan, mutta jos suunnistat niiden varassa, huomaat kohta kiertäväsi kehää tai kulkevasi kokonaan väärään suuntaan. Ne ovat pettäviä tulia. Voi sitä, joka värjöttelee niiden ääressä.
Jumalan tuli on ainoa valkeus, joka vie oikeaan suuntaan. Se on myös ainut tuli, joka on riittävä pitämään pimeyden loitolla niin, ettei se saa sinusta otetta eikä pääse käsiksi sinuun. Kun Jumalan valkeus asuu sydämessäsi ja ohjaa tietäsi, voit kulkea synkimmänkin pimeyden läpi ilman, että se saa sinusta otetta. Jumalan valkeuden edessä pimeys ei voi kuin väistyä.
Itse olen omassa elämässäni saanut armon koetella tämän Jesajan sanan totuuden kirjaimellisesti luotettavaksi:
”Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.” (Jes. 50:10b)
Omista tämä sana elämääsi. Omista se vertauskuvana, jos et kykene tavoittamaan sitä kirjaimellisesti. Tiedä, että häneen, joka vaeltaa Jumalan kirkkaudessa, ei pimeydellä ole mitään osuutta.
Mutta voi sitä, joka yrittää voittaa pimeyden ’kotitekoisin’ valoin. Me uskovat olemme valkeuden lapsia, älkäämme antautuko väärien kelmeiden tulien ääreen värjöttelemään tai niiden johdettaviksi!
Pohdittavaa
Mitä valoja minä elämässäni seuraan?
Sytyttelenkö omia kelmeitä nuolia vai elänkö yksin Kristuksen valkeudesta?