Jeremian kirjan 20. luvussa (Jer. 19:14-20:13) Jeremia ja pappi Pashur joutuvat vastakkain. Hän oli pappi, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja. Tilanne alkoi Jeremian puheesta temppelin esipihalla:

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tälle kaupungille ja kaikille Juudan kaupungeille onnettomuuden, jolla olen niitä uhannut. Niiden asukkaat ovat uppiniskaisia, he eivät ole kuunnelleet minun sanojani.” (Jer. 19:15)

Pashur ei kestänyt kuunnella profeetan arvostelua, joten hän löi profeetta Jeremiaa ja piti tätä jalkapuussa yhden yön. Jeremia puolestaan antoi hänelle nimen Maagor-Missabib (”kauhu joka puolelta”), ja ennusti, että hänet vietäisiin Baabeliin ja että hän siellä kuolisi.

Jalkapuu oli aikansa 'häpeäpaalu'.

Jalkapuu oli aikansa ’häpeäpaalu’.

Papin ankara ja äkkipikainen suhtautuminen voi tuntua erikoiselta, mutta pitää muistaa, että Jeremian puhuessa temppelin esipihalla, paikalle oli kokoontunut paljon kansaa. Jeremian puhe kohdistui koski Pashurin edustamaa saastunutta temppeliä. Jojakimin jumalanpalvelusuudistukset säilyttivät temppelin hulppeat ulkoiset puitteet, mutta sisältö oli korvattu vieraista kulttuureista omaksutuilla epäjumalilla.

Herran temppeli oli lakannut olemasta Herran temppeli. On parempi tässä vaiheessa puhua vain Jerusalemin temppelistä. Pashur oli yksi niistä ’liberaaleista’, jotka olivat tämän kehityksen sallineet. Jeremian puhe temppeliä ja hallintoa vastaan oli täten poliittinen uhka ja Pashur suhtautui häneen kuin ’räksyttävään rakkikoiraan’ tai kapinalliseen.

Jos mietit Jeremian joutumista jalkapuuhun – eli julkisen häväistyksen paikalle – ja ajattelet kuinka hänet tahdottiin nollata, kun hän julistamansa sanoma ei sopinut yleiseen ilmapiiriin, niin todennäköisesti huomaat tapahtumassa jotain tuttua.

Samalla tavalla meidän aikamme toimii. Nykyään kertomuksen jalkapuu on sosiaalinen media ja temppelin esipiha on jokin julkisen viestinnän väline.

Jos puhut julkisuudessa päivän trendejä vastaan, niin nykypäivän jalkapuu – sosiaalinen media ja sähköiset viestimet häpäisevät sinut. On monia tabun asemaan päässeitä aiheita, joiden arvosteleminen käynnistää välittömästi samankaltaisen pappi Pashurin suojareaktion: ”Ei noin saa sanoa. Se on vastoin yhteistä hyvää ja julkista tiedottamista”.

Toivon ja rukoilen, että puhdas evankeliumin sanan julistaminen ja Jeesuksen Kristuksen nimen esillä pitäminen eivät vie hänen puhemiehiään nykypäivän ’temppelin jalkapuuhun’.

Jeremia joutui kohtaamaan sen todellisuuden, että edes uskonnollinen johto ei kestänyt enää kuulla Jumalan sanaa. Väitän, että emme mekään kovin kaukana tuosta tilanteesta ole. Kristuksen nimi ei koskaan ole maistunut maailman suussa kovin makealta, vaan se on aina karvastellut vastaan. Toivottavasi me emme joudu näkemään sitä päivää, että maamme ’Herran temppelit’ torjuvat Jumalan sanan julistajat ja asettavat heidät jalkapuuhun kansan pilkattavaksi.

Jumalan antama sana ei ollut Jeremian kuulijakunnan mieleen ja sama ongelman kohtaat sinäkin, jos tahdot pysyä totuudessa. Saatamme kokea hyvinkin samaa, mistä Jeremia kirjoittaa, kun ihmisten loputon pilkka mursi hänet:

– Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja ottanut minut valtaasi. Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua.

Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä. Mutta kun sanoin: ’Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään’, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.” (Jer. 20:7-10)

Jeremian sanoihin on helppo yhtyä, etenkin jakeen kymmenen tunnelmat ovat kuin omiani:

Mutta kun sanoin: ’Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään’, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet.” (Jer. 20:10)

Pohdittavaa

Jaksatko sinä pysyä totuudessa vaikka se merkitsee ’jalkapuuhun joutumista’?