Toisen Korinttolaiskirjeen loppupuolella apostoli Paavali joutuu vastentahtoisesti kerskaamaan seurakunnan ’edessä’, koska useat seurakuntalaiset eivät kuunnelleet toisenlaista kieltä. Tekstissä Paavali kerskaa ensin heikkoudestaan kärsimyksessä (2. Kor. 11:16-33) ja sen jälkeen vieläkin vastentahtoisemmin hän kerskaa näyistä ja ilmestyksistä (2. Kor. 12:1-10). Paavalille sen enempää palvelutyössä uhrautuminen kuin hengelliset kokemukset eivät olleet ylpeilyn aihe eikä hengellisen ihmisen merkki. Hänelle kaikki kaikessa oli yksin Kristus.

Korinttilaiset sen sijaan olivat langenneet ilmestysten ja taidokkaan puheen lumoihin, ja tätä lumoa Paavali kirjeessään yritti heistä poistaa. Korintin seurakunta ei ollut viimeinen ’hengellisyyden’ kuoppaan langennut seurakunta tai yhteisö. Uuden ilmestyksen tai kokemuksen lumo voi sokaista tänäkin päivänä kenet tahansa meistä. Herran ilmestys tai suuri löytö Jumalan Sanan äärellä on aina riemullinen hetki ihmiselle – ja sellaisena ne palvelevat meidän uskomme todellisuutta …

Jatka lukemista