Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kuuntelu

Muutama sana rukouksesta

Tämä lyhyt ajatelma on syntynyt ekumeenisella rukousviikon aikana kohtaamieni erilaisten rukousperinteiden innoittamana. Rukousviikolla puhuimme Jeesuksen rukous -perinteestä, johon itse olen saanut armon tutustua alkujaan teosten ”Vaeltajan kertomukset” sekä igumeni Haritonin kokoaman kirjan ”Jeesuksen rukous” johdattamana. Kumpikin teos on ollut itselleni avain rukouksen tiellä.

Rukouksen monet kasvot.

Jeesuksen rukous on lähtöisin erämaan munkkien elämäntavasta 1200–1300 -luvuilla. Puhutaan ’hesykasmista’, joka on askeettinen liike, jossa korostetaan hiljaisuutta, vaikenemista, sisäisen rauhan etsimistä ja sydämen rukousta eli Jeesuksen rukousta. Kun aikanaan tutustuin Jeesuksen rukousperinteen juuriin, se laittoi minut myös pohtimaan omassa kirkossamme vaikuttavan rukousperinteen syntyä. Heräsin miettimään, että miksi me rukoilemme, niin kuin rukoilemme…

Omia kokemuksia rukouksesta

Luulen, että moni protestanttisissa kirkoissa aktiivinenkaan kävijä ei ole tullut ajatelleeksi, että me reformaation …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Kuunteleva rukous: Kuuntele!

Rukoilija on kuuntelija. Pyyntö astua kuuntelijan paikalle ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää. Se ei myöskään vaadi eritystä osaamista. Siitä huolimatta kuunteleminen on niitä taitoja, jotka tuntuvat vaativan ’yliaistillista’ osaamista – ainakin, kun puhutaan rukoilijan kuuntelemisen taidoista. Kuunteleminen rukouksessa on ainakin läntisen rukousperinteen ihmisille vaikea taito oppia. Rukouksessa olemme keskittyneet liiaksi omien tuntemusten ja asioiden jakamiseen sen kustannuksella, että kiireessä emme enää ehdi kuunnella Jumalan puhetta vuorostaan meille.

Mitä tarkoittaa rukous käytännössä? Onko se ylevien asioiden huutamista Herralle? Vai onko se samojen asioiden kertaamista, niin kuin Jumala olisi puolikuuro tai muuten vain hidas ymmärtämään? – En tarkoita, etteikö sinnikkäällä rukouksella ole oma paikkansa ja etteikö rukoilija voi kaikessa sinnikkyydessään olla oikealla paikalla. Ehkä kyseenalaistan asian vain siitä kulmasta, että annanko Jumalalle mahdollisuuden edes tulla kuulluksi …

Lisää...

Marttaa ja Mariaa

Muistan lapsuudesta kuinka adventin aika tuntui kovin pitkältä ajanjaksolta pienen pojan elämässä. Pojankoltiaisen joulunodotus oli tietty enemmän joulupakettien ja joulupyhien odottamista kuin kirkollisen adventin sanoman edessä ojentautumista. Odottavan aika oli pitkä.

Myöhemmin iän karttuminen ja roolin muuttuminen pojankoltiaisesta perheen isäksi ja hengellisen työntekijäksi on vaikuttanut myös kokemukseeni adventin ajasta. Adventin aika ei tunnu enää pitkältä – päinvastoin se on auttamattoman lyhyt, että sen aikana ehtisi valmistaa joulua – puhumattakaan sen lyhykäisyydestä hiljentymisen näkökulmasta.

Tiedän, ettei kokemukseni adventin ajasta ole kaikille yhteinen. Varmasti tämänkin tekstin lukijoista löytyy teitä, keille joulunodotus on piinallisen pitkä kuin myös teitä, jotka kädet täynnä työtä taistelette ajan puutteessa joulun edellä.

Ajankulun kokeminen tai tekemisen ja touhun määrä ei tee adventin odotuksesta pyhempää tai maallisempaa, vaikka joskus näin lankeamme väärin perustein …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |