Elämäni tielle mahtuu kirjava joukko erilaisia jouluja. On ollut lapsen joulu, perheen joulu, joulu kotona, joulu matkalla, joulu hengellisen työntekijänä, jne.

Monenkirjavan joulunvieton jälkeen joulusta on tullut minulle sydämen hiljaisuuden juhlaa. Siinä on tilaa olla vähäinen Herransa kirkkauden edessä. Jumalan synnyttäjän Marian kiitosvirren sanoin

”Minun sieluni ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen {KR92: luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa}.” (Luuk. 1:46-48a)

Jumalan armo tulee esiin vähäisissä. Rukoilen voimaa pysyä vähäisenä ja olla jouluna mitä vähäisin Herran edessä.

Siinä ei ole tilaa omavanhurskaudelle – eikä sille farisealaiselle hurskaudelle, jolla istua pönötämme joulukirkossa kuin kutsuvieraat.

Siinä ei ole tilaa edes sille hurskastelulle, kun vähäinen katsoo vieressään toista vähäistä ja kuvittelee olevansa itse sydämessään ’hurskaampi’ kuin tuo toinen. Vähäinen on …

Lisää...