Olen 70-luvun alkupuolella taipaleen aloittanut elämän matkaaja. Elämää katson edelleen uteliaan pojan silmin, vaikka pojasta on kasvanut mies, perheenisä, pappi, pappa ja itselleen tuntematon. Elämän edessä ihmisen luulot itsestään näet pienenevät, kun hän saa ja joutuu kokemaan kaikenlaista. Samalla hän huomaa, ettei itsekään ole niin mutkaton olento kuin joskus nuorempana ajatteli olevansa. En enää kysy ”Kuka minä olen?” vaan ”Kuka on hän, joka katsoo elämää ajatusten takaa?”
Kesällä 2024.
Minun elämääni on mahtunut monenlaisia erilaisia vaiheita, jotka ovat muokanneet minusta tämän persoonan, kuka olen tänään. Olen Jori, hiljaisuuden pappi ja Korkeimman Jumalan palvelija. Siinä se varmaan on kiteytettynä.
Vähän enemmän matkastani
Tällä hetkellä asun perheeni kanssa pohjoisen Savon pääkaupungissa – Kuopiossa. Muutto tänne on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Ja hyvin olen tänne kotiutunut.
Kuopioon muutin Pirkanmaalta, missä olen tätä elämää ensin katsellut jo melkoisen matkaa. Asuin parikymmentä vuotta Tampereella, minne muutin matkattuani avioliiton satamaan. Lapsuuden ja nuoruuden asuin Viialassa (nykyinen Akaa) ja opiskeluaikana myös Valkeakoski tuli sekin tutuksi.
Nautin hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta. Persoonallisuuttani luonnehtii MBTI-tyypin kirjainyhdistelmä INFJ. Olen siis introvertti, jos ihmistä pitää jotenkin kategorisoida. On varsin hienoa olla minä, kun on oppinut antamaan tilaa persoonalleen ja pitämään elämän sisä- ja ulkorajat loukkaamattomina.
Vuosien kuluessa olen oppinut arvottamaan itseni suhteessa Jumalaan. Olla armollinen ja armahdettu; siinä on vapaus. Armon oivaltaminen on ollut vapauttava prosessi; kieltäytyä arvottamasta itseään työn, onnistumisen tai toisten ihmisten mielipiteiden perusteella. Kelpaan Jumalalle tällaisena kuin olen. Isompi haaste on tietty oppia kelpaamaan myös itselleen.
Armon oppituntien ohessa, olen saanut oppia jotain myös kiitollisuudesta ja kunnioittamisesta. Ne ovat syviä prosesseja hartauselämässäni. Kasvattavat nöyryyteen – sanan koko merkityksessä.
Uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vaikka papin työ mielletään ikuisuusasioiden kanssa puuhasteluksi, minusta senkin huomiopiste on tässä hetkessä. Tästä ja muusta hartauselämästä tai kehosta huolehtimisesta, kirjoittelen lisää kohdassa ”Hengellinen matkani tänään” (ks. Kuka olen? -valikosta). Siellä kerron enemmän uskoni harjoittamisesta ja arkisesta minästäni.
Pappi paikallaan. Alttari ja ehtoollinen ovat keskeinen osa hengellisyyttäni.
Kutsuttu – työhön? Ei, kutsuttu elämään!
Monen mielestä työ määrittää ihmisen. Joku ehkä sanoisi, että pastorina olen kutsumustyössä. Itse en näe asiaa aivan niin. Elän kutsulle omistautunutta elämää – olen sitten työssä, opiskelen tai olen vapaalla. On tietty mukavaa sekin, kun työ ajoittain kulkee sopusoinnussa kutsumukseni kanssa.
Ennen kuin aloitin työn pastorina ja pappina, työskentelin yli 15 vuotta IT-alalla, missä siis ehdin tekemään pitkän uran it-suunnittelijana ja managerina. Tykkään edelleen näperrellä tekniikan kanssa ja toteuttaa itseäni myös erilaisten pienten it-projektien parissa.
Leipätyöni lisäksi olin lähes kaksi vuosikymmentä aktiivisesti mukana MikroRabbi – myöhemmin DigiRaamattu -hankkeessa suunnittelijana, ohjelmoijana ja sisällöntuottajanakin. Muutaman vuoden ehdin tekemään sitä myös työnäni ennen kuin siirryin kokopäiväisesti papin työhön. Siinä sivussa tuli tehtyä myös monenlaista opetustyötä eri seurakunnissa. Tämä nyt mainittakoon, jos satut törmäämään nimeeni niissä yhteyksissä.
