Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: katoavaisuus

Hämmentävä toivomme

Adventin ajan alku, eli kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai muistuttaa meitä, ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä.

Kilo katoavaa vai katoamatonta? (Image by Anja from Pixabay)

Adventti julistaa pelastuksen uutta aikaa. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa. Puhumme uuden ajan alusta, johon liitämme katoamattomuuden ja ikuisuuden. Puhumme toivosta, toisaalta puhumme siitä, minkä olemme jo Kristuksessa saaneet. Lienee siis paikallaan puhua hämmentävästä toivosta.

Hämmentävää ihmisen näkökulmasta on adventin puhe katoavaisuudesta ja katoamattomuudesta. Johdatan sinut tähän teemaan siteeraamalla vanhaa uutisartikkelia.

Vanhoja uutisia on näet mielenkiintoista lukea. Se on kuin katsoisi tätä nykyhetkeä Jumalan silmin. Luin aikanaan näköispainoksia Toisen Maailmansodan ajalta ja juurin ennen talvisodan alkua.Oli hämmentävää lukea kuinka ihmiset elivät …

Lisää...

Ja kaikki kukoistavat aikansa

Juhannuksen aikaan kesän kukkaloisto niityillä on mitä kaunein. Voisi sanoa, että luonto antaa parastaan ja ihmisen silmä saa nauttia elämän kauneudesta. Kaikki tuo kauneus on Luojamme suuruutta.

Juhannuksen kukkaloistoa! (Kuva goranberggrentelia Pixabaystä)

Nauttikaamme nyt, kun kaikki kauneus on tässä käsillä. Ehkä syksyllä on jo toisin, mutta edes tietoisuus siitä ei vähennä loistoa, joka avautuu ympärillemme juuri nyt. Luepa seuraava psalmin teksti, joka voisi olla tämän kesän kukkaniityllä kirjoitettu.

”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat …

Lisää...

Tuhkan tarina

Paastonajan ensimmäisenä päivänä – laskiaistiistain jälkeen – vietetään tuhkakeskiviikkoa (lat. dies cinerum). Se on läntisen kirkon perinteessä pitkäperjantain ohella toinen ’pakollinen’ täyden paaston päivä pääsiäisjuhlan odotuksessa.

Puolalainen maalaus vuodelta 1881 tuhkan sirottelusta.

Tuhkakeskiviikon kirkolliseen rituaaliin kuuluu tuhkaristin piirtäminen paastoajan otsaan. Tämä käytäntö on Suomessa ’uusivanha’ tapa – eli kerran ’unohdetun’ toimituksen palaaminen uudestaan osaksi paastonajan seurakuntaelämää.

Tuhkakeskiviikko aloittaa paaston, jolla kristityt valmistautuvat pääsiäisen juhlan viettoon. Paasto kutsuu kohtaamaan syntisyytensä ja puutteensa, mutta myös tekemään hyvää lähimmäisenrakkauden nimessä.

Nimensä tuhkakeskiviikko on saanut 1000-luvulla alkaneesta tavasta, kun pappi sirotteli paastoajan ylle tuhkaa katumuksen ja parannuksen merkiksi. 1100-luvulla sirottelussa alettiin käyttämään tuhkaa, joka valmistettiin polttamalla edellisen vuoden palmusunnuntaina siunatut palmunoksat.

Suomessa tämä ei toteudu kirjaimellisesti, koska käytännön syistä olemme korvanneet palmusunnuntain lehvät …

Lisää...