Olen viimeisen vuoden ajan syventynyt elämään hiljaisuuden ja yksinkertaisen elämän perspektiivistä. Olen havainnut, ettei onnellisuus tarvitse fiiliksiä, kokemuksia eikä jonkin saavuttamista. Onnellisuus on yksinkertaisesti olemista läsnä tässä hetkessä sekä tietoisuutta siitä, että Jumala on läsnä samoin. Kaikki muu, mitä hetkeen lisätään, vaarantaa onnen. En tarkoita sillä (välttämättä) teitä muita ihmisiä, vaan lähinnä juurikin niitä asioita, jotka yrittävät viedä minut pois hetkestä menneeseen tai tulevaan.

Jotenkin olen huomannut, että juoksijana kohtaan näin maanpäällisen taivaan yksinäisyydessä – tyhjillä teillä, poluilla ja kaduilla. On onnea kokea kehonsa ja kuulla hengityksen ääni. Tosin yleensä tämä euforinen onnellisuus vaatii alle joko kovan intervallitreenin, haastavan maastoprofiilin tai sitten tasaista nylkyttämistä  30-40 km. Sen jälkeen onnea riittää… On onnea kokea syvä väsymys ja jatkaa silti. Suurta kiitollisuutta.

No, palatakseni maanpinnalle eksistentialisista onnen pohdinnoistani… Kerron vähän vuoden 2016 vermeistä ja hankinnoista. Alkutalvi (ja loppu syksy) on hyvä aika ostaa kenkiä ja vermeitä, koska kauppiaat myyvät laadukkaammat vermeet silloin pois uusien mallien alta.

Päivitin trikoot ja takit, kun vanhat täyttivät jo 10 vuotta ja kovassa käytössä oli paikattu monet kohdat jo hakaneuloin…  Juoksukengät tälle vuodelle on nekin ostettu. Karhu Nordic myi loppuvaraston -60-50%, ja Budget Sport myi käyttämiäni maastokenkiä samoin halvalla pois.

Eli maantiellä mennään kolmella parilla Karhuja (Fulcrum Forward ja 2x Fulcrum Fluid) sekä parilla Asicsin GT-2000:ta. Maastossa mennään Adidaksen Kanadialla, jota on pari 6TR:ää ja 7TR:ää. Lähiviikkoina käytöstä poistuu pari Adidaksen Supernovaa ja toinen pari Kanadiaa, joilla kummallakin 1000 km raja lähentyy. Kovat koppurathan nuo jo ovat ja Adidas uskolliseen tapaan repeää sivuista ja kärjestä saumoista. Kuvassa on uudet ja vanhat kengät.

Hifistelyn makuun pääsin sitten minäkin. Arvostelin trailrunning varustehifistelyä ja nyt lähdin itse mukaan. Päivitin juoksurepun ja ostin siihen CamelBakin eli semmoisen juomasäiliön letkuineen (ks. kuva). No, on se kätevä, kun pakkasessa juoksee ja voi juoda ilman, että pitää palelluttaa käsiä tai hiljentää vauhtia kävelyksi. Maastokisassa se on tietty kätevä myös, kun siellä ei ole juoma-asemia tai drop pointteja kovin tiheään. Eli suosittelen.

Eväät sentään ovat perinteiset. Juomana tuoremehua, johon on lisätty teelusikallinen suolaa ja 2-3 ruokalusikallasta hunajaa. Ravintona pala taatelia ja pari välipalapatukkaa.

Tämmöisiä… kohti kevättä mennään ja lenkit pitenevät. Se tarkoittaa siis lisää onnellisuutta ja yksinkertaista elämää.

Nähdään teillä ja poluilla. Ja jos en sua tervehdi, se johtuu vain onnellisuuden (uupumus) syvyydestä :-)