Palvelen tällä hetkellä Suomen Metodistikirkossa (United Methodist Church) pastorina. Olen ollut vuodesta 2022 seurakuntapastorina Vuoksenlaakson metodistiseurakunnassa (Vesivehmaalla Asikkalassa) sekä mukana Hyvän Yhteisö -nimisessä hankkeessa. Tätä ennen seurakuntatyötä olen tehnyt Tampereella, Pirkkalassa, Oulussa ja Kuopiossa.
Välissä palvelin kuusi vuotta kirkkokuntamme piirikunnanjohtajan (ks. District superintendent) tehtävässä aina kesään 2022 asti. Tuo tehtäväkenttä oli laaja ja ajankäytöllisesti haastava. Työn kirous oli ainainen matkustaminen. Siunaus oli siinä, että työtehtävien puolesta olin näköalapaikalla, mitä tulee Suomen hengelliseen ja uskonnolliseen skeneen.
Nähtyäni kaikenlaista – hyvää ja huonoa – syveni minussa kaipuu hiljaisuuteen. Se ei ole yksinäistä hiljaisuutta, vaan hiljaisuutta Jumalan lähellä niin, että siinä on tilaa sinullekin lähimmäisenä. Minusta tuli hiljaisuuden pappi, Korkeimman Jumalan palvelija.
Kutsuttu hiljaisuuteen
Aika piirikunnanjohtajana käynnisti minussa prosesseja, jotka ovat johtaneet kirkko-käsitteen uudelleen miettimiseen. Olen vakuuttunut siitä, että olemme kirkoissamme jääneet paitsi kaipaamaan mennyttä vuosisataa myös elämään sitä. Eikä tämä tahaton nostalgia ole ainakaan auttanut tämän päivän seurakuntaa olemaan relevantti tämän vuosituhannen ihmiselle.
Kun jäin pois piirikunnanjohtajan tehtävästä jäin miettimään, että mikä minusta tulee isona. Sanonkin, että nyt on menossa paluu juurille. Uskon, että ensisijainen paikka elää uskoa todeksi on arki. Ihmettelenkin, miksi ihmiset pitää raahata arjesta pois kirkkoihin, kun kirkot voisivat mieluummin jalkautua ihmisten arjen tueksi.
Minun osuuteni tässä prosessissa on vaalia hiljaisuutta ja auttaa lähimmäisiäni löytämään Jumalan suuruus arjessa pysähtymisen ja läsnäolon taidoin. Tätä teen tällä hetkellä Hyvän Hetki -hankkeen tiimoilla. Se on palvelu, jonka kautta tuotan hiljentymisen välineitä ja sisältöä tavallisten ihmisten arkeen.
Hyvän Hetki -aineistojen ajatus on helpottaa pysähtymistä ja läsnäolotaitojen kehittämistä hiljentymiseen, itsetutkisteluun ja hengellisyyden syventämiseen suunnatulla sisällöllä. Siellä kuulet minua, kun taas täällä blogissa voit lukea ajatuksiani. Hyvän Hetki on siis tapani jakaa sitä hyvää, mitä olen saanut itse löytää.
Hyvän Yhteisö -hanke liittyy minun osaltani myös tähän samaan hiljaisuuden ja läsnäolon viljelemiseen. Sen ja seurakuntatyön puitteissa järjestämme retriittejä, koulutuksia ja työpajoja. Hyvän Yhteisöön kokoomme virtuaalisesti jakamaan kokemuksiamme Jumalan kohtaamisesta.
Kutsuttu opiskelemaan (aina)
Tyytymättömyys asioiden nykytilaan ei jäänyt pelkäksi pohdinnaksi ja ’hiljaisuuden pappeuden’ brändiksi. Pohdinta johti askeleisiin, joita otin varsin aralla mielellä. Elokuussa 2020 aloin opiskelemaan Wellness-liiketoimintaa Savonia AMK:ssa työni ohessa. Tie ei ole helppo, mutta se oli Jumalan viitoittama. Valmistuin joulukuussa 2023. Ja näitä taitoja ja verkostoja olen saanut hyödyntää hankkeissa niin seurakunnassa kuin Hyvän Yhteisössä. Näiden opiskelujen tuloksena syntyi myös Hyvän Hetki, joka on semmoinen pienimuotoinen henkilökohtainen hankkeeni.
