Vaarojen maraton 2015
Olenpa yhtä – tai oikeastaan kahta – kokemusta rikkaampi viikonvaihteessa Kolilla juostun Vaarojen maratonin (43 km) jälkeen. Ensimmäinen – ja ehkä järisyttävämpi – kokemus oli istua hiihtohississä ensimmäistä kertaa elämässään. Toinen kokemus oli tietty nouseminen Ukko-Kolille sen päätteeksi, kun jalat olivat tallanneet ensin 40 km polkua, kivikkoa, mutavelliä, juurakkoa ja vähän metsätietäkin.
Lähdin matkalle vastentahtoisesti – yritinpä myydä osallistumispaikkaanikin pois. Miksikö? No, ehkä oman elämän henkinen kaamos ja näköalattomuus yhdistettynä paljoon puurtamiseen tarttui syksyn aikana juoksuunkin. En päässyt kiinni treenaamiseen enkä saanut aikaiseksi edes lähteä ensimmäisiinkään seuran treeneihin.
Kyllästyminen näkyi sitten juoksussakin – juoksin kisan sen läpi puolivaloilla seikkailuna – en tavoitteellisena kisana. Minulla ei ollut mitään tavoitetta eikä voinut vähempää kiinnostaa, että monesko olen maalissa – …
Lisää...