Kouluttautumiseni vastaa haasteeseen kun seurakunnat kamppailevat monien ongelmien kanssa. Halua muutokseen on, mutta muutos pysähtyy raskaisiin rakenteisiin ja traditioihin siellä, missä ne eivät enää palvele paikkaansa. Tällä opintomatkallani liiketalouden ja hyvinvointibisneksen maailmaan sain kartoittaa erilaisia vaihtoehtoja olla seurakunta ajassamme.
Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut se, että muutoksen tarve on syvemmällä kuin uskoinkaan. Ei ole kyse modernisoinnista, on kyse Jumalan rakkauden viljelemisestä arjessa 24/7. Ja tämän tiimoilla opiskelu on jatkunut. Olen opiskellut ja jatko-opiskellut läsnäolotaitojen ohjaamista, hiljaisuuden viljelyä, hengitystä ja kontemplaatiota.
Viimeisimpänä opiskeluaiheena olen keskittynyt hiljaiseen viisauteen, sydänrukoukseen (centring prayer) ja mietiskely- ja luostariperinteisiin. Tätä opiskelen ”Wisdom Way of Knowing” ja ”Center for Action and Contemplation” yhteisöissä sekä kirjallisuuslähteistä.
Opiskelu ei varmastikaan lopu milloinkaan – ei ikuisuudessakaan, joten jatkuvan oppimisen periaate sopii myös tänne aikaan.
Kutsuttu kirjoittamaan
Rakastan kirjoittamista, mutta tietty myös lukemista ja avoimesti pohtivaa – mieluusti kahdenvälistä – keskustelua. Kirjallisen ilmaisun tuotoksia on kertynyt tänne blogiin ja muualle nettiin jonkin verran.
Muutama kirja on ehditty painotuotteeksikin tuottaa, joista ehkä tunnetuimmat ovat Kronologiseen Raamattuun liittyvät selitysteokset ja lyhyt hartauskirjanen ’Ego Eimi – minä olen’. Vuonna 2020 julkaistiin myös kirja ’25 uskonkappaletta’. Esikoisteokseni ’Varatie – varjoja tulevaisuudessa’ on viime vuosituhannelta, kun kirjoitin lyyristä tekstiä – keräilyharvinaisuus siis :-)
Muutamia ’lyhytkirja’-hankkeita on edelleen tekeillä, mutta ne odottavat aikaansa, että ehdin ne viimeistelemään. Aiheena ovat ’kuolemansynnit’ ja uskontunnustus.
Nyttemmin olen kirjoitellut pääosin hartaustekstejä, ajatelmia ja saarnoja sekä kolumnistina muutamissa lehdissä. Yleensä tekstit päättyvät muodossa tai toisessa blogiini tälle sivustolle, jota nyt luet.
Vuonna 2022 aloitin kirjoittamaan lyhyitä Hyvän Hetki -ajatuksia sosiaalisen median kanaviin. Ideana on kiteyttää muutamaan virkkeeseen jokin hiljaisen Jumalan kohtaamisen tuloksena syntynyt ajatus. Tämäkin alkoi minun näkökulmastani puolivahingossa niin kuin kaikki Jumalan synnyttämät ideat. Mutta Herra pitänyt huolen tästäkin työstä. Kuin ihmeen kaupalla olen jo tätä kirjottaessa saanut kolmen vuoden ajan tuoreen ajatuksen jokaiselle päivälle.
Kuitsuttu puhumaan, ohjaamaan
Papin työhön liittyy tietty paljon puhumista: saarnoja, hartauksia, linjapuheita, puheenvuoroja, jne. Jotain näistä on taltioitu ja löytyy seurakuntien sivuilta tai YouTubesta… Näiden puheiden osalta en ole saanut aikaiseksi luoda ääni- tai videoblogia, mutta jospa nyt ainakin YouTube -kanavan, josta löytää helpommin muualle tehtyjä taltiointeja.
Tällä hetkellä rakkain kanava äänelleni on Hyvän Hetki -ohjaukset, joita teen säännöllisesti kanavalleni. Siellä on erilaisia sarjoja – osa teemoitettu juhlapyhiin, osa elämäntilanteisiin. Näiden lisäksi julkaisen säännöllisesti ’hetkiohjauksia’ kerran viikossa.
Voit tavata minut verkossa myös opettamassa, ohjaamassa tai keskustelemassa Hyvän Yhteisön kanavilla.
Enemmän minusta
Tässä kohtaa viimeistään minua alkaa jo kyllästyttää tämä itsestä kertominen. Onhan se hyvä jotain kertoa, mutta ei tähän mahdu kuin pintaraapaisu elämästä, kun en aio elämäkertaa kirjoittaa :-)
Enemmän infoa minusta löydät sosiaalisesta mediasta (ks. painikkeet sivun ala- ja ylälaidassa), minne minäkin olen joutunut.
Somen selaaminen on itselleni jäänyt viime vuosina vähälle, kun elävä elämä on osoittanut somea paremmaksi. Olenpa kuitenkin monella tavalla läsnä sielläkin. Tahdonhan ’hiljaisuuden pappina’ viljellä hyvää ja tuoda Kristuksen tuoksua sähköiseen maailmaan.
Tavoitat minut siis sieltäkin, vaikka en ole kovin innokas osallistumaan sosiaalisen median keskusteluihin. Mutta voit olla yhteydessä minuun sen kautta, ellet sitten uskalla ottaa yhteyttä sivun alalaidassa olevalla lomakkeella.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon sinun kanssasi!
Siinä se taas patsastelee virka-asussa. Pateettista!
Saarnastuolissa Vuoksenlaakson seurakunnassa.
Kristus ja Mataleena taulusta on aivan loistava kopio Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin tiloissa. Sen on maalannut ruovesiläistaustainen Helsingin Taideyhdistyksen Piirustuskoulun oppilas Hanna Snchönberg n.1903-1904. Hanna meni naimisiin v 1918 Olavi Heliövaaran kanssa. Olavista tuli myöhemmin Oulun hiippakunnan piispa. Kirjassani Kahden tulen välissä kerron Olavin työstä ja Hannan ja Olavin suhteen kehittymisestä.
Kiitos tiedosta! Aikanaan toimin Oulun metodistiseurakunnan pastorina ja taisin muutaman kerran käydä tuomiokapitulin tiloissa ekumeenisissa tapaamisissa. Voi, kun olisin silloin tiennyt tästä, niin olisin yrittänyt saada ’audienssin’ taulun kanssa. Kysyin vastaavaa mahdollisuutta vuosia sitten Ateneumista, mutta ymmärrettävistä syistä he eivät järjestäneet tällaista kuin taideopiskelijoille näyttelyiden ulkopuolelta.
Kiitos eilisestä aamuhartaudesta. Se oli koskettava ja läheinen. Kuuntelin sen äsken Areenasta.
Tämä voi olla omituinen kanava ilmaista palaute, mutta vanhempana valtiomiehenä en ole oikein kaikkiin nykyajan kotkotuksiin sortunut somemaailmassa.
Kiitos palautteesta. Kun ikää ja ehkä elämänkokemustakin on matkan varrella karttunut, olen oppinut arvostamaan niitä Jumalan hiljaisen kuiskauksen hetkiä paljon korkeammalle kuin niitä, missä olen itse äänessä. Saapa nähdä – ehkä jossain vaiheessa omat sanat loppuvat tyystin ja syvä hiljaisuus rauhoittaa mielen. Niin paljon on sanottu, mutta kuka kuulee Herran kuiskauksen…
Mitä tämä tarkoittaa John Wesleyn opissa?
Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat
toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste
on säilytettävä kirkossa.
Erityisesti viimeinen lause?
Aika iso aihe vastattavaksi tässä lyhyesti. Laitan sinulle tähän muutaman linkin, joiden kautta löydät varmasti paremman vastauksen kuin minä pystyisin tähän muutamalla sanalla tapailemaan.
Tässä on mielestäni yksi parhaista näin netissä sähköisenä saatavilla olevista lähteistä:
By Water and the Spirit (Baptism Study)
Suomeksi minulle ei ole osoittaa hyvää sähköistä lähdettä, mutta seuraavassa dokumentissa on kuvattu myös kastekäsitystämme kirkkomme ja Evankelis-Luterilaisen kirkon oppikeskustelussa:
Kristuksesta osalliset
– jori
Hei.
Nyt kun vauhtiin päästiin, niin olen lukemassa sellaista kirjaa kuin ”Maailman tuskan soturi” Siinä kerrotaan kuinka tämä ”langennut (ilmeisesti ylpeyteen) enkeli” on Jumalan alaisuudessa ja tekee mitä JUmalan on antanut sille tehtäväksi. Langennut enkeli on suruissaan tehtävästään kun näkee, että ihmisiä kohtaa kurjuus ja hän ei haluiasi olla täytäntöön panemassa langetettuja tuomioita. Kirjassa hän kaipaa anteeksi antoa ja pääsyä takaisin ”entisiin enkelin töihinsä”.
Kirja ei ehkä ole hengellinen mutta mukaansa tempaava ja tarina on kiehtova. Niin kysymys mihin tämä ”langennut enkeli” lankesi ja mitä, mikä edelsi sitä?
Enkelten maailma on jätetty meille ihmisille pitkälti arvailujen varaan. Tiedämme vain, että heitä on ja että heidätkin on luotu. Käärmeen viettelystä on sitten taas päätelty, että jonkinlainen syntiinlankeemus tapahtui ennen ihmisen syntiinlankeemusta enkeleiden keskuudessa. Asiaa teologiassa tutkii angelogia ja demonologia, ja siitä riittäisi tekstiä. Itse olen puolestani ihaillut Jumalan tapaa Raamatussa pitäytyä siinä, mikä on meille ihmisille oleellista pelastuksen kannalta, minkä vuoksi tällaisia vähemmän keskeisiä aiheita jää paljon avoimiksi. Itselläni on yksi kirja odottamassa lukemista aiheesta, mutta en osaa sitä suositella, kun en ole sitä edes aloittanut…
Hei.
Virkistävät sivut nuo kotisatama.net. Paljon tuli vastauksia noilta sivulta ja ne vaikutti. Vaikutti myös seuraavan yön uniin, olin luokassa jossa muut olivat juhlavaatteissa ja minä en. Kysyin mitkä juhlat nyt on ja miksei minulle kerrottu. Sain vastauksen, että tänään luokassa käsitellään kaikki minut virheeni ja mokani, sitä juhlitaan. Siellä oli vain yksi toinen joka ei ollut juhla vaatteissa. Sanoin, etten halua jäädä kuuntelemaan tekemiäni virheitä kun toiset niitä kertoon ja niillä retostelee. Itku silmässä menin ulos ja kuulin avoimesta ikkunasta kun siellä opettajia myöten kerrottiin mokistani ja muut nauroivat. Ajattelin, että tässä on joku opetus ja että tämä ”mokien paljastus juhla” tulee kaikkien kohdalle. Sitten muistin kotisataman sivuista jotain lukemaani ja helpotuin, näin tämän pitääkin mennä.
Joo se unesta. Mutta jokunen asia jäi askarruttamaan mikä on askarruttanut ensimmäisestä alfakurssista lähtien. Miksi Jumala sitten loi ihmisestä syntisen jos hän odottaa ja kaipaa ihmistä luokseen? Eikö olisi ollut helpompaa luoda va….. ai niin nyt muistin sehän oli se hyvän ja pahan tiedon puu ja käärme ja omena. Jep jep. Lankesiko ihminen siinä tiedon haluun vai johdatteluun?
No varsinainen kysymys mikä on askarruttanut ja hiertänyt, puhutaan ikuisesta elämästä. Mitä jos ei halua elää ikuisesti vai onko niin että kun pääsee taivasten valtakuntaa niin haluaa elää ikuisesti?
Hyvä kysymys – uskon, että minullekin kelpaisi ihan semmoinen seesteinen ’tyhjyys’ ikuisuudeksi, mutta olen tullut sittemmin siihen tulokseen, että monesti Jumala on yllättänyt jo tässä ajassa siten, että huomaan tyytyneeni vähempään vain siksi, että en edes osannut kuvitella sitä, mitä Jumala antaa. Uskon, että ikuisuudessa on sama juttu. Kun sinne pääsee – huomaa vasta sen, miten vähäinen oma ajatus siitä, mitä Jumalan Valtakunta koko kirkkaudessaan on. Ajattelen Jumalan jatkavan luomistyötä ikuisuudessa, joten ihmisellä riittä varmasti ihmettä ihan ikuisesti :-